Milloin epäillä luteita?

11 kuukautta sitten 38 katselukertaa

Milloin epäillä luteita?Heräätkö aamuisin kutiseviin paukamiin? Luteen puremat ilmestyvät tyypillisesti yöllä paljaaksi jäävälle iholle, kuten kasvoihin, kaulalle, käsiin tai jalkoihin. Jos iholtasi löytyy punaisia paukamia riveissä tai rykelmissä, on syytä epäillä luteita ja toimia ripeästi.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten tunnistaa luteen puremat ja muut merkit asunnossa?

Minä muistan kun ensimmäisen kerran huomasin ne, ihan pienenä punaisena kutisevana laikkuina kaulalla, aamulla herätessä. Ei tullut heti mieleen mitään vakavaa, vaan ajattelin jonkun ötökän vain pistäneen. Mutta sitten niitä alkoi tulla lisää, käsiin, jalkoihin, ihan joka puolelle.

Ne puremat on usein rykelmissä, tai sellaisella pienellä rivillä, se on se juttu. Ja just niissä kohdissa, mitä peitto ei ihan peitä yöllä. Vaikka koitan vetää sen peiton ihan kaulaan asti, silti ne jotenkin löytää tiensä. Niin ne yöllä vaan ryömii sieltä verhojen raoista tai patjan alta.

Kerran kun vaihdoin lakanoita ja kurkkasin sängyn reunojen alle, niin näin sen – sellaisen pienen ruskean läiskän, liikkuvan. Siinä se oli, syyllinen. Sen jälkeen aloin katsella tarkemmin, joka nurkan ja raon. Niitä voi löytyä vaikka pistorasioiden vierestä tai listojen alta.

Yhden kerran, oltiin matkalla ja yövyttiin hotellissa, sielläkin tuntui olevan. Se on niin kamalaa. Se tunne, että joku syö sua nukkuessa. Silloin aloin googlailla ja tajusin, mistä on kyse. Ne puremat näyttää vähän hyttysenpistoilta, mutta ne on useammin just ryppäissä.

Oma kokemus on ollut se, että ne puremat kutisee ihan kamalasti, ja ne on sellaisia pieniä, vähän koholla olevia punaisia läiskiä. Joskus niissä on jopa pieni veri pisara siinä keskellä, jos raapii liikaa. Sitä ei vaan unohda, kun sen kerran huomaa.

Mistä tietää, että ei ole luteita?

Et tiedä. Et koskaan tiedä varmaksi. Voit vain etsiä merkkejä. Rauha on harhaa.

Ne jättävät jälkiä. Pieniä, mustia pisteitä lakanoihin. Se on ulostetta. Tai kuivunutta verta. Sinun vertasi.

Tarkista paikat, joihin et katso. Patjan saumat. Sängynpääty. Listojen raot. Pistorasiat. Siellä ne odottavat.

Luteiden merkit:

Tummat pilkut: Lakanat, patja ja sängyn runko. Nämä ovat ulostejälkiä.
Nahanluonnit: Tyhjiä, läpikuultavia kuoria. Todiste kasvusta.
Elävät yksilöt: Pieniä, ruskeita, litteitä. Piiloutuvat valolta.
Imelä haju: Makea, vähän kuin korianteri. Tulee esiin, kun niitä on paljon.
Puremat iholla: Usein kolmen ryppäissä tai jonossa. Kutiavat.

Sänky on vasta alku. Sohvatuolit, taulujen taustat, tapetin repsottavat saumat. Ne eivät elä sinussa. Ne elävät seinissäsi.

Epäilys riittää pilaamaan unen. Jos et löydä mitään, olet ehkä vain onnekas. Tänään.

Paranoia on selviytymisvaisto.

Mistä tietää onko kotona luteita?

Se oli viime syksynä, ehkä lokakuun alussa, kun aloin herätä outoihin kutiseviin paukamiin. Ensin ajattelin allergiasta, sitten jostain hyttysestä, vaikka ikkunat olivat kiinni ja syksy jo pitkällä. Niitä puremia ilmestyi päivä toisensa jälkeen, usein kolmen rivissä tai selvästi samoihin kohtiin. Olin ihan loppuun asti väsynyt, kun en nukkunut kunnolla. Pelkäsin jo, että minulla on joku harvinainen ihosairaus.

Eräänä aamuna, epätoivoisena ja kutisevana, päätin tutkia sänkyni patjaa ja runkoa lampun kanssa. Ensin en nähnyt mitään, sitten käänsin patjaa ja aloin nostaa patjansuojuksen reunoja. Siinä ne olivat. Pieniä, mustia pisteitä pitkin saumoja. Ne olivat kuin mustepilkkuja, mutta eivät lähteneet pyyhkimällä. Silloin tajusin. Nämä olivat luteiden ulostejälkiä, sitä vanhaa verta ja jätettä. Se oli aivan järkyttävä tunne. Koko kroppani alkoi kutista heti lisää, ihan kuvottava olo.

Sängyn lisäksi ne olivat sitten levittäytyneet. Tarkastin huolellisesti myös makuuhuoneen nojatuolin ja kirjahyllyn takaosan. Löysin muutamia samoja mustia pisteitä myös sieltä. Sitten aloin tuijottaa myös seinää. Jopa taulujen takana ja lattialistojen raoissa niitä voi olla, ne puskivat ulos raoista saalistamaan pimeän tullen. Siinä vaiheessa soitin tuholaistorjujalle. Se oli raskas ja pitkä prosessi.

Tärkeimmät merkit, joista tunnistat luteet kotona:

Pienet, tummat tai mustat ulostepisteet: Nämä ovat kuivunutta verta ja ulostetta. Löytyvät usein patjan saumoista, sängyn rungosta, petivaatteista, seiniltä sängyn läheltä tai huonekalujen raoista. Ne näyttävät mustekynän pisteiltä eivätkä irtoa helposti.
Veripilkut lakanoinissa: Puremien seurauksena sänkyyn voi tulla pieniä veripilkkuja, kun lude puristuu tai purema vuotaa verta nukkuessasi.
Elävät tai kuolleet luteet: Luteet ovat pieniä, litteitä, punaruskeita hyönteisiä, noin omenansiemenen kokoisia. Ne ovat piilossa päivällä ja tulevat esiin öisin. Voit löytää niitä patjan saumoista tai muista piilopaikoista.
Munat ja munankuoret: Luteiden munat ovat pieniä, vaaleita, noin 1 mm pitkiä ja usein ryhmissä. Munankuoret ovat tyhjiä munia, jotka ovat kuoriutuneet.
Puremat: Tyypilliset luteen puremat ovat kutisevia, punaisia paukamia, usein riveissä tai rykelmissä, erityisesti paljailla ihoalueilla. Vaikka puremista ei voi varmasti sanoa luteista, ne ovat selkeä hälytysmerkki.
Makeahko, miedosti imelä haju: Suuri ludepopulaatio voi aiheuttaa tunnusomaisen hajun, joka muistuttaa vanhaa tai makeaa hometta.

Paikat, joista luteita kannattaa etsiä erityisen tarkasti:

Sängyn patjan saumat ja patjansuojuksen alustat
Sängyn rungon halkeamat ja raot
Yöpöytien ja muiden makuuhuonekalusteiden sisäpuolet ja takaosat
Tapettien raot ja irtonaiset reunat
Lattialistojen takaosat ja raot
Pistorasioiden ja valokatkaisijoiden ympäriltä
Taulujen takaa ja verhotankojen kiinnityskohdista
Sohvien ja nojatuolien saumat sekä tyynyjen alta

Tarkasta nämä paikat huolellisesti, mieluiten taskulampun ja suurennuslasin avulla. Reagoi nopeasti, jos löydät merkkejä.