Milloin olet sivutoiminen yrittäjä?

Milloin olen sivutoiminen yrittäjä? Ai että, se onkin hyvä kysymys! Tuntuu, että olen miettinyt sitä jo ikuisuuden. Sivutoiminen yrittäjyys – se kiehtoo minua ihan tosissaan. Se ajatus, että voisin oikeasti tehdä jotain, mistä olen aidosti intohimoinen, samalla kun hoitan vakityötäni... Se on jotenkin… vapauttavaa. Niin kuin pieni kipinä, joka syttyy arjen harmauteen.

Muistan sen päivän, kun sain idean. Istun työpaikalla, katson ulos ikkunasta, ja kyllästyminen vyöryy yli. Tämäkö on kaikki? Ei kai! Sitten se syttyi. Oma yritys. Pieni aluksi, ehkä, mutta oma. Jotenkin se tuntui aivan selkeältä ratkaisulta kaikkeen tähän ahdistukseen. Tietysti tiedän, että se vaatii töitä, ehkä jopa hirveästi. Ja järjestelyjä, ohhoh, niitä tulee olemaan! Mutta eikö se olekin sen arvoista, jos saa tehdä sitä, mistä oikeasti tykkää?

Lisätulot ovat tietysti yksi asia, sekin auttaa arkea pyörittämään. Mutta minulle se on niin paljon enemmän kuin vain raha. Se on mahdollisuus toteuttaa itseäni, luoda jotain konkreettista. Olen aina ollut sellainen, joka haluaa tehdä asioita itse, omaehtoisesti. Muistan, kuinka yritin tehdä itse kakun veljeni häihin, ja se oli kyllä katastrofi, mutta yritin. Ja sekin oli jotenkin palkitsevaa, vaikka lopputulos ei ollutkaan täydellinen. Tämä on vähän samaa, mutta paljon isommassa mittakaavassa. Jännittää ja jännittää ihan hulluna, vaikka tietäisin että töitä on paljon. Onko hullua? Ehkä. Mutta uskon tähän.

Olen lukenut joitakin lukuja sivutoimisesta yrittäjyydestä – jokin tilasto kertoi, että 70 % suomalaisista harkitsee sivutoimista yrittäjyyttä. Se kuulostaa uskomattomalta! Mutta en yhtään ihmettele, koska kukapa ei haluaisi elämäänsä vähän enemmän kipinää, vähän enemmän omaa säpinää? Milloin sitten? No, toivon että pian. Tosi pian. En vielä tiedä tarkkaa päivämäärää, mutta tunnen sen tulevan. Tulen kertomaan siitä ehdottomasti, kun aika koittaa.