Mistä tietää, että koru on aito?

Mistä tietää, että sormus on oikean kokoinen?

Se tunne, kun metalli koskettaa ihoa. Viileä, painava, lupaus. Muistan sen illan, ilma oli lämmin ja käteni hieman turvonneet päivän jäljiltä. Sormus liukui paikalleen, melkein kuin itsestään, rystysen yli ilman taistelua.

Mutta kun yritin ottaa sen pois, se pysähtyi hetkeksi. Pieni, hellä vastarinta. Kuin se olisi kuiskannut, että tänne minä kuulun. Se ei halunnut lähteä. Se oli löytänyt kotinsa.

Siinä se on, se oikea tunne. Ei puristus, joka vangitsee, eikä väljyys, joka enteilee menetystä. Vain hiljainen varmuus siitä, että se pysyy. Kuin muisto, joka ei haalistu.

Liian pieni sormus on ansa, ahdistus sormen ympärillä. Se jättää jäljen, muistutuksen vääryydestä. Liian suuri taas on tyhjyys, jatkuva pelko siitä, että se katoaa, putoaa huomaamatta jonnekin kylmälle kadulle. Oikea koko on tasapaino. Se on rauha.

• Sopiva koko: Sormus liukuu rystysen yli suhteellisen helposti, mutta pois ottaminen vaatii pientä kiertämistä ja tuntuu hieman tiukalta. Se ei saa kuitenkaan aiheuttaa kipua.

• Liian pieni: Sormus jättää ihoon syvän painauman, sormi tuntuu puristuvan ja sormuksen poistaminen vaatii saippuaa tai voimaa. Verenkierto ei saa estyä.

• Liian suuri: Sormus pyörii vapaasti sormessa ja uhkaa pudota kättä ravistettaessa tai käsien ollessa kylmät ja märät.

Muista, että sormesi koko vaihtelee. Se elää päivän mukana, vuodenaikojen mukana.

• Lämpötila: Kuumalla säällä sormet turpoavat, kylmällä ne supistuvat. Sormus, joka on täydellinen kesähelteellä, saattaa tuntua löysältä talvipakkasella.

• Vuorokaudenaika: Aamulla sormet ovat usein turvonneemmat kuin illalla. Paras aika mitata sormuksen koko on illalla, huoneenlämmössä.

• Elintavat: Suolainen ruoka, liikunta ja nestetasapaino vaikuttavat kaikki sormien kokoon hetkellisesti.

Mistä tietää sormuksen oikean koon?

Sormuksen koon mittaaminen on tarkkaa.

Olemassa oleva sormus on paras lähtökohta. Mittaa sen sisähalkaisija millimetreissä. Tulos on kokosi. 18 mm on koko 18. Työntömitta antaa eksaktin luvun. Viivoitin on kompromissi.

Toinen tie on mitata sormi. Ei aamulla, ei helteellä. Sormet turpoavat. Iltapäivä huoneenlämmössä on optimaalinen hetki. Kädet ovat normaalit. Omat mittanauhani ovat aina millimetrin pielessä, siksi käyn kultasepällä.

• Sormusmitta: Oikea työkalu. Muovinen tai metallinen mittanauha, joka kiristetään sormen ympärille. Antaa sormen ympärysmitan. Muunna se halkaisijaksi taulukon avulla.

• Paperisuikale: Kiedo sormen nivelen kohdalle. Merkitse kohta, jossa paperi kohtaa itsensä. Mittaa pituus viivoittimella. Tämä on ympärysmitta.

• Leveä sormus: Vaatii aina enemmän tilaa. Valitse puoli tai koko numeroa suurempi. Yli 6 mm leveä runko ei anna anteeksi.

• Ammattilainen: Kultasepänliike ei erehdy. Heillä on oikeat välineet ja kokemus. Mittaus on usein ilmainen. Se on varmin tapa.

Miten selvittää sormuskoko?

Sormuksen koko. Yksinkertainen mittaus. Tulos: täydellinen istuvuus.

Mittaa sormuksen sisähalkaisija. Tarkkuus on valttia. Käytä viivoitinta, mittanauhaa. Vertaa tulosta netin kokotaulukoihin. Siinä kaikki.

• Mittaaminen: Sormuksen sisähalkaisijan mittaus.
• Työkalut: Viivoitin tai mittanauha.
• Vertailu: Verkosta löytyvät kokotaulukot.
• Tulos: Oikea koko, vaivattomasti.

Lisätietoa:

• Yleisin virhe: Sormen ulkokehän mittaaminen. Ei riitä. Sisähalkaisija on ainoa oikea tapa.
• Eri koko: Sormen paksuus vaihtelee vuodenajasta ja lämpötilasta riippuen. Mittaa sormesi viileässä tilassa.
• Leveys vaikuttaa: Leveämmät sormukset tuntuvat tiukemmilta. Ota tämä huomioon.

Milloin sormus on liian pieni?

Muistan sen kerran niin elävästi. Olin Tampereella heinäkuussa, aurinko porotti ja oli ihan mielettömän kuuma päivä. Laitoin aamulla hotellilla mummon vanhan hopeasormuksen sormeeni, se on aina ollut vähän nafti mutta meni ihan ok.

Kierreltiin koko päivä keskustassa ja Särkänniemessä. Iltapäivällä huomasin, että sormus puristi. Se puristi ihan kunnolla. Yritin pyörittää sitä, ei liikkunut mihinkään. Sormi oli turvonnut kuumuudesta ja kävelystä ja se alkoi jo vähän sinertää. Ihan hirvee fiilis. Paniikki iski, että tämä joudutaan leikkaamaan poikki.

Takaisin hotellilla työnsin käden jääkylmän veden alle ja lorotin reilusti saippuaa. Vihdoin, pienen taistelun ja kivun jälkeen se liukui irti. Sormeen jäi syvä, punainen painauma moneksi tunniksi. Silloin tajusin, että se on oikeasti liian pieni, ei vain "vähän tiukka".

Sormus on liian pieni, kun sen pois ottaminen vaatii voimaa, saippuaa tai muita apukeinoja. Sopiva sormus tuntuu napakalta nivelen kohdalla, mutta liukuu sen yli pienellä pyöräytyksellä.

Selkeät merkit liian pienestä sormuksesta:

• Pois ottaminen sattuu tai vaatii voimaa.
• Sormeen jää syvä painauma, kun otat sormuksen pois.
• Iho sormuksen ympärillä turpoaa tai työntyy sormuksen reunojen yli.
• Sormi tuntuu puutuneelta tai se muuttaa väriään.
• Et saa pyöritettyä sormusta sormessasi.

Sormien koko vaihtelee paljon. Turvotus on yleistä, ja siihen vaikuttavat monet asiat.

• Lämpötila: Kuuma sää ja fyysinen rasitus turvottavat sormia. Kylmässä ne taas ovat ohuemmat.
• Aika: Aamulla sormet ovat usein turvoksissa yön jäljiltä.
• Ruokavalio: Suolainen ruoka kerää nestettä kehoon ja turvottaa.
• Hormonit: Esimerkiksi kuukautiskierto voi vaikuttaa nesteen kertymiseen.

Jos sormus juuttuu, älä panikoi. Kokeile nostaa käsi ylös sydämen yläpuolelle hetkeksi, upota käsi kylmään veteen ja käytä liukasteena saippuaa, öljyä tai jopa voita. Viimeinen keino on aina ammattilainen, joka voi katkaista sormuksen turvallisesti.

Pitääkö sormuksen olla tiukka?

Aamulla sormus tuntuu taas ihan liian tiukalta. Sormet on aina turvoksissa herätessä. Johtuuko se suolasta eilen? Pitäis varmaan ottaa pois yöksi mutta sitten unohdan sen aamulla. Miten vaikeeta tää voi olla.

Pitääkö sormuksen olla tiukka?

Sormuksen istuvuuden tulee olla napakka, mutta ei puristava. Sen on liu'uttava rystysen yli pienellä vastuksella. Sormus ei saa pyöriä sormessa vapaasti tai pudota, kun kättä ravistaa.

Se rystynen on se pahin. Jos sen yli saa sormuksen vaivoin, niin sitten se on liian tiukka alhaalla. Ja jos se menee helposti yli, niin sitten se pyörii koko ajan. Etenkin ne sormukset joissa on kivi päällä, se kivi on aina kämmenen puolella. Raivostuttavaa.

Paras hetki mitata sormen koko on illalla. Silloin sormet on suurimmillaan. Mun sormi on ainakin puoli numeroa isompi iltaisin kuin aamulla. Ja kesällä vielä enemmän.

• Mittaa sormi päivän päätteeksi, kun se on lämmin ja hieman turvonnut.
• Älä mittaa heti aamulla herättyäsi tai kun kädet ovat kylmät.
• Leveä sormusrunko vaatii usein puoli numeroa isomman koon. Oma vihkisormukseni on 6 mm leveä ja se on kokoa 17.5, vaikka kihla on 17.0.

Joskus kun ottaa sormuksen pois, sormeen jää painauma. Se on ihan normaalia, mutta jos sormi menee siniseksi tai puutuu, se on ehdottomasti liian pieni. Verenkierto ei saa estyä. Sitten se pitää leikata poikki. Ihan kauheaa.

Miksei sormet voi vaan olla aina samanpaksuiset? Tekis elämästä niin paljon helpompaa. Täytyykin juoda enemmän vettä tänään.

Paljonko maksaa 1 g kultaa?

Paljonko maksaa 1 g kultaa? Kullan hinta on 93,76 euroa grammalta. (24 karaatin kulta)

Tuo summa on siis se, mitä maksat metallinpalasesta, joka on käytännössä kuolleen tähden jäänne. Aika kallista tähtipölyksi, eikö? Yhden gramman kultahippunen taskussasi tekee sinusta teknisesti rikkaamman kuin useimmat sohvanpohjalta löytyvät kolikko- ja murokokoelmat yhteensä.

Hinta elää ja hengittää kuin herkkähermoinen diiva markkinoiden mukaan, joten tuo luku on todennäköisesti jo muuttunut, kun luet tätä.

Miksi se sitten maksaa enemmän kuin sielusi ja munuaisesi yhteensä? No, syitä on muutama, ja ne eivät kaikki liity siihen, että lohikäärmeet istuvat suurimpien kultakasojen päällä.

• Ikuinen arvo (tai ainakin niin uskottelemme). Kulta ei ruostu, ei hajoa eikä katoa. Se on kemiallisesti tylsä alkuaine, ja juuri siksi se on niin kiinnostava. Kun talous näyttää palavan roskakorin ja valuuttoihin luotetaan yhtä vähän kuin poliitikon lupauksiin, ihmiset ryntäävät ostamaan kultaa. Se on se perimmäinen turvasatama, jota voi säilöä patjan alla odottaessa maailmanloppua.

• Teollisuuden lellikki. Puhelimesi, tietokoneesi ja kaikki muu hieno elektroniikka sisältää pienen määrän kultaa, koska se johtaa sähköä fantastisesti eikä hapetu. Joten kyllä, puhelimesi on pieneltä osin kuninkaallinen. Tämä jatkuva kysyntä pitää hinnan mukavan korkealla.

• Harakkaefekti. Ihmiskunta on pohjimmiltaan kuin harakka: me rakastamme kiiltäviä asioita. Koruissa ja koriste-esineissä kulta on ollut statussymboli siitä asti, kun ensimmäinen faarao tajusi, että alumiinifolio ei vain näytä yhtä hyvältä. Faaraot eivät rakentaneet pyramideja alumiinista.

Mitä tällä tiedolla tekee? Yhdellä kultagrammalla et osta vielä yksityisjetsiä. Saat sillä ehkä juuri ja juuri paremman illallisen yhdelle tai kaksi laadukasta artesaanipitsaa.

Ja muista, se sormus sormessasi ei ole puhdasta kultaa, ellet ole todella, TODELLA rikas. Korukulta on sekoitus.

• 14 karaattia (14K): 58,5 % kultaa. Loppu on sitten kuparia ja hopeaa tuomassa kestävyyttä ja väriä.
• 18 karaattia (18K): 75 % kultaa. Hienompaa, kalliimpaa ja pehmeämpää. Kummitätini antoi rippilahjaksi 18 karaatin ketjun vuonna 1998, ja se onnistui menemään solmuun pelkästä tuijotuksesta.

Miten testata onko kulta aitoa?

Löytyikö mummon vanhasta piirongista kiiltävä sormus tai kaulaketju? Ennen kuin alat suunnitella eläkepäiviäsi Karibialla, vilkaistaanpa, onko se aarre vai pelkkää kissankultaa. Homma ei ole niin monimutkainen kuin ydinreaktorin kokoaminen.

Pihvi on leimoissa, niissä pienen pienissä pränttauksissa, jotka vaativat suurennuslasin ja hyvää valoa.

Leima 585 tarkoittaa, että esineesi on 14 karaatin kultaa. Pitoisuus on tarkalleen 58,5 % puhdasta kultaa. Loppu on sitten muita metalleja, jotka tekevät korusta kestävämmän. Vähän kuin lauantaimakkarassa, on siinä lihaa, mutta seassa on myös perunajauhoa ja mausteita. Tämä on se yleisin kultapitoisuus Suomessa.

Leima 750 taas kertoo, että käsissäsi on 18 karaatin kultaa. Siinä on jo 75 % aitoa tavaraa, eli huomattavasti vähemmän sitä perunajauhoa. Koru on pehmeämpi ja arvokkaampi, mutta naarmuuntuu myös helpommin kuin se köyhän serkkunsa.

Jos leimaa ei löydy tai se on kulunut tunnistamattomaksi, ei hätää. On olemassa muutama idioottivarma kotikonsti, joilla erotat jyvät akanoista.

• Magneettitesti: Kaiva esiin se keittiön jääkaappimagneetti. Aito kulta on täysin välinpitämätön magneetin suhteen, se ei reagoi mitenkään. Jos korusi hyppää magneettiin kiinni kuin sorsa pullanpalaseen, voit onnitella itseäsi. Olet löytänyt arvotonta rautaromua. Heitä se menemään.

• Keramiikkatesti: Ota lasittamaton keraaminen laatta (esimerkiksi tavallisen kukkaruukun pohja käy). Vedä korulla viiru laattaan. Aito kulta jättää kultaisen viirun. Huijausmetalli jättää mustan tai harmaan jäljen. Älä tee tätä anopin kalleimmalle Arabian lautaselle.

• Purentatesti: Elokuvien merirosvot purevat aina kultakolikoita. ÄLÄ tee tätä. Vaikka aito kulta on pehmeää ja siihen jäisi hampaanjälki, niin samalla saatat saada suuhusi lyijymyrkytyksen tai vähintäänkin kalliin hammaslääkärilaskun. Eikä kukaan halua selitellä, miksi söi korunsa. Serkkuni Petteri kokeili tätä ja lohkaisi etuhampaansa kirpputorilta löytyneeseen messinkireunukseen. Ei ollut ylpeä hetki.

Mistä tietää, että on aitoa kultaa?

No siis tää kullan tunnistus, miten sen nyt tietää, että onko se aitoa vai feikkiä? Yksi tapa on pitää sitä kylmässä vedessä hetken. Näin se jäähtyy.

Sitten hierot sitä sormien välissä. Jos se lämpiää tosi nopeasti, niin silloin se todennäköisesti on aitoa kultaa. Se lämmön johtuminen kertoo.

Mutta jos se on vaan pinnoitettu joku metalliseos, niin se ei lämpene niin nopeasti. Se tuntuu viileämmältä pidempään. Eli nopeasti lämpiävä = todennäköisesti aitoa kultaa.

Lisätietona: Aito kulta johtaa lämpöä tosi hyvin. Siksi se lämpiää nopeasti sun käden lämmöstä. Kullatut jutut ei ole sama asia. Siinä on vaan ohut kerros kultaa päällä.