Mistä tietää onko ylirasittunut?

1 vuotta sitten 19 katselukertaa

Olen huomannut ylirasituksen oireita itsessäni monesti. Silloin tuntuu, että kaikki tekeminen on tahmeaa ja liikunta alkaa ällöttää. Sydän hakkaa holtittomasti pienestäkin ponnistuksesta ja yöunet ovat katkonaista piinaa. Pahinta on kuitenkin se, kun mieliala laskee synkkiin syövereihin ja hermot ovat jatkuvasti kireällä. Silloin on pakko pysähtyä ja kuunnella kehoa, ennen kuin tilanne pahenee entisestään.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Mistä tietää onko ylirasittunut? Ai, se on se kysymys, jonka olen itsekin kysynyt itseltäni... liian monta kertaa. Mutta mistä sitä oikeasti tietää? Ei ole mitään yhtä ainoaa varmaa vastausta, tiedän sen kokemuksesta.

Muistan sen kerran, kun työprojekti paisui käsiin. Oli niin paljon painetta, niin paljon tehtävää. Aamut olivat taistelua sängystä ylös pääsemiseksi, ja illat... no, illat olivat vain hämärää, uupumusta ja kahvia. Muistan sen kamalan tahmeuden, se tunne, että kroppa ei vaan toimi kunnolla. Liikunta? Ei edes ajatus siitä houkuttanut, se tuntui suorastaan vastenmieliseltä. Ja se sydän... jumalauta, se hakasi kuin hullun. Pienestäkin jutusta. Kävely portaita ylös sai minut hengästyneeksi. Oliko se sitten sydänvaivaa? Ajattelin sitäkin. Onneksi ei.

Sitten oli ne unet, tai oikeammin niiden puute. Katkonaisia, levottomia, heräilyjä tunnin välein. Heräsin aina väsyneempänä kuin menin nukkumaan. Ja mieliala? Se oli kuin syksyinen räntä – synkkää, märkää ja kylmää. Hermot olivat niin kireällä, että olin varma, että ne napsahtaisivat pian poikki. Muistan riidelleeni tyttöystävän kanssa ihan turhasta asiasta. Olin vain niin väsynyt ja ärtynyt. Olen tehnyt sittemmin paremmin – yritän ainakin.

Luin jostain, että yli 75% ihmisistä kokee ylirasitusta jossain vaiheessa elämäänsä. Tuntuu niin valtavan paljon, eikö? Se ei ole vain joku harvinaisuus, vaan se on todella yleistä. Mutta luku itsessään ei helpota oloa, kun tuntee itsensä ihan pohjalle lyödyksi.

Mutta, kuinka sitä tietää varmasti? Ehkä se on tämä: kun kaikki edellä mainittu alkaa kasaantua, se on merkki pysähtyä. Kun huomaat, ettet ole enää itsesi, eikä elämä tunnu miltään, paitsi uuvuttavalta taakalta – se on merkki. Silloin on pakko kuunnella kehoa ja antaa sille aikaa levätä, ja hoitaa itseään. Muuten tilanne pahenee, ja se paheneminen voi olla todella vakavaa, kuulin tästäkin tarinoita. Joten kuuntele itseäsi, ehkäpä se on paras neuvo mitä voin antaa. Älä ole niin kova itsellesi.