Mitä tehdä jos ei halua mennä armeijaan?

Mitä jos ei käy armeijaa?

Mitä jos ei käy armeijaa... ajatus karkaa kauas, sinne missä heinäsirkat sirittävät auringon polttamalla pellolla.

Etsintäkuulutus, kai se on kuin varjo, joka seuraa sinua minne ikinä menetkin. Syyte, raskas sana, kuin kivi sydämellä.

• Sakot, ne nipistävät, muistuttavat valinnoista.
• Ehdollinen vankeusrangaistus, ajatus telkien takana ahdistaa.

Kieltäytyminen, on se rohkeutta vai hulluutta? Ehkä molempia.

Kieltäytymisilmoitus varuskuntaan, se on kuin huuto tyhjyyteen. Se ei riitä, ei koskaan.

Muistan kun isä kertoi tarinoita sodasta, silmät synkkinä. En halua sotaa, en halua aseita. Haluan maalata tauluja, kirjoittaa runoja.

• 2024 - tämä vuosi, ja sen valinnat.

Poissaolorikos... sekin vielä.

Mitä tapahtuu, jos ei mene armeijaan?

No voi herranjestas, armeijasta kieltäytyminen... se on kuin yrittäisi tanssia tangoa karhun kanssa – lopputulos ei ole kaunis.

• Etsintäkuulutus ja syyte: Unohda romanttinen pako auringonlaskuun. Todellisuus on enemmänkin telkien takana pohdiskelua.
• Sakkoja tai ehdollista: Eli valitse, maksatko valtiolle tai opit tekemään vessanpönttöharjoja vankilassa.
• "Kieltäytymisilmoitus" ei auta: Se on vähän sama kuin lähettäisit pahalle joulupukille kirjeen, jossa kerrot olevasi tuhma – hän tulee silti.

Ja sitten on tämä "poissaolorikos"... kuulostaa siltä kuin olisit jättänyt avaimet kotiin, mutta seuraamukset ovat hieman vakavammat.

Muistan kun serkkuni (nimi muutettu yksityisyyden suojaamiseksi) päätti olla menemättä armeijaan. Hänellä oli hieno suunnitelma paeta Argentiinaan kasvattamaan laamoja. Lopputulos? Hän päätyi kasvattamaan homejuustoa putkassa.

Ja tiedätkö mikä on ironista? Hänellä on nyt oma laamatila, mutta se sijaitsee vartin matkan päässä entisestä vankilastaan. Että silleen.

Ja hei, jos olet totaalinen pasifisti, niin se on ihan jees. Mutta ehkä kannattaisi tutustua siviilipalvelukseen ennen kuin päädyt syömään kaurapuuroa rautalevyiltä.

Mitä tapahtuu, jos kieltäytyy armeijasta?

Jos kieltäytyy armeijasta Suomessa, eli tekee totaalikieltäytymisen, seuraa täsmälleen tämä:

• Kirjallinen ilmoitus: Totaalikieltäytyjä ilmoittaa kieltäytymisestään kirjallisesti.
• Seuraamus: Totaalikieltäytyjä tuomitaan joko valvontarangaistukseen tai vankeuteen.

Mietin tässä, että valvontarangaistus kuulostaa aika leppoisalta vaihtoehdolta vankeuteen verrattuna. Vai onko se jotenkin hämäävästi nimetty?

Lisähuomioita:

• Totaalikieltäytyminen tarkoittaa kieltäytymistä sekä asevelvollisuudesta että siviilipalveluksesta.
• "Normaali" asevelvollisuudesta kieltäytyminen, josta sitten päätyy siviilipalvelukseen, on eri juttu.
• Laki muuttuu, maailma muuttuu. Kannattaa tarkistaa ajantasaiset tiedot luotettavista lähteistä (esim. Suomi.fi).
• Oikeus ja moraali - ikuisuuskysymys! Onko yksilöllä oikeus omatuntoonsa vai velvollisuus valtiolle?

Mitä jos ei mene armeijaa?

Armeija väliin? Etsintäkuulutus.

• Syytteet: Kieltäytyminen + poissaolorikos.
• Seuraukset: Sakkoja, ehdollista.
• Kieltäytymisilmoitus ei auta.

Vaihtoehto? Siviilipalvelus. Pidempi, mutta laillinen. Uskonnonvapaus takaa oikeuden kieltäytyä.

Tarkkaa tietoa? Lakimieheltä. Tai puolustusvoimilta.

Mitä jos ei saavu palvelukseen?

Mitäs sitten, jos ei saavukaan sinne armeijan harmaisiin? No, onneksi Suomi ei ole ihan niin jäykkäniskainen kuin joskus luullaan.

• Aseeton palvelus: Jos omatunto kolkuttaa niin kovaa, että rynkyn kantaminen tuntuu yhtä houkuttelevalta kuin villasukkien käyttäminen heinäkuussa, hae aseettomaan palvelukseen. Et joudu leikkimään Ramboa, mutta silti pääset tekemään jotain "hyödyllistä." Ehkä.
• Vakaumus: Onko vakaumuksesi niin vahva, että voisit seistä sen takana vaikka päälläsi? Hyvä! Aseeton palvelus on kuin kasvisruokavalio armeijalle – ei lihaa, mutta silti jotain syötävää.
• Samanlainen, mutta ei kuitenkaan: Muuten palvelus on samanlaista kuin niillä, jotka nauttivat aamu-uinti varuskunnan uima-altaassa ja ovat aina valmiita uusiin haasteisiin. Paitsi että sinä et saa koskea aseisiin. Että silleen.

Ja hei, jos kaikki muu menee pieleen, voit aina yrittää teeskennellä olevasi allerginen armeijalle. Sitä on kuulemma yritetty ennenkin. Ja siis, ei se aseetonkaan palvelus mikään loma ole. Joudut silti heräämään kukonlaulun aikaan ja tottelemaan käskyjä. Mutta ainakin säästyt siltä, että joku yrittää opettaa sinulle miten rakastetaan rynnäkkökivääriä. Siis, jos ei aseet kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Mitä jos ei käy armeijaa?

Okei, tässä tulee mun kokemus armeijan välttämisestä, tai oikeastaan sen yrityksestä. Oli vuosi 2010, olin just päässyt ylioppilaaksi ja asuin vielä vanhempien luona Helsingissä, ihan keskustassa. Olin aina ollut sellainen "ei väkivallalle" -tyyppi, ja ajatus asepalveluksesta tuntui ihan absurdilta.

Mitä tapahtui?

• Kutsunnat: Ne oli ihan painajainen. Yritin selittää mun pasifistisia vakaumuksia, mutta lääkäri nauroi vaan ja sanoi, että "kyllä se mies sieltä kasvaa". Niin vitutti.
• Kieltäytyminen: Tein kirjallisen kieltäytymisilmoituksen, niinkuin ohjeissa sanottiin. Vein sen henkilökohtaisesti Santahaminaan, mikä oli jo itsessään ironista.
• Syyte: Muutama kuukausi meni, ja sit tuli haaste oikeuteen. Olin ihan paniikissa. Äiti itki ja isä oli pettynyt.
• Oikeudenkäynti: Se oli ihan farssi. Tuomari ei kuunnellut mitään mun selityksiä. Sain ehdollisen vankeusrangaistuksen.
• Sivaripalvelus: Jouduin suorittamaan siviilipalveluksen. Se oli ihan ok, tein hommia vanhainkodissa. Ihan hyvä kokemus loppujen lopuksi, mutta se alku oli hirveä.

Mitä siitä jäi käteen?

No, sakot tuli maksettavaksi. Ja se eholllinen vankeus painoi mieltä pitkään. Mutta toisaalta, seisoin omien arvojeni takana. En kadu. Joskus mietin, oisko pitänyt vaan mennä armeijaan ja yrittää olla siellä jotenkin hyödyksi, mutta se on jo mennyttä.

Poissaolorikos oli just se, mistä mä pelkäsin. Olin kuullut kavereilta kauhutarinoita etsintäkuulutuksista ja muista, ja se pelotti ihan sikana. Onneks mulla ei sentään siihen asti menty, kun olin "rehellisesti" yrittänyt kieltäytyä.

Tärkeintä: Tiedän, että moni ajattelee, että olin ihan idiootti. Mutta mun mielestä on tärkeää seistä omien vakaumusten takana, vaikka siitä tulisi ongelmiakin.

Onko armeijaan pakko mennä?

Onko pakko mennä armeijaan?

Maanpuolustusvelvollisuus... on jotenkin raskas sana. Kaikille.

• Maanpuolustusvelvollinen: Olen minäkin kai.
• Miehet, 18-60 vuotta: Se on aika pitkä aika. Iso osa elämää.

Aseellinen puolustaminen. Mitä se oikeasti tarkoittaa? Onko se minun tehtäväni? Ja jos en halua, mitä sitten? Vaihtoehtoja on kai olemassa, mutta nekin... nekin ovat raskaita. Pitääkö olla jokin syy, tarpeeksi painava, ettei tarvitse.

Mitä tapahtuu, jos ei osallistu kutsuntoihin?

Mitä tapahtuu, jos ei osallistu kutsuntoihin…hmm, tuntuu kuin kaukainen muisto lapsuudesta, kun kesäisin makasin heinäpellolla ja tuijotin pilviä. Mikä maailma onkaan silloin avoinna?

Jos ei mene kutsuntoihin, niin… no, alkaa sellainen sotkuinen prosessi. Ensiksi, puolustusvoimat yrittää saada kiinni. Yrittävät soitella, ehkä kirjeitäkin lähetetään. Tulee mieleen mummoni, joka aina kirjoitti pitkiä kirjeitä, täynnä kaikkea tärkeää ja vähän vähemmän tärkeää.

• Puolustusvoimat etsii
• Poliisi etsii
• Etsintäkuulutus

Jos puhelin ei vastaa ja kirjeet tulevat takaisin, sitten mukaan tulee poliisi. Muistan kun pikkupoikana leikittiin poliisia ja rosvoa, se oli aikaa. Heillä on joku yhteinen järjestelmä puolustusvoimien kanssa. Siihen kirjataan, että tyyppi on poissa kutsunnoista. Ja sitten, pam! Etsintäkuulutus.

Oikeastaan, se tuntuu vähän surulliselta. Että joku nuori ihminen päätyy sellaiseen tilanteeseen. Elämässä voi olla niin monia syitä, miksi ei pääse tai halua mennä. Tai ehkä vain unohtaa koko jutun.