Mitä voi tehdä, jos naapuri tupakoi?

Tupakan savu ikkunasta... se pistää silmiin, kurkkuun, ihan kuin joku olisi kaatanut savuverhon suoraan sydämeeni. Todellakin, olen yrittänyt. Puhuin naapurin kanssa, ihan oikeasti puhuin, ystävällisesti, rauhallisesti. Selitin, kuinka paljon se haittaa. Mutta ei, ei mitään vaikutusta. Miksi ihmiset eivät ymmärrä? Miten voi olla niin välinpitämätön toisten hyvinvoinnista?

Koti. Se pitäisi olla rauhallinen keidas, paikka jossa voi hengittää vapaasti. Mutta nyt? Nyt se on kuin myrkyllinen sumu, joka valtaa hengityksen ja mielen. Tuntuu todella kurjalta. Olen ihan uupunut.

Lueskelin jostain Huplin ehdotuksesta taloyhtiön tupakointikiellosta. Järkevää, eikö? Onhan se. Mutta sekin vaatii, tiedättehän, sitä sitkeyttä. Ja yhteistyötä. Ja naapureiden kanssa... ah, se onkin jo oma lukunsa. Muistan sen kerran, kun yritin puhua sille pariskunnalle, jotka tupakoivat parvekkeellaan... he vain kääntyivät selkänsä ja jatkoivat tupakointia. Niin julmaa.

Viimeinen keino, viranomaisten puoleen kääntyminen... se on raskas ajatus. Minä, joka en halua riidellä kenenkään kanssa, en halua olla se "valittaja". Mutta apua! Mitä muuta minun pitäisi tehdä? Jos muu ei auta... no, sitten ehkä. En halua ottaa tätä askelta. Mutta hengittää, sen minun täytyy tehdä. Haluan hengittää raikkaampaa ilmaa kodissani. Sen minä ansaitsen. Ja jos tämä vaatii viranomaisten apua, niin sitten niin. Toivoa on vielä, vaikka tämä nyt tuntuu ihan toivottomalta.