Miten ei tarvitse mennä kertausharjoituksiin?

Huh, kertausharjoitukset... Se sana itsessään saa mun sydämen lyömään vähän nopeammin. En tiedä miten selviän ilman niitä, oikeasti. Mutta jos pakko on jäädä pois, niinku nyt tuntuu olevan, niin sittenhän sitä pitää hakea vapautusta. Ja sekin on oma juttunsa, tiedättehän? Kirjallinen hakemus, kaikki ne lomakkeet… Tuntuu siltä, että joutuu läpäisemään jonkinlaisen viidakon pelkkiä virallisia papereita päästäkseen edes hakemuksen jättövaiheeseen. Muistan sen kerran, kun yritin saada vapautusta kesälomalta, oliko se kolme vuotta sitten? Sain lähetettyä hakemuksen liittein, mutta vastaus viipyi ja jännitin ihan hirveästi. Onneksi se tuli lopulta, ja sainkin lomat.

Mitä jos kyse on vain lyhyestä esteestä, vaikkapa flunssa? Silloinhan se loman hakeminen on paljon helpompaa, eihän? Toki pitää silti kertoa syy ja liittää mukaan lääkärintodistus, mutta se prosessi on kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempi. Mutta jos se este on pidempi, niin sitten alkaa tämä byrokratia taas ahdistamaan. Meinaan, mitä jos vapautusta ei myönnetä? Mitä teen sitten? Se ajatus yksinään saa mut jo nyt vähän paniikkiin. Laskeskelin just, että jos vapautus jäisi saamatta, niin joutuisin varmaan ottamaan yhteyttä työnantajaan ja selittämään koko tilanteen. Jotenkin sekin tuntuu… nololle. Ei kai sitä pitäisi, mutta jotenkin se tuntuu niin.

Luulin, että olen jo kokenut kaikenlaista, mutta tämä kerta tuntuu jotenkin erityisen raskaalta. Ehkä siksi, että tämä on oikeasti tärkeää. Tärkeämpää kuin se kesäloman vapautus kolme vuotta sitten. Onkohan muillakaan sama tunne, tämä… hirveä paine? Minun täytyy nyt saada tämä selville ja toivottavasti hakemus menee läpi, niin voin taas hengittää hetken. Ja pitää varmaan ottaa vähän enemmän lepoa, että jaksaa edes tämän hakemuksen kirjoittamiseen. Muutenhan tässä hukkuu ihan tähän paperisotaan.