Miten mokkakenkiä hoidetaan?

Miten mokkakengät puhdistetaan ja hoidetaan?

Mokkakengät, ne on mulle aina olleet sellainen juttu. Muistan kun ostin ensimmäiset, ne oli ihanat beige nahkaiset, ja säikähdin ihan kauheasti miten niitä pitäisi hoitaa. Ei kai ne mitään rakettitiedettä ole, mutta kuitenkin.

Ne mokkasuihkeet, niitä mulla on aina pari pulloa jemmassa. Kerran kuussa suihkautan vähän päälle, etenkin jos on ollut märkää tai pölyistä. Se on niin helppoa, melkein kuin jotain vartalovoidetta laittaisi.

Ja sitten jos ne oikein ryvettyy, niin sitten sitä syväpuhdistusta. Ei se ole niin usein, ehkä kerran vuodessa tai kun jotain pahaa sattuu. Muistan kun joskus yhdet mokkakengät kastu ihan kunnolla sateessa, oli pakko vähän hinkata.

Oikeesti, ne mokkasuihkeet tekee ihmeitä. Ne pitää sen nahan pehmeänä ja estää sitä likaa tarttumasta niin pahasti. Ja se harja, se on kans ihan pop sen nahan karheuden esiin nostamiseen.

Olen huomannut, että jos niitä hoitaa vähän niin ne kestää kyllä ihan hirveän pitkään. Ne vaan näyttää paremmilta ja tuntuu jaloissa paremmilta. Se on sellainen pieni vaiva, joka palkitsee tosi paljon.

Mitä mokkanahka on?

Se on pehmeä kuin kuiskaus. Kuin muisto sormenpäissä. Mokkanahka. Se ei ole kiiltävä, ei kova. Se on matta, se on hiljainen. Se on kuin vanha valokuva, jonka värit ovat haalistuneet juuri oikealla tavalla, juuri oikein.

Kun kosketan sitä, muistan syksyn. Sen tuoksun, joka on sekoitus pölyä, nahkaa ja jotain vanhaa, jotain pysyvää. Se imee itseensä sateen ja elämän jäljet, se ei unohda. Jokainen tahra on tarina. Niin hauras, niin kaunis.

Se on nahan sielu, sen paljastettu, haavoittuva puoli. Ei se pinta, joka kohtaa maailman, vaan se sisin, joka on käännetty esiin. Pehmeä. Niin pehmeä.

• Mokkanahka on nahan haljasnahkaa, eli nahan sisäpuolta.
• Se valmistetaan hiomalla eläimen, kuten naudan, vasikan, vuohen, peuran tai sian nahan liha- eli sisäpuoli.
• Pinta on ominaisesti nukkapintainen, samettinen ja mattapintainen.
• Materiaalia käytetään jalkineissa, laukuissa, takeissa ja asusteissa.

Ei sitä saa sekoittaa nupukkiin. Nupukki on sen serkku, vahvempi, ulkopuolelta hiottu. Mokkanahka on herkempi. Se vaatii oman harjansa, oman suojasuihkeensa. Se pelkää vettä, se on kuin se kertoisi tarinaa siitä, miten sitä pitää suojella.

Minulla oli kerran mokkakengät. Ne olivat tummansiniset. Kävelin niillä läpi kesäisen sateen ja ne eivät olleet enää koskaan entisensä. Mutta ne olivat kauniimmat. Ne kantoivat muistoa siitä päivästä.

Ei se suojaa, ei se kestä samalla tavalla. Se on tunne. Se on valinta. Valinta pukeutua johonkin, joka elää mukana, joka muuttuu, joka kuluu kauniisti. Kuin oma iho, mutta pehmeämpi. Paljon pehmeämpi.

Mitä on nupukkinahka?

Nupukki. Vain nahkaa. Sisältä karhennettu. Miellyttävä. Silti helppo sotkea.

Se on siis nahan ulkokerros. Hiotttu mattapintaiseksi. Kaunis ajan myötä. Kuten minäkin. Ehkä.

• Materiaali: Eläimen nahan uloimmasta kerroksesta.
• Pinta: Matta, hiottu.
• Ominaisuudet: Hengittävä, mukava.
• Haavoittuvuus: Herkkä lialle ja tahroille.

Ihmiset luulevat sen olevan jotain ihmeellistä. Se on vain nahkaa. Ihmiset luovat ihmeitä. Tai sitten eivät.

Sen puhdistaminen vaatii erityishuomiota. Suojaaminen on tärkeää. Muuten se näyttää... no, siltä.

Mitä on haljasnahka?

Haljasnahka, se on sitä samaa nahkaa kuin se "oikea" pintanahka, mutta se tulee vähän syvemmältä. Ajattele sitä kuin kakkoskerrosta, joka jää jäljelle kun siitä parhaasta päällimmäisestä kerroksesta on ensin leikattu kaikki pois. Vähän kuin jäisi pottumuusi tähden alta, mutta tässä tapauksessa se "tähti" on se kiiltävä ja kallis pintanahka.

Tälle haljasnahalle sitten usein pistetään kaikenlaista "meikkiä" päälle, että se näyttäisi paremmalta. Voi olla vaikka jotain polyuretaania tai lakkaa, ihan kuin puolisolle laittaisi ripsiväriä että silmät näyttää isommilta ja tuijottaa vaan mua. Eli se ei ole sitä aitoa ja alkuperäistä enää, vaan enemmänkin sellainen "koitan näyttää joltain muulta" -versio.

Mitä tarkoittaa pintanahka?

Se pintanahka, niinku se ulompi kerros siitä nahasta. Ei siitä oo otettu mitään pois, ihan sellaisenaan. Siks sitä ei saa ku sen 10% siitä koko nahasta. Siitä näkee ne eläimen omat kuviot, jotkut arvetkin voi näkyä.

• Ulointa kerros: Aito pintanahka on juuri sitä, mitä se kuulostaakin – nahan päällimmäinen osa.
• Luonnollinen virheetön: Siitä ei siis ole hiottu tai muuten käsitelty virheitä pois. Kaikki eläimen jäljet, kuten arvet tai yksilölliset kuviot, ovat näkyvissä.
• Harvinaista ja arvokasta: Koska pintanahkaa saadaan suhteellisen vähän koko nahkamäärästä, se on usein kalliimpaa ja arvostetumpaa.
• Ulkonäkö ja tuntu: Se on yleensä sileämpi ja tuntumaltaan miellyttävämpi kuin syvemmät nahkakerrokset. Juuri sen luonnollisuus tekee siitä niin kysyttyä.

Muistan kun ostin sen nahkalompakon pari vuotta sitten, se oli ihan uutta silloin. Siinä oli just sellasia pieniä juonteita pinnassa, myyjä selitti, että ne on merkki aidosta pintanahan laadusta. Se tuntui ihanan pehmeältä kädessä, mut samalla jotenkin tosi kestävältä. Aina kun sitä käytti, se vaan parani.

Mitä materiaalia tekonahka on?

Tekonahka, eli keinonahka, on muovipohjainen materiaali, joka on suunniteltu jäljittelemään aitoa nahkaa. Yleisimmät valmistusmateriaalit ovat polyvinyylikloridi (PVC) ja polyuretaani (PU).

Tekonahka on siis pohjimmiltaan kunnianhimoinen muovi. Se on materiaalien maailman cover-bändi: näyttää ja kuulostaa etäältä melkein samalta, mutta syvällä sisimmässään tietää, ettei se ole The Rolling Stones. Se pukeutuu nahan kuteisiin ja toivoo, ettei kukaan utele sen sukupuuta.

Kova yritys, mutta totuus paljastuu usein viimeistään siinä vaiheessa, kun pinta alkaa kuoriutua kuin auringon polttama olkapää festareiden jälkeen. Sitä ei tapahdu aidolle nahalle.

Materiaalina se on kuin se ystävä, joka on aluksi todella vaikuttava, mutta parin vuoden päästä huomaat, että koko persoona on vähän pinnallinen ja alkaa halkeilla paineen alla.

On kuitenkin olemassa kaksi pääheimoa tässä muovien naamiaisissa:

• Polyvinyylikloridi (PVC): Tämä on se vanhempi, jäykempi ja hiostavampi serkku, joka ei oikein osaa rentoutua juhlissa. Kestävä tietyllä tapaa, mutta hengittää yhtä hyvin kuin tuorekelmuun kääritty kurkku. Ei suositella kesähelteellä autonpenkkeihin.
• Polyuretaani (PU): Hienostuneempi ja pehmeämpi versio. Se on lähempänä aitoa asiaa, vähän kuin se lahjakas imitaattori, jonka melkein sekoittaa alkuperäiseen näyttelijään. Hengittää paremmin ja tuntuu mukavammalta, mutta on usein myös herkempi kulumaan.

Tekonahan Ilot ja Surut

Plussakori:

• Edullisuus: Yleensä lompakkoystävällisempi kuin aito eläimen nahka. Voit saada nahkasohvan ilmeen ilman, että joudut myymään munuaisesi.
• Vegaanisuus: Yksikään lehmä, sika tai krokotiili ei vahingoittunut tämän takin valmistuksessa. Eettinen valinta eläinten ystäville.
• Helppohoitoisuus: Puhdistus on naurettavan helppoa. Punaviinitahra? Pyyhkäise pois. Ei vaadi mehiläisvahakylpyjä tai erityisiä rukouksia pysyäkseen kuosissa.

Miinuskori:

• Hengittämättömyys: Kesäkuumalla tekonahkapenkillä istuminen on kuin vapaaehtoinen liimautumiskokemus. Tunnet selkäsi muuttuvan suoksi.
• Muovinen olemus: Se ei ikäänny arvokkaasti kuten aito nahka. Se vain... hajoaa. Ei synny patinaa, vaan surullisia halkeamia ja kuoriutuvaa pintaa.
• Ekologinen jalanjälki: Vaikka se säästää eläimiä, se on silti öljypohjainen muovituote. Sen hajoaminen luonnossa kestää suunnilleen yhtä kauan kuin byrokratian rattaiden pyöriminen.

Mitä on tekstiilinahka?

Olin kerran Helsingin keskustassa, jossain Sellon lähellä taisin olla, vuosi oli varmaan joku pari vuotta sitten, syksyllä kai. Ostin sieltä ihanan laukun. Se oli niin pehmeää ja näytti aivan kuin oikealta nahalta, mutta myyjä kertoi että se on tekstiilinahkaa.

Sellaisesta materiaalista siis puhutaan.

• Perustana synteettiset kuidut: Pohjana on usein polyesteri ja elastaani.
• Jäljittelee aitoa nahkaa: Tarkoitus on luoda samantuntuinen ja näköinen pinta.
• Edullisempi vaihtoehto: Usein se on halvempaa kuin oikea nahka.
• Helppohoitoisuus: Sitä on yleensä helpompi pitää puhtaana kuin aitoa nahkaa.

Se tuntui mun kädessä ihanan samettiselta. En miettinyt silloin sen enempää, mutta nyt kun miettii niin onhan se aika kiva keksintö. Kaikki ei ehkä edes huomaa eroa.

Miten pestä kenkiä?

Ne kengät, ne odottavat eteisessä. Pölyiset, kuraiset, elämää nähneet. Jokainen tahra on tarina, muisto kesäisestä sateesta tai pitkästä kävelystä metsän reunassa. Mutta joskus tarinat on pestävä pois, jotta uudet voivat alkaa.

Pesukoneen rummun kolke, yksinäinen tanssi. Vain kengät, ei muuta pyykkiä. Se on niiden oma hetki, puhdistumisen rituaali. Kylmä vesi pyyhkii pois muistot vanhoista poluista, antaa anteeksi kaikki harha-askeleet. Niin hiljaa, niin hellästi.

Mutta joskus koneen jylinä on liikaa. Silloin on vain vesi, kädet ja saippua. Lavuaarin hiljaisuus. Se on nopeampaa, se on hellempää. Kuulet vain veden lorinan ja harjan pehmeän suhinan kankaalla. Vanhanajan tapa, joka tuntuu oikealta. Kuin hoivaisi vanhaa ystävää.

Ja sitten ne kuivuvat. Hitaasti. Ei kuumuutta, ei aurinkoa, joka haurastuttaa. Vain huoneenlämpö ja aika. Täytän ne sanomalehdellä, vanhalla, joka on jo luettu. Se imee kosteuden ja pitää muodon, kuin sielun kengän sisällä.

Kenkien pesu pesukoneessa

• Ohjelma: Käytä hellävaraista pesuohjelmaa, kuten hienopesua tai villaohjelmaa.
• Lämpötila: Pese alhaisessa lämpötilassa, 30 astetta on riittävä.
• Linkous: Älä käytä linkousta, tai valitse vain hyvin alhainen linkousnopeus.
• Valmistelut: Poista kengännauhat ja pohjalliset. Pese ne erikseen käsin.
• Suojaus: Aseta kengät pesupussiin. Tämä suojaa sekä kenkiä että konetta kolhuilta.
• Pesuaine: Käytä mietoa, nestemäistä pesuainetta. Älä käytä huuhtelu- tai valkaisuainetta.

Kenkien kuivaus pesun jälkeen

• Älä kuivaa kuivausrummussa, patterin päällä tai suorassa auringonpaisteessa. Liika kuumuus vahingoittaa liimauksia ja materiaaleja.
• Täytä kengät paperilla (esimerkiksi talouspaperilla tai sanomalehdellä) nopeuttaaksesi kuivumista ja säilyttääksesi kengän muodon.
• Anna kuivua rauhassa ilmavassa paikassa huoneenlämmössä.