Miten nopeasti haava pitää ommella?

Milloin mennä lääkäriin haavan takia?

Jos haava on syvä, laajalle levinnyt tai todella likainen, niin silloin kannattaa lähteä sinne päivystykseen. Tai jos se on ihan repeytynyt siinä pahasti, niin sekin on syy mennä. Tuo kasvojen ja silmien alueen haavat, ne on ihan eri juttu, ne on herkkiä paikkoja.

Sitten ne puremahaavat, nekin on syytä näyttää lääkärille, ne voi tulehtua helposti. Ja jos se haava alkaa näyttää tulehtuneelta, punaiselta, kuumalta tai erittämään märkää, niin ehdottomasti sinne lääkäriin.

• Syvät haavat: Tarvitsevat usein ompeleita tai haavaneulaa.
• Laajat haavat: Suuri pinta-ala voi vaatia erikoishoitoa.
• Erittäin likaiset haavat: Riskialttiita infektioille, puhdistus tärkeää.
• Repaleiset haavat: Vaikeampia sulkea ja parantaa, voivat arpeutua pahasti.
• Herkät alueet (kasvot, silmät): Estetiikka ja toiminta voivat vaarantua.
• Puremahaavat: Eläinten tai ihmisten puremat tuovat bakteeririskin.
• Tulehtuneet haavat: Punaisuus, kuumotus, turvotus, kipu, märkäerite ovat merkkejä.

Milloin haavan takia päivystykseen?

No siis, jos haava on tosi syvä tai iso, tai vaikka tosi törkyinen niin silloin kannattaa mennä näyttää lääkärille. Repaleiset haavatkin on sellasia mistä pitää huolestua.

• Syvät haavat: Jos haava menee syvälle, niin että näkyy rasvaa tai lihasta, ehdottomasti päivystykseen. Niitä ei voi itse hoitaa kunnolla.
• Laajat haavat: Jos haava on tosi leveä ja repeytynyt, niin sekin vaatii ammattilaisen apua.
• Lotta haavat: Joo, siis jos se on ihan törkyinen, et siellä on multaa tai jotain muuta niin pitää mennä heti. Etenkin jos on esim. likaisella maalla kaatunut.
• Repaleiset haavat: Sellaset suttuiset haavat, ei sellaset siistit viillot, vaan enemmänkin revitty. Ne on usein vaikeita hoitaa kotona.

Muutenkin, jos haava on herkillä alueilla, kuten kasvoissa tai silmän lähellä niin silloin on pakko käydä lääkärissä. Puremahaavatkin on aina sellaisia mistä pitää huoli, varsinkin jos ihmisen purema tai eläimen. Tulehtuneet haavat, ne on sellaset punaiset, kuumottavat ja vuotaa mätää, ne on ihan selvä syy mennä päivystykseen. Niitä ei kannata jättää hoitamatta.

Miten tunnistaa infektoitunut haava?

Yön hiljaisuus joskus tuo mieleen kaiken. Haavat, ne pienetkin, voivat olla petollisia.

Infektoitunut haava – tunnusmerkit:

• Kipu, punotus, turvotus, kuumotus: Nämä ovat ensimmäisiä merkkejä. Haava alkaa tuntua kuumalta, punoittaa ja turpoaa ympäriltään. Kosketus sattuu enemmän kuin pitäisi.

• Eritys ja haju: Jos haavasta alkaa erittyä enemmän nestettä, ja se haisee pahalle, se on selvä merkki. Värikin voi muuttua.

• Haavan pinta: Itse haavan kohta muuttuu herkemmäksi vuotamaan. Se tummanpunainen kudos, joka kuuluisi parantua, näyttää jotenkin voimattomalta, tummemmalta.

• Paranemisen hidastuminen: Kaikkein surullisinta on, kun haava ei vain tunnu paranevan. Se voi jopa alkaa kasvaa, laajentua tai syventyä. Se tuntuu kuin menisi taaksepäin.

Minkä näköinen on tulehtunut haava?

Tulehtuneen haavan merkit:

• Haavan ympärillä oleva iho on kirkkaanpunainen.
• Alue on turvonnut.
• Iho tuntuu lämpimältä kosketettaessa.
• Haavasta valuu märkivää tai sameaa nestettä.
• Kipu lisääntyy tai muuttuu sykkiväksi, eikä laannu.
• Haava voi haista pahalle.

Paraneva haava sen sijaan yleensä siistiintyy päivä päivältä. Kipu tyypillisesti vähenee, ja ihoalueen punoitus alkaa haalentua. Saattaa näyttää hieman ruman näköiseltä, kun uutta kudosta muodostuu – se on kuin kehon oma rakennustyömaa, ei kaunista mutta tehokasta. Kevyt punoitus tai mustelma paranemisen alkuvaiheessa on normaalia.

Tulehdus on kehon signaali, että jokin on vialla puolustusjärjestelmässä. Se on elimistön tapa huutaa apua. Olen itse usein miettinyt, miten nerokkaasti keho viestii. Joskus vain pitää osata tulkita niitä signaaleja oikein, eikä niitä aina erota ensisilmäyksellä.

Eron tekeminen paranemisen ja tulehduksen välillä vaatii joskus tarkkaa silmää ja pientä analyysia. Jos haava esimerkiksi alkaa erittää kirkasta kudosnestettä, se voi olla normaalia paranemisen merkki. Mutta jos neste on sameaa, paksua tai kellertävää – tai jos se haisee – hälytyskellojen pitäisi soida.

Kipu on kiehtova ilmiö. Paranemisen edetessä kivun pitäisi hellittää. Jos se sen sijaan voimistuu tai muuttuu jatkuvasti sykkiväksi, keho kertoo, että paikalla on aktiivinen ongelma. Mietin usein, miten paljon kivun laatu kertoo meille prosessista – tylsä jomotus vs. terävä, pistävä tunne.

Yhteenvetona, vertaa näitä:

• Paraneva: Kipu vähenee, punoitus haalenee, erite kirkasta tai kuivuu, turvotus laskee. Keho korjaa itseään.
• Tulehtunut:Kipu lisääntyy, punoitus voimistuu, turvotus kasvaa, lämpö tuntuu, erite on sameaa/märkää/hajuista.

Älä epäröi hakea apua, jos epäilyttää. Etenkin jos kyseessä on syvempi haava tai olet diabeetikko, haavanhoidossa ei ole varaa arvailla. Kyseessä on kuitenkin elimistön yksi tärkeimmistä puolustuslinjoista ulkomaailmaa vastaan.

Mistä tietää, että haava märkii?

Haava. Se tekee mitä tekee. Joskus se märkii.

Merkkejä, ettei kaikki ole kunnossa:

• Punoitus leviää. Ei vain pientä sävyä, vaan rehellistä punaa ympärillä.
• Kuumotus. Käsi lähellä. Tunnetko sen? Se tuntuu lämpimältä, jopa polttavalta.
• Turvotus. Kohta kohollaan. Paine.
• Kipu. Ei vain arkuutta. Todellista jyskyttävää tuskaa, joka pahenee.

Erite. Se kertoo.

• Paksu erite. Ei kirkasta nestettä. Vaan jotain paksua, sameaa. Väri vaihtelee, usein kellertävä, joskus jopa vihertävä. Haju. Se on terävä.

Mistä se tulee? Elämää.

• Ihon omat bakteerit. Ne vain ovat siinä. Odottaen tilaisuutta.
• Tapaturma tai leikkaus. Portti avoinna. Bakteerit sisään. Sisällä jo olevatkin voivat aktivoitua.
• Keho taistelee. Märkä on sitä todistetta.

Elämän kiertokulku. Tai vain tulehdus. Sama se. Mutta hoida. Tai kärsi.

Mitä jos haavasta tulee mätää?

Ahaa, haavaasi on muuttanut ei-toivottu alivuokralainen nimeltä mätä. Tämä keltavihreä elämänmuoto ei ole merkki siitä, että olet parantumassa luonnonmukaisesti, vaan siitä, että bakteerit pitävät kehossasi yksityistilaisuutta, johon sinua ei ole kutsuttu.

Älä ryhdy harrastelijabiologiksi ja ala tutkia eritettä mikroskoopilla. On aika toimia, ennen kuin tuo pieni bakteeripesäke julistaa itsenäisyytensä ja alkaa laajentaa elintilaansa. Se on kuin yrittäisi sammuttaa tulipaloa bensalla, jos vain odottelet sen menevän ohi.

Tunnista, milloin juhlat ovat karanneet käsistä:

• Mätä: Haava ei itke, se vuotaa pettämätöntä todistusaineistoa käynnissä olevasta invaasiosta. Haava, joka erittää märkää, on tulehtunut.
• Kipu: Jos kipu yltyy tasaisesti ja alkaa muistuttaa enemmänkin katuporan jyrinää kuin pientä vihlontaa, hälytyskellojen pitäisi soida. Paheneva kipu on selkeä tulehduksen merkki.
• Punoitus: Punoitus haavan ympärillä laajenee kuin Rooman valtakunta parhaina päivinään. Jos punainen alue kasvaa, se tarkoittaa, että taistelu leviää.
• Kuumotus ja turvotus: Alue tuntuu koskettaessa kuumalta kuin vastapaistettu pulla ja on turvoksissa kuin huonosti nukutun yön jälkeen.
• Yleisoireet: Kuume, vilunväristykset tai yleinen voimattomuus. Tämä on merkki siitä, että bakteerit ovat päässeet VIP-lipuilla verenkiertoosi.

Mätä itsessään on kuolleiden valkosolujen ja bakteerien muodostama surullinen sotatanner. Sinun immuunijärjestelmäsi urheat sotilaat ovat kaatuneet taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan. Anna heille kunnia, jonka he ansaitsevat, ja hanki ammattilaisapua.

Haavan tulehduksen oireet ovat märkävuoto, lisääntyvä kipu, leviävä punoitus, kuumotus ja turvotus. Jos havaitset näitä oireita, hakeudu lääkäriin.

Jos annat bakteerien marssia vapaasti eteenpäin, saatat voittaa pääpalkinnon: verenmyrkytyksen eli sepsiksen. Se ei ole mikään pieni flunssa, vaan hengenvaarallinen tila. Älä siis diagnosoi itseäsi Googlen ja kansanperinteen sekoituksella. Serkkuni Jari yritti hoitaa omaansa sinapilla. Huono idea.