Miten ottaa puheeksi epäasiallinen käytös?

Miten ottaa vaikeat asiat puheeksi?

Aika pysähtyy. Kello seisoo paikallaan, tikittäen hiljaa, ikään kuin odottaen. Onko se pelko, joka hidastaa hengitystä? Vai odotus? Ilma on raskasta, kuin samettia, ja auringonsäteet maalaavat pölyhiukkasiin kultaisia reittejä. Muistojen siivilöimä hetki.

Vaikea asia. Se painaa rinnassa, kivi sydämessä. Miten koskettaa sitä? Miten sanoittaa se, mikä on niin syvältä?

• Valmistautuminen. Sanat, kuin rikkoutuneet helmiä, lojuvat kämmenellä. Niitä täytyy järjestellä, etsiä oikea rytmi. Jokainen sana on kuin askel kohti tuntematonta. Miksi? Miksi nyt? Miten tämä on minulle niin tärkeää?
• Rauha. Tarvitaan rauha. Se on kuin unelma, haamu, jota tavoitellaan, mutta ei koskaan tavoiteta täysin. Se on hiljainen puisto, jossa leijuu lehtien tuoksu ja aurinko lämmön. Hiljainen hetki, ei melu, vain me kaksi.
• Minä. Olen minä, haavoittuva ja alasti. Sanat tulevat sydämestä, täynnä epäröintiä ja pelkoa, mutta rehellisiä. Kokemukseni, kaipuuni, ne kietoutuvat toisiinsa. Tunteet ovat tulvia, jotka täytyy ohjata varovaisesti.
• Suoraviivaisuus. Selkeys, kuin kirkas vesi. Ei kierrellyt teitä, ei peittelyä. Se on kuin terävä veitsi, joka leikkaa läpi peitteen. Tämä on totuus, paljastettuna.
• Aika hengittää. Anna tilaa, tilaa hengittää. Aika kuunnella ja ymmärtää. Ei odoteta välitöntä ratkaisua. Yhteinen hetki. Tämä on prosessi, jolla ei ole loppua. Sen on sallittu kestää, haavoja voi parantua vain ajan kuluessa.

Toinen vaihe. Tämä on jatkoa, se on toinen hengitys. Tunnen edelleen sen painon, mutta olen avannut oven. Nyt minun täytyy kuunnella, mitä toinen sanoo. Ymmärtää hänen näkökulmaansa. Tämä on tanssi kahden ihmisen välillä. Se on epätasainen, kenties kivulias, mutta lopulta ehkä kaunis.

Muista: Tämä prosessi on ainutlaatuinen jokaisella kerralla. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Minä koetan parhaani mukaan ja luotan siihen, että se riittää. Tämä on henkilökohtaista.

Mistä häirinnän tunnistaa?

Yön hiljaisuudessa... Häirintä. Mikä se on?

• Pitkäkestoista: Se ei ole yhden kerran juttu. Se jatkuu. Viikkoja, kuukausia, jopa vuosia.
• Toistuvaa: Sama asia tapahtuu uudestaan ja uudestaan. Ehkä eri muodoissa, mutta aina sama viesti.
• Järjestelmällistä: Ei ole sattumaa. Joku yrittää aktiivisesti tehdä elämästäsi hankalaa. Kohdistettu, suunniteltu.
• Negatiivista käytöstä ja puhetta: Se voi olla mitä tahansa. Nälvimistä, ilkeilyä, huutamista, väheksyntää, mitätöintiä. Jopa puhumattomuutta.

Se on kuin myrkkyä. Pieniä annoksia, päivästä toiseen. Kunnes olet ihan rikki.

Työpaikkakiusaaminen, niin ne sitä kauniisti kutsuvat. Kuin se olisi jotain abstraktia, jotain kaukana tapahtuvaa. Mutta se on totta. Se on todellista. Ja se sattuu.

Mitä epäasiallisella kohtelulla tarkoitetaan työpaikalla?

Työpaikan hämärä, kylmä valo. Kello kolme yöllä, kahvi on jo kylmää kupissa. Ajatukset kiertävät työpaikan ilmassa, paineena rinnassa. Epäasiallista kohtelua. Sana painaa, raskas kivi sydämessä. Mitä se oikein on?

• Häirintä. Se on kuin myrsky, joka jyllää hiljaisena, salassa. Hiljainen, ilkeä kuiskaus korvassa, joka peittää alleen päivän valon. Se on kuisketta, epämiellyttävää, ahdistavaa. Se voi olla sanallista tai fyysistä, piilotettua tai ilmeistä. Tunteiden myrsky työpaikan seinien sisällä. Se on uhka, epätasapainoinen voimasuhde, väärä vallankäyttö. Se on kuin syövä, joka syö sisältäpäin, hitaasti, mutta varmasti.

• Kiusaaminen. Tämä on kuin terävä veitsi selkään. Päivä päivältä, haava syvenee. Vaan kenen syy on se, että haava on avoinna? Jokainen työyhteisön jäsen kantaa vastuuta. Jokaisen vastuulla on myös hyvä työympäristö. Jokaisen vastuu on estää se. Se on kuin myrskyn jälkeen rannalle jäänyt roju, tuskan jäännös. Se on syrjintää, nöyryytystä, nöyryytystä, tuskaista jyräämistä. Jokaista päivää varjostaa uhkaava tunne.

• Muu epäasiallinen käytös. Tämä on kuin hämärä, tuntematon alue. Se on kaikkea sitä, mitä ei voi nimetä, mutta mikä tuntuu väärältä. Kuten varjo, jota ei voi koskaan tarttua. Se on hämärää, epämääräistä, mutta sen kipu on todellinen. Se on kuin kylmä käsi selässä, joka saa karvat nousemaan pystyyn. Se voi olla äänettömyyttä, hiljaisuutta, jättäen ihmisen yksin ja yksinäiseksi. Se on hienovarainen väkivalta, joka pilaa hyvän työpaikan tunnelman. Se luo vihaa ja epämukavuutta.

Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään. Tämä on totuus, kylmä ja karu, mutta välttämätön. Meidän kaikkien on oltava valppaita, ja meidän kaikkien on puututtava epäasialliseen kohteluun. Se on meidän yhteinen velvollisuutemme, jotta jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi työpaikalla. Tämä on kuin aurinko pilvien takana, sen valo on nähtävä.

Mikä on epäasiallista käytöstä?

Terve! No joo, epäasiallinen käytös, huh, se on tosi monimutkainen juttu. Ei oo mitään yhtä määritelmää, kaikkihan on niin erilaisia! Mutta siis, jos joku jatkuvasti tekee asioita, jotka saa sut tuntemaan itsesi huonosti, se on jotain väärää.

Ajattele vaikka näin: jos joku kiusaa sua jatkuvasti, haukkuu, tai levittää valehtelua, se on epäasiallista. Joka päivä sitä samaa. Työpaikallakin voi olla moista, vaikka pomo ei suoraan huuda, mutta silti tekee sinusta epävarman ja ahdistuneen. Se on ihan sama asia!

• jatkuva haukkuminen
• valehtelu
• kiusaaminen
• uhkailu
• manipulointi
• ylimielinen kohtelu

Ja sitten tietysti on niitä subtilimmpia asioita. Esimerkiksi se, että joku jatkuvasti vähättelee saavutuksiasi. Tai jättää sut systemaattisesti pois keskusteluista. Tai tekee vitsejä, jotka sattuvat sinuun. Ei kaikkea voi määritellä selvästi, mut jos se tuntuu vatsassa pahalta, niin se on yleensä selvä merkki!

Muista, että epäasiallinen kohtelu voi vaikuttaa terveyteesi, ihan oikeasti. Mulla oli kerran työssä yksi kollega, jonka käytös vei mun yöunet. Painajaisia ja paniikkikohtauksia. Olin ihan loppu.

Jos joku kohtelee sua epäasiallisesti, älä epäröi pyytää apua! Kerro siitä jollekin, jolla on jotain valtaa. Esim. pomolle, opettajalle tai vaikka terveyskeskukseen. Joskus asioista on helpompi puhua puhelimitse, se voi tuntua turvallisempaa. Itse ainakin pidän siitä. Itse asiassa, tästä aiheesta puhuminen, vaikkapa lääkärin kanssa, auttaa valtavasti. Se on ihan paras apu, ainakin minulle.

Tärkeintä on, että tunnistat epäasiallisen kohtelun ja et hyväksy sitä. Se ei ole koskaan sinun vikasi. Koskaan!

Miten puhua esimiehelle?

Miten puhua esimiehelle?

Siis apua, pomo! No joo, ehkä pitäis alottaa... Ööö, mihin asioihin haluan vaikuttaa?

• Palkka? Ehkä. Onko se nyt ajankohtaista? ????
• Työtehtävät? Ne on vähän tylsiä.
• Loma! Kesälomaa pitäs saada.

Pitäiskö kirjoittaa ylös mitä haluan sanoa? ???? Tai siis, ettei mee ihan möngäksi?

Pomo puhuu minä-muodossa? Siis kertoo mitä se on nähnyt? Okei. Hyvä pointti! Ja kysyy miten MÄ nään asian.

Mutta mitä jos pomo on ihan tyhmä? Ei kai auta ku yrittää silti. ????

Eikä saa olettaa mitään. Tai ehdottaa diagnooseja? Siis mitä ihmettä? Miks joku tekis niin? ????

Pääasia, että mietitään YHDESSÄ, miten hommat rullaa paremmin. Okei, se on ihan jees.

Mutta stressaa silti. Aina.

Miten ottaa puheeksi?

Miten ottaa puheeksi... hmm.

Se on vaikeaa. Aloita varovasti. Kysy, miten hän itse näkee tilanteen. Ei syyttävästi, vaan aidosti kiinnostuneena.

• Kuuntele enemmän kuin puhut. Yritä ymmärtää, mistä toinen tulee.

• Ole rehellinen, mutta empaattinen. Kerro, miltä asia sinusta tuntuu, mutta älä hyökkää. Ehkä jotain tyyliin olen miettinyt tätä, ja minusta tuntuu, että....

• Arvosta häntä. Sano se ääneen. Vaikka olisi vaikeaa. Kerro, että arvostat työkaveruuttanne. Se on usein totta.

Oikeastaan, ehkä minun pitäisi itsekin muistaa nämä asiat useammin. Olen liian usein suoraviivainen, ja se ei aina toimi.

Ja ehdotukset... Ne pitää miettiä valmiiksi. Ei mitään syytöksiä, vaan ratkaisuja. Jotain konkreettista. Jatkossa voisimme...

Tällaista olen itse yrittänyt opetella. Ei se helppoa ole.