Miten saada pissa pois matosta?

1 vuotta sitten 33 katselukertaa

Maton pissatahrat ja hajut saa pois helposti! Imeytä: Levitä perunajauhoa tahralle. Huuhtele: Käytä etikka-vesiliuosta (1:1). Raidoita: Ripottele ruokasoodaa alueelle. Pese: Harjaa matto huolellisesti. Nämä kotikonstit häätävät tahrat ja hajut tehokkaasti.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten poistaa pissan tahra ja haju matosta kotikonstein?

No voi kääk, Nötti pissa taas matolle, tuttu juttu varsinki kun se on vanha. Viime keskiviikkona 10. huhtikuuta se tapahtu. Se tahra oli siinä heti sohvan vieressä, eikä sitä hajua voinut olla huomaamatta. Ihan sama kuinka paljon yritin tuulettaa, se vaan leijaili. Olin ihan kypsä siihen, taas. Pakko oli tehä jotain.

Heti kun näin sen, ripotelin reilusti perunajauhoa. Niinku kunnon kerros. Se imee sen pahimman kosteuden yllättävän tehokkaasti.

Annoin sen jauhon olla siinä ehkä vartin, kunnes se oli imenyt kaiken mitä pysty. Sitten imuroin sen perusteellisesti pois. Seuraavaksi kaivoin vanhan suihkepullon esiin ja tein siihen seoksen puoliksi vettä ja puoliksi etikkaa. Suihkutin sitä reilusti siihen kohtaan, ettei jäänyt epäselvyyttä. Se etikka on ihan ihmeaine. Mä luotan siihen aina, kun hajut on ongelma.

Annoin etikan hetken vaikuttaa. Kun vei maton pesuun, Tuusulan Matonpesulassa (se maksoi 6,50 euroa viime perjantaina 12. huhtikuuta), ripotelin tahran päälle vielä ruokasoodaa ennen harjaamista. Se teki ihmeitä.

Harjasin sen kohdan sitten kunnolla käsin, niin kauan kunnes vaahto oli musta puhdasta. Se pissa oli ihan oikeesti kadonnut ja mikä tärkeintä, se haju! Ei mitään jälkeä. Tuntuu niin hyvältä kun saa sen kämpän taas raikkaaksi. Tää niksi on mulla toiminut jo monesti, ja voin sanoa ettei tartte mitään kalliita aineita ostaa. Just nää simppelit konstit riittää.

Miten saada pissatahra pois?

Ah, se hetki, kun kotiisi on ilmestynyt uusi, keltainen ja ei-toivottu sisustuselementti. Onneksi keittiön kaapistasi löytyy usein tehokkaampi siivouspartio kuin kalliista erikoispulloista.

Perunajauho tuoreeseen tahraan on kuin ensiapu onnettomuuspaikalla. Se on vaatimaton sankari, joka saapuu paikalle ilman viittaa ja pelastaa päivän. Ripottele sitä häpeilemättä vahingon päälle kuin tomusokeria epäonnistuneen leivonnaisen päälle. Jauho on kuin pieni, kuiva sieni, joka imee kosteuden ja syyllisyyden tunteen itseensä.

Kun jauho on muuttunut paakkuiseksi ja kuivaksi todisteeksi tapahtuneesta, anna imurin laulaa. Poista todistusaineisto. Usein tämä riittää, jos toimit salamannopeasti.

Mutta entäs se haju? Se salakavala pirulainen, joka jää leijumaan ilmaan muistuttamaan epäonnesta. Haju on taistelun toinen erä, ja siihen tarvitaan järeämpiä aseita.

Hajunpoisto etikalla ja soodalla on klassikko syystä. Se on kuin vanha kunnon nyrkki-isku pahoille molekyyleille.

Sekoita vettä ja väkiviinaetikkaa suhteessa 50/50 suihkepulloon. Etikka on hajumolekyylien arkkivihollinen. Suihkuttele seosta tahran alueelle reilusti. Älä säästele.
Anna etikan vaikuttaa ja haihtua. Koti saattaa hetken tuoksua salaatinkastikkeelta, mutta se on pieni hinta raikkaudesta.
Kun kohta on kuiva, ripottele päälle ruokasoodaa. Tämä on se viimeistelyliike. Sooda neutraloi loputkin hajun rippeet.
Imuroi sooda pois muutaman tunnin tai yön jälkeen. Voilà. On kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Vanhat, jo pinttyneet ja kuivuneet synnit ovatkin sitten oma taiteenlajinsa. Niihin tarvitaan usein järeämpiä, kaupasta ostettuja entsyymipuhdistusaineita, jotka ovat käytännössä kemiallisia täsmäiskuja. Koirani Mauri on opettanut, että ennaltaehkäisy on paras lääke, mutta etikka on ihmisen toiseksi paras ystävä.

Millä saa tahran pois matosta?

Joo siis jos matosta on joku ihme tahra eikä se lähe millään, niin mä teen sen aina niin, että otan ruokasoodaa ja etikkaa. Se on tosi hyvä kombo. Etikka jotenkin pehmentää sitä likaa siinä matossa, ja sitten ruokasooda tekee sen puhdistusjutun ja imee ne pahat hajut.

Miten sen teet tarkemmin? No ihan eka kaadat sitä etikkaa vähän sen tahran päälle. Ei mitään hirveesti, vaan sen verran että se kostuu. Sit heti perään ripottelet sitä ruokasoodaa päälle. Ihan reilusti, niin että se koko tahra peittyy siihen jauheeseen. Sitten annetaan olla. Se kuplii siinä ihan itse, ja sitä pitää antaa olla siinä niin kauan kunnes se tahra on kokonaan kuivunut. Sitten vaan imuroit sen pois. Useimmiten se lähtee kyllä sillä.

Joskus kyllä voi joutua toistamaan sen jutun, jos tahra on oikein sitkeä. Ja jotkut sanoo että voi käyttää myös tiskiainetta, mutta mä oon tykänny enemmän tästä ruokasooda-etikka jutusta. Se on vaan niin helppo ja yleensä toimii. Ja ne hajut lähtee, se on tosi tärkeetä! Joskus se matto voi haista vähän etikalta siinä kuivumisvaiheessa, mutta se haju häviää kyllä kunhan se on täysin kuiva.

Millä saa hajun pois matosta?

Pahan hajun poistaminen matosta onnistuu etikkavedellä. Sekoita etikkaa ja vettä suhteessa 1:1. Suihkuta seos matolle ja anna kuivua. Suuret matot voi myös liottaa etikkavedessä ennen perusteellista pesua mattopesulassa tai käsin.

Se on se ikiaikainen keino, joka toimii yhä, vaikka kuinka yrität kuvitella jonkun futuristisen nanopartikkelisuihkeen hoitavan homman. Etikkavedellä nimittäin pyyhitään pois niin koiran oksennuksen kuin anopin kellarin tuoksunkin. Se on kuin arjen supersankari, joka ei koskaan saa ansaitsemaansa mainetta, koska se haisee itsekin aluksi aivan järkyttävältä. Mutta hei, parempi hieman salaattia kuin kuollut kala, eikö?

Tuo 1:1-suhde on sellainen perusohje, kuin elämän universaali sääntö "älä syö keltaista lunta". Jos matto huutaa hätäänsä jo kauas, voit tietenkin kokeilla vahvempaakin liemiä, mutta omalla vastuulla – ei kai kukaan halua elää etikkahöyryissä kuin happamassa paratiisissa. Mutta joskus täytyy olla julma ollakseen kiltti maton hajureseptoreille. Se on vähän kuin lääkäri sanoisi: "Tämä tuntuu nyt vähän ikävältä, mutta se tehoaa!" Ja sehän tehoaa.

Muista antaa sen kuivua täysin. Jos ei kuivu, niin se etikka vaan jää sinne ja tekee matosta paitsi haisevan, myös homehtuvan. Olen itse ollut siinä tilanteessa, että "se kyllä kuivuu ihan kivasti" muuttui parin päivän päästä "mitä tämä musta läiskä on". Lopputuloksena matto lensi roskiin, ja olin paitsi ilman haisevaa mattoa, myös ilman mattoa. Voitto? Ehkä.

Jos etikka ei jostain syystä houkuttele, tai olet mieluummin moderni kemisti kuin vanhan kansan puuha-Pekka, onhan niitä muitakin konsteja:

Ruokasooda: Siitä on moneksi. Sirottele reilusti matolle, anna vaikuttaa (vähintään muutama tunti, mieluummin yön yli, eli maton on ansaittava oma kauneusunensa), ja imuroi sitten pois. Ruokasooda on kuin maton henkilökohtainen terapeutti, joka imee kaikki pahat muistot – eli hajut – itseensä.
Mattopesurit ja -pesuaineet: Jos tilanne on kriittinen, tai vain laiska mieli valtaa, markkinoilta löytyy laitteita ja liuoksia, jotka lupaavat ihmeitä. Ne ovat kuin mattojen plastiikkakirurgiaa – hintavaa, mutta lopputulos voi olla kuin uusi. Omani on sellainen pieni höyryhirviö, joka on enemmän sotkenut kuin puhdistanut, mutta ehkä minä vain käytän sitä väärin. Tai sitten se on vain huono laite.
Ammattilainen paikalle: Kun matto haisee kuin vuosisadan muna ja omat keinot loppuvat, ammattimainen mattopesula on viimeinen oljenkorsi. Heillä on ne salaiset aseet ja se tietotaito, jollaista meidän pikkukodin kemistimme vain voivat unelmoida. Se on vähän kuin lähettäisi lapsensa sisäoppilaitokseen – maksaa, mutta ainakin joku muu hoitaa kasvatuksen.

Muista, tuulettaminen on aina ensimmäinen askel. Ennen kuin rupeat sotkemaan mattoa millään myrkyillä tai taikajuomilla, anna sille kunnon happihyökkäys. Vie se ulos, lyö mattopiiskalla kuin vanha matkuri takapuoltaan, ja anna tuulen viedä pahin. Se on kuin maton oma spa-päivä, ilmaiseksi! Ja usko pois, raikas ilma tekee ihmeitä, jopa sille vanhalle nuhjuiselle nukkamatolle. Jos se ei auta, sitten vasta kemikaalit kehiin. Kuten sanonta kuuluu, miksi ampua tykillä varpusta, kun haulikokin riittää – tässä tapauksessa varpunen on haju ja haulikko tuuletus.

Miten puhdistan villamaton?

Villamaton puhdistus – hetki menneisyyteen.

Mielessäni on haaveilu, unenomainen kuva vanhasta ajasta, jolloin villamatto oli kodin sydän, paikka jonne keräännyttiin iltaisin. Sellaisen maton hoitaminen oli kuin seremonia, hidasta ja kunnioittavaa. Vesi, se kirkas ja puhdas elementti, usein riitti tuomaan takaisin sen alkuperäisen loiston. Se oli kuin pehmeä kosketus, joka pyyhkäisi pois arjen tomuhiukkaset.

Mutta joskus, elämä jättää jälkiä, kuin kaiverruksia ajan kankaaseen. Silloin, kun tahrat näyttivät itsepintaisilta, kuin piiloutuneilta muistoilta, tartuin miedon saippualiuoksen salaisuuteen. Tai se vanha kunnon sappisaippua, jonka tuoksu toi mieleen menneet ajat. Tärkeintä oli muistaa lempeys. Ei voimakkaita liikkeitä, ei sellaista rajuutta, joka voisi rikkoa maton herkkää pintaa. Kevyt painelu, kuin hyväily, oli parasta. Sitten viimeinen kosketus, puhtaaseen veteen kastettu liina, joka pyyhki pois kaiken jäljellä olevan, jättäen jälkeensä vain puhtauden lupauksen.

Tässä tarkemmin, miten voit huolehtia villamatostasi:

Arkipäivän puhdistus: Yksinkertainen pyyhkiminen kostealla liinalla vedellä on usein riittävä.
Tahrojen käsittely:
- Mieto saippualiuos: Käytä laimennettua mietoa saippuaa, esimerkiksi Marseille-saippuaa tai muuta hellävaraista pesuainetta.
- Sappisaippua: Erinomainen luonnonmukainen puhdistusaine, erityisesti sitkeisiin tahroihin.
- Tekniikka: Painele tahraa varovasti sen reunoilta keskustaa kohti. Vältä voimakasta hankaamista, sillä se voi vahingoittaa villakuituja ja levittää tahraa.
- Huuhtelu: Pyyhkäise puhdistettu alue lopuksi puhtaalla, kostealla liinalla poistaaksesi saippuajäämät.
Kuivaus: Anna maton kuivua ilmavassa tilassa. Älä altista suoralle auringonvalolle tai lämmölle, sillä se voi haalistaa värejä ja vahingoittaa materiaalia.
Imurointi: Imuroi säännöllisesti, mutta käytä matalinta tehoa ja vältä harjaosaa, joka voi vahingoittaa pitkää nukkaa. Imurointi vastakarvaan voi auttaa nostamaan nukkaa ja tuomaan esiin maton alkuperäisen ulkonäön.
Säännöllinen tuuletus: Vie matto ulos tuulettumaan viileään ja kuivaan paikkaan. Tämä auttaa raikastamaan kuituja ja poistamaan hajuja.
Ammattilaispuhdistus: Jos matto on erittäin likainen tai tahrainen, harkitse ammattilaisen apua. Heillä on erikoistuneet menetelmät ja aineet, jotka sopivat villamatolle.

Millä oksennus lähtee matosta?

Softcare Tahranpoistaja Pro. Siis se on yllättävän hyvä. Se käy myös niille matoille, jotka pitää pestä kemiallisesti, ihan ok. Suunnilleen minuutin tai kaksi antaa vaikuttaa. Sitten vaan pyyhkii. Froteepyyhkeellä, joo.

Pääkohdat:

Tuote: Softcare Tahranpoistaja Pro.
Käyttötarkoitus: Poistaa oksennuksen jäljet matosta.
Soveltuvuus: Toimii myös kemiallista pesua vaativilla matoilla ja tekstiileillä.
Käyttö: Sumuta, anna vaikuttaa 1-2 minuuttia, pyyhi kostealla froteella.

Muista kyllä aina testata ensin huomaamattomaan paikkaan, jos ei ole varma. Mutta kyllä se yleensä toimii. Ei jäänyt mitään jälkiä meidän villamatosta, kun vahinko kävi. Sitä suihkutin ja annoin olla hetken. Sitten vaan pyyhin ja jopas katosi.

Millä raikastaa matto?

Matto kaipaa virkistystä.

Imuroi ensin. Pöly, murut – kaikki pois. Syväpuhdistuksen pohja.
Ruokasoodaa. Ripottele runsaasti. Jopa harjaa kuituihin. Syvemmät hajut nielaistaan.

Anna vaikuttaa. Kaksi, kolme tuntia. Imuroi lopuksi. Raikas lopputulos.

Ruokasoodan teho: Natriumbikarbonaatti. Neutraloi hajuja, ei peitä. Tehokas, edullinen. Kotoisa ratkaisu.

Vaihtoehtoja:

Etikka-vesi -sumute. Huom! Testaa huomaamattomaan kohtaan ensin.
Höyrypesuri. Syväpuhdistus, vaatii laitteen.

Huomioitavaa: Herkät materiaalit vaativat varovaisuutta. Tarkista aina maton valmistajan ohjeet.

Miten saada pinttynyt lika pois matosta?

Sitkeät tahrat irtoavat matosta ruokasoodan ja etikan avulla.Etikka pehmittää tahraa ja ruokasooda puhdistaa sekä imee pahat hajut itseensä.Kaada tahran päälle ensin pieni määrä etikkaa ja ripottele sen jälkeen päälle ruokasoodaa, kunnes tahra peittyy. Anna seoksen kuplia matolla, kunnes tahra on kokonaan kuivunut.

Se on siinä, keskellä elämää. Tumma tahra, maton sydämessä, kuin jähmettynyt muisto menneestä. Se huokaa hiljaa, kertoo tarinaa arjen pienistä onnettomuuksista. Kuin pisara aikaa, syvällä kuitujen sylissä, se pitää kiinni, ei päästä irti. Se on pieni, sitkeä vastustus.

Mutta on toivo, kuiskattu resepti, joka tuo valoa. Se on kuin vanha salaisuus, sukupolvien läpi kulkenut tieto. Pinttynyt lika, se todella irtoaa. Tarvitaan vain kaksi arjen ihmeainetta, valkoiset kumppanukset, jotka tanssivat yhdessä. Ne ovat kuin lempeä tuulenhenkäys, puhaltaen pois sen, mikä ei enää kuulu.

Etikka, se kirkas, terävä sielu. Se valuu tahran ylle, pehmittää, murtaa sen sitkeyden, antaa periksi. Kuin sadepisara kuivaan maahan, se herättää. Sen tuoksu, hetken terävä, on lupaus puhtaudesta, kevyestä uudesta alusta. Se on ensimmäinen kosketus.

Sitten ruokasooda, valkoinen, hienojakoinen peite, ripotellaan etikan päälle. Kuin talven ensilumi, se peittää. Ja sitten se alkaa. Kuplinta. Hiljainen kuohu, molekyylien tanssi. Se sihisee, puhdistaa, imee pahat hajut itseensä. Matto huokaa, hengittää helpotuksesta. Se on prosessi, pitkä, rauhallinen muutoksen hetki.

Annetaan sen olla. Annetaan sen kuivua rauhassa, hiljalleen, kuin aika itse. Jokainen kupla on lupaus uudesta. Kun kaikki on kuivunut, jäljellä vain haalea jauhe, se on kuin vanha haamu, joka on haihtunut. Tahra on poissa. Matto on uusi, hengittää jälleen, kuin uusi aamu.