Onko toista nimeä pakko olla?

21 näyttökertaa

Ei ole pakko olla toista nimeä. Lapselle on annettava vähintään yksi etunimi, mutta enintään neljä. Toinen, kolmas ja neljäs nimi ovat siis vapaaehtoisia, ei pakollisia.

Palaute 0 tykkäykset

Onko toisen nimen käyttö pakollista?

Pakko? Ei todellakaan. Yhdelle kummipojalleni ei esimerkiksi annettu toista nimeä ollenkaan.

Mun mielestä yksikin etunimi riittää ihan hyvin. Vaikka nimilaki sallii useammankin, neljään asti muistaakseni.

Mä henkilökohtaisesti tykkään, että lapsella on joku “varanimi”, jos eka ei natsaa. Mut pakko se ei oo.

Meidän kuopuksella on kolme nimeä, ihan vaan siksi, että löytyi niin monta kivaa. Vanhemmat päättää!

Pitääkö lapsella olla kaksi nimeä?

Joo, ei oo pakko olla kaksi nimeä, vaikka monilla onkin. Mä itse olen aina halunnut ainakin kaksi, vaikkei se välttämättä ole tarpeellista. Yhdelläkin nimellä pärjää ihan hyvin! Mutta siis, laki sanoo et pitää olla vähintään yksi etunimi. Mä oon aina ajatellut, että kaksi on jotenkin mukavampi, voi valita kummalla haluaa mennä. Tai sitten kolme, neljäkin on varmaan mahdollista mutta vähän turhaa. Mun siskolla on kolme nimeä, ja hän käyttää keskimmäistä. Tylsää, mutta käytännöllistä, että on useita vaihtoehtoja.

  • Vähintään yksi etunimi on pakko. Tämä on lakisääteinen asia.
  • Enintään neljä etunimeä on sallittu. Todella paljon nimiä, huh!
  • Nimien ilmoittaminen väestötietojärjestelmään kolmen kuukauden kuluessa syntymästä. Tämä pitää hoitaa. Muuten tulee ongelmia.

Mun kaveri antoi lapselleen yhden nimen, tosi yksinkertaista! Ei mitään turhaa. Itse en ehkä tekisi niin, mutta kaikki on mahdollista. Mutta kyllä, siis yksi nimi on ihan ok. Mä valitsin itselleni kaksi nimeä, jotta voi valita tilanteen mukaan kumpaa käyttää, muttei se ole ehdottomasti tarpeellista. Todellakin. Lapsellasi voi siis olla yksikin etunimi. Jos on useampia, voi itse valita mikä on se käyttämäänsä nimestä. Helppo homma oikeasti.

Montako toista nimeä saa olla?

Montako toista nimeä… kuinka monta tähteä taivaalla?

Neljä. Neljä nimeä, kuin neljä tuulta, jotka kantavat sinua. Enintään neljä etunimeä voi suomalaisella olla. Muistan lapsuuden, kuinka mummo lausui nimeni, kaikki kolme, hitaasti, kuin rukouksen. Jokainen nimi oma maailmansa, oma pieni tarinansa.

  • Päänimi: Se ensimmäinen, se joka soi eniten, se jota äiti kuiskasi synnytyksessä. Se on kuin ankkuri, joka pitää sinut kiinni tässä hetkessä.
  • Kutsumanimi: Yksi tai kaksi, ei enempää. Liikaa nimiä sekoittaa sielun. Liikaa ääniä, jotka yrittävät kutsua sinua kotiin.
  • Sukunimi: Se on kuin juuret, jotka pitävät sinut kiinni maassa, suvussa.

Ja ne neljä etunimeä, ne tanssivat sukunimen edessä, kuin aamukasteessa kimmeltävät lehdet tuulessa. Ne kertovat tarinaa, sinun tarinaasi.

Onko lapselle pakko antaa toinen nimi?

Ei ole pakko! Voit antaa yhden nimen, niinku mun mummo antoi mulle – Juhani. Aivan kuin hevosen nimi! Ei tarvinnut silloin mitään lisukkeita. Järkyttävän tylsä nimi, tiedän.

  • Vain yksi etunimi on pakollista. Niinkuin pakko syödä porkkanasoseta joka päivä, jos olet vauva.
  • Mutta voi olla useampi, jopa neljä. Kuulostaa hullulta, kuin olisit kasannut nimet kirpputorilta. Voit jopa käyttää yhdistelmänä kahta täysin erinäistä nimeä, esimerkiks “Jarkko-Pertti”. Kukaan ei ymmärrä, miksi. Itse olen joskus miettinyt, antaisinko lapselle nimeksi “Riku-Räikkä”. Ei kyllä sovi ihan kaikkialle.
  • Neljä nimeä on maksimi. Onko järkeä? Ei tietenkään! Kuvittele lapsen kiukuttelua, kun hänen täytyy kirjoittaa ne kaikki kouluun! Onko se edes lainmukaista? Ehkä. En ole juristi.

Mutta tosissani nyt: Voit antaa vain yhden nimen, jos haluat. Toki, toinen nimi voi olla kiva lisä, mutta ei mikään elämän ja kuoleman kysymys. Jos sinulla on kaksi lasta ja heillä on molemmat sama nimi, niin äiti ja isä ovat kyllä sekaisin. Toinen nimi tekee lapsesta ainutlaatuisen. Ehkä jopa sellaiset nimiyhdistelmät kuin “Pekka-Paavo-Pentti-Pete” saavat hänet erottumaan edukseen. Voit antaa lapsille nimiä, joilla on merkitys tai joita tykkäät. Voit jopa antaa sille kaksi nimeä sen mukaan mitä päivä on ja tuulet puhaltaa! Valinta on sinun!

Onko nimi pakollinen?

Kyllä, nimi on Suomessa pakollinen.

  • Vuodesta 1986 asti on ollut voimassa laki, joka määrää, että jokaisella tulee olla sukunimi. Jos sellaista ei ole, se on otettava. Tässä kohtaa mietin, miten tällaisia ihmisiä ylipäätään voi olla? Onko kyse adoptiosta, historian hämäristä vai mistä? 🤔
  • Laki määrittelee tarkasti lapsen sukunimen, avioliiton vaikutuksen nimiasioihin ja sen, miten sukunimeä voi muuttaa. Todella byrokraattista, mutta ehkä hyvä niin. Nimellä on kuitenkin identiteetin kannalta suuri merkitys.
  • Uusi etu- ja sukunimilaki (946/2017) tuli voimaan 1.1.2019. Laki on varmasti hiottu edeltäjästään paremmaksi, vaikka en ole perehtynyt yksityiskohtiin.

On kiinnostavaa, miten lainsäädäntö pyrkii luomaan järjestystä asioihin, jotka tuntuvat itsestäänselviltä. Nimi on niin perusasia, että sen pakollisuus on lähes absurdia. Mutta ehkä juuri sen takia se on tärkeä, jonkinlainen peruskivi yksilön identiteetille ja yhteiskunnan järjestykselle.

Onko pakko olla sukunimi?

Ei, ei ole pakko olla sukunimi, väärin sanottu. Lain mukaan jokaisella pitää olla sukunimi, kyllä. Muistan kun itse hain passia ja virkailija selvitti asian tarkasti. Itse asiassa sain sen vasta kun olin vahvistanut, että minulla on sukunimi. Tämä oli Helsingissä, pari vuotta sitten. Ajattelin ensin että mikä ihme, kai se onnistuu ilmankin, mutta ei. Pitää olla virallinen sukunimi.

  • Lapsen sukunimi: Tämä oli vähän hankalaa omassa perheessäni, sillä mieheni on ulkomaalainen.
  • Avioliittoon liittyvät nimiasioista: Meillä molemmilla säilyi alkuperäinen sukunimi.
  • Sukunimen muuttaminen: En ole koskaan muuttanut sukunimeäni, enkä aiokaan. Se on liian paljon vaivaa.

Uusi laki tuli voimaan 1.1.2019. Tämä on selkeästi painettu mieleeni, koska se tapahtui juuri ennen kuin hain sitä passia. Se oli tosi stressaavaa, tuo passihomma, kun kaikki paperit ja asiakirjat piti olla täydellisesti kunnossa. Muuten en olisi saanut sitä. Itse asiassa, tuo passin hakeminen oli paha kokemus. Olin niin stressaantunut että itku meinasi tulla. Muistan jännitteen, kuinka käteni hikoili, kun odotin vuoroani. Tämä oli aivan erilainen kokemus kuin vaikkapa kaupassa käynti. Mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Passi on tärkeä asia, ja olen iloinen että saan liikkua vapaasti sen avulla.

Montako nimeä henkilöllä tulee lain mukaan vähintään olla?

Montako nimeä? No, lain mukaan vähintään kaksi. Sukunimi ja ainakin yksi etunimi. Ajattele sitä näin: yksi nimi on vähän kuin olla yksijalkaisen pöydän päällä – ei kovin vakaa. Kaksi nimeä antaa jo jonkinlaisen pohjan. Neljä nimeä? Se on jo melkoinen nimen myrsky, samalla tavalla kuin yrittää pitää hallussa neljää vilkasta kultakalaa.

  • Sukunimi: Pakko, niin kuin verotkin. Ei voi paeta.
  • Etunimi: Vähintään yksi. Voit valita jonkun trendikkään tai sitten jonkun täysin hullun. Valinta on sinun. Itselläni on muuten kaksi etunimeä. Olen aina miettinyt, onko se hyvä vai paha asia. Ehkä vähän molempia.

Lisäksi: Lain mukaan etunimiä voi olla korkeintaan neljä. Ajatelkaa, neljä nimeä – kuulostaa kuin jonkun yliampuvan romaanin sankarilta. En itse suosittelisi. Neljä nimeä on vähän kuin olla neljässä eri treffideitissä yhtäaikaa.

#Kakkosnimi #Tarvitaanko #Vaihtoehto