Paljonko on yksi penni?

Yhden pennin arvo? Pennin hinta?

Muistan vieläkin sen pienen, kiiltävän pennin, joka putkahti vanhan takin taskusta, joskus vuosi sitten, ehkä elokuussa. Se oli sellainen alumiininen, ja painoi just sen 0,45 grammaa, niin kevyt että meinasin hukata sen heti kättelyssä.

Ja arvo? No, ei silloin kaksinen. Nämä 60-70-luvun kolikot, kuten se minun 1973 vuodelta oleva, niitä oli joka paikassa. Niiden pieni arvo tarkoitti, ettei niitä viitsitty edes käyttää, vaan ne jäivät nurkkiin lojumaan. Aivan totta, omassakin kotona niitä löytyy edelleenkin.

Sitten on tietenkin ne vanhemmat, ihan eri luokkaa. Puhun nyt niistä 1800-luvun lopun pennin kolikoista, ne jotka on tehty paljon ennen omaa syntymääni ja monen muunkin.

Yritin joskus isovanhempien ullakolta Vihtijärvellä etsiä jotain aarteita, jos olisi löytynyt vaikka se todellinen aarre, joku 1864 vuoden penni. Lapiolla kaivoin hiekkalaatikosta pihalla, ei toki mitään löytynyt. Se tunne, kun näkee niitä valokuvissa, ne on paljon jykevämmän näköisiä, keräilijät kuulemma maksaa noista koviakin summia.

Niin ne pennit, useimmiten vain muistoja, joskus pientä pettymystä kun löytyy vain se tavallinen, mutta aina jotain tuttua taskun pohjalta.

Milloin marka tuli?

Yö. Ja minä mietin tällaista. Markkaa.

Löysin vanhan lompakon, ja siellä oli pari kolikkoa. Tuntuu niin vieraalta pitää niitä kädessä. Painavia. Ihan kuin toisesta elämästä. Milloin se kaikki oikein tapahtui, se muutos. Aika menee niin nopeasti, ettei edes huomaa.

Se tuntuu niin kaukaiselta, vaikka eihän siitä ole ikuisuutta. Silti tuntuu.

• Markan käyttöönotto: Vuonna 1860. Suomi sai oman rahan keisari Aleksanteri II:n luvalla. Se oli iso juttu silloin.
• Markka poistui käytöstä: Setelit ja kolikot lakkasivat olemasta laillisia maksuvälineitä 28. helmikuuta 2002. Se oli se päivä, kun eurosta tuli ainoa raha kaupassa.
• Lopullinen takaraja: Suomen Pankki vaihtoi vanhoja markkoja euroiksi vielä kymmenen vuotta. Ihan viimeinen päivä oli 29. helmikuuta 2012.

Kymmenen vuotta aikaa vaihtaa. Ja silti näitä kolikoita löytyy yhä laatikoiden pohjilta. Kuin pieniä aaveita menneestä.

Muistan sen tunteen. Laskin päässäni hintoja markoiksi vielä vuosia sen jälkeen. Se oli niin syvällä selkärangassa. Viiden markan kolikko, se karhu. Ja ne viimeiset setelit, ne olivat jotenkin niin... suomalaisia. En tiedä.

Kai se oli hyvä muutos, taloudellisesti ja kaikkea. Mutta tuntuu, että jotain konkreettista katosi. Jotain omaa. Nyt tämä kolikko on vain muisto. Metallinpala taskussa. Hassua.

Milloin markasta luovuttiin?

Yön keskellä taas mietin, kun maailma ympärillä nukkui. On se outoa, miten asiat katoavat. Markka. Se oli täällä aina, ja sitten ei enää. En osaa vieläkään sanoa, mitä siitä kaikesta pitäisi ajatella. Joku iso muutos, joku osa omaa historiaa vain hävisi.

Muistan sen hetken, tai ehkä enemmänkin sen yleisen tunteen. Virallisesti markkamääräisistä seteleistä ja kolikoista luovuttiin 28. helmikuuta 2002. Se päivä on jäänyt mieleen, tavallaan päätepisteenä. Sitä edelsi se kaksikuukautinen aika, jolloin markat ja eurot olivat rinnakkain. Vähän kuin vanha ja uusi tanssivat yhdessä.

Se luku. Yksi euro oli tasan 5,94573 markkaa. Kuinka paljon sitä opeteltiin ulkoa, kuinka paljon sitä mietittiin kaupan kassalla. Se oli niin kylmän tarkka, laskennallinen luku tunteiden ja tottumusten keskellä. Tavallaan se oli se hetki, kun tajusi, että ei tätä enää voi perua.

Se alkuvuosi 2002. Markkojen ja eurojen yhteiskäyttö kesti kaksi kuukautta, vuoden alusta tähän helmikuun loppuun. Aikaa tottua. Mutta kyllähän siihen jäi vähän haikeus. Markka oli niin tuttu. Lapsuuden kesät, kaikki säästöt, ne olivat markkoina. Nyt ne ovat vain muistoja. Sitä tuntee itsensä vanhaksi, kun muistaa sen ajan.

Onko se sitten hyvä vai huono? En osaa sanoa. Maailma muuttuu, minäkin olen muuttunut. Mutta joskus kaipaa sitä vanhaa, tuttua ja turvallista. Sitä markkaa, sitä aikaa. Sitä kun asiat olivat jotenkin... yksinkertaisempia. Ainakin niin se muisti usein valitsee asiat.

Lisätietoa ja pohdintaa:

• Pienten ostosten hinta: Muistan, että kaupassa tuntui aluksi ihan hullulta, kun vaikka pussi karkkia maksoi yli euron. Eli melkein seitsemän markkaa. Se suhde oli aluksi vaikea hahmottaa.
• Setelit ja kolikot: Markan setelit olivat niin kauniita. Sibeliukset ja Runebergit. Kolikoissa oli karhu ja joutsen. Ne olivat tunnistettavia, suomalaisia. Euron kolikot ovat aika samanlaisia kaikkialla.
• Valuutanvaihto: Ennen euroa matkustaessa piti aina miettiä valuutanvaihtoa ja kurssieroja. Se oli oma vaivansa. Euro on kyllä helpottanut elämää siinä mielessä todella paljon. Se on yksi kiistaton hyvä puoli.
• Kriisit: Markka koki aikanaan koviakin aikoja, devalvaatioita ja kellutuksia. Se oli osa suomalaista taloushistoriaa, joka katosi euron myötä. Jotkut sanovat, että menetimme sillä oman rahapolitiikan työkalun. En tiedä. En ole taloustieteilijä.

Milloin markasta otettiin kaksi nollaa pois?

1963. Silloin se tapahtui.

Nollat pois. Turhaa painolastia.

Vuoden 1963 rahauudistus. Sata vanhaa markkaa oli yksi uusi. Helppoa. Muutos tapahtui 1. tammikuuta.

• Vanha markka: Käytössä 1962 loppuun.
• Uusi markka: Käyttöön 1.1.1963.
• Vaihtosuhde: 100:1.

Kaikki hinnat ja palkat jaettiin sadalla. Arvo ei kadonnut. Vain sen esitystapa muuttui.

Inflaatio oli syönyt numerot. Jäljelle jäi vain kuori. Uudistus oli vain sen myöntämistä.

Lopulta numerot ovat vain sopimuksia. Yhteinen harha.