Tarvitseeko katiska luvan?

Tarvitaanko katiskan kalastukseen erillinen lupa Suomessa?

Mietiskelen tässä noita katiskoita ja kalastuslupia, kun ne uudet säännöt astuu voimaan ensi vuonna.

Mä muistan aina, että joskus sai heitellä katiskaa ilman suurempia papereita, varsinkin omilla rannoilla. Mutta nyt sitten, vanhana yli kuusikymmentäkuusisena vuonna 2025, sitä tarvitsee kai erikseenkin ostaa lupa. Se on vähän niin ja näin, mutta ajattelen, että se on ihan hyvä juttu.

Kyllä se niin on, että jos haluaa kalaa onkia, niin pitää se lupa hankkia. Ei se ole mikään ihme, että kalaveden omistajat haluaa siitä jotain pientä korvausta.

Eli kyllä, tarvitaan lupa. Se on selvä juttu, varsinkin kun ajattelee, että katiska vie ne kalat sieltä veden pohjasta.

Missä saa kalastaa katiskalla?

Oltiin viime kesänä mökillä siellä Kivijärvellä, Mikkelin kupeessa. Heinäkuun alku ja se ilta-aurinko paistoi just niin että sääsket heräs. Kaivoin sen vanhan ruosteisen katiskan sieltä liiterin takaa, se on ollut siellä varmaan 20 vuotta. Mieleen tuli heti kun pikkupoikana sen kanssa mentiin ja aina tuli ahvenia savustettavaksi.

Olin jo kantamassa sitä rantaan, kun faija tuli siihen ja tokas ettei sitä enää noin vaan veteen heitetä. Että pitää olla luvat. Miten niin luvat, yhteen vanhaan katiskaan. Vitutti ihan suoraan sanottuna. Se vapauden tunne siitä että mökillä voi vaan olla ja mennä, se katosi siihen paikkaan.

Siinä sitten illalla kännykällä yritin etsiä mikä helkutin osakaskunta tähän rantaan kuuluu. Hermot meni. Piti maksaa joku kymppi tai jotain netissä että sai luvan yhdelle pyydykselle. Lopulta se lupa tuli sähköpostiin pdf:nä. Tuntui niin absurdilta. Yhden vanhan katiskan takia.

Seuraavana aamuna kävin kokemassa. Kolme pientä ahventa ja yks särki. Ei sillä kuuhun menty mutta olihan se kivaa. Mutta se byrokratia jäi kyllä kaivelemaan. Ennen kaikki oli yksinkertaisempaa.

Mihin lupa tarvitaan katiskalla kalastukseen?

• Katiskakalastus vaatii aina vesialueen omistajan luvan. Tämä on ehdoton sääntö. Valtakunnallinen kalastonhoitomaksu ei yksinään riitä katiskalla tai muilla seisovilla pyydyksillä kalastamiseen.
• Lupa on pyydyskohtainen. Yleensä ostat luvan yhdelle tai useammalle katiskalle tietyksi ajaksi, esimerkiksi vuorokaudeksi, viikoksi tai koko kaudeksi.
• Lupia myyvät paikalliset osakaskunnat tai vesialueen omistajat. Lupa on hankittava juuri sille vesialueelle, johon aiot katiskasi laskea. Yhdellä luvalla et voi kalastaa naapuriosakaskunnan puolella.

Miten hankin luvan katiskalle vuonna 2025?

• Selvitä vesialueen omistaja. Helpoiten tämä onnistuu karttapalveluista kuten kalastusrajoitus.fi, josta näet eri vesialueiden rajat ja osakaskuntien nimet.
• Osta lupa verkosta tai paikalliselta myyjältä. Useimmat osakaskunnat myyvät lupia nettisivujensa kautta tai kalastuslupia välittävien palveluiden, kuten kalakortti.com, kautta. Joissain paikoissa lupia myy edelleen paikallinen huoltoasema tai kauppa.
• Merkitse pyydys oikein sääntöjen mukaan.Katiskassa on oltava selkeästi näkyvillä kalastajan nimi ja puhelinnumero. Lisäksi pyydys on merkittävä kohoon liitetyllä pyydysmerkillä, jos alueen säännöt sitä vaativat.

Minkä luvan katiska tarvitsee?

No huh huh, luuletko että sen katiskan voi vaan lätkäistä veteen, kun sille sattuu? Ei se niin mene, ystävä hyvä! Tässäpä pakollinen byrokratia, että saat sen mökkilaiturin kupeeseen uiskentelemaan laillisesti ja ilman sydämentykytyksiä virkavallan nähdessä:

• Kalastuslupa kalaveden omistajalta
• Kalastonhoitomaksu valtiolle (jos olet 18–66-vuotias)

Se luvan hankkiminen on joskus kuin Indiana Jonesin seikkailu ilman viuhkaa ja käärmeitä, mutta pakko se on. Ensinnäkin, pitää selvittää kuka perhana omistaa sen vespläntin, johon katiskan haluat parkkeerata. Onko se yksityinen, joku osuuskunta, vai peräti paikallinen kalastuskunta?

Useimmiten ne kalastuskunnat ovat niitä, jotka myyvät niitä luvan pätkiä, jopa ulkopuolisille, jos on hyvä päivä ja olet kiltisti. Ne ovat kuin kylän portinvartijat, jotka myyvät pääsylippuja paratiisiin, eli omaan lampiinsa!

Ja sitten se kalastonhoitomaksu... ai että! Se on se valtiolle maksettava pakollinen vuosimaksu, joka tuntuu joskus siltä, että maksat pelkästä unelmoinnista kalasta. Ajattele, että sillä rahalla ne muka hoitavat meidän vesistöjä ja kalakantoja, etteivät ne lopu kesken kuin parhaat vitsit pikkujouluissa.

Tuo maksu on siis pakollinen 18–66-vuotiaille. Eli ne nuorukaiset ja vanhukset saavat vielä nauttia ilmaiseksi, toistaiseksi! Joku on joskus väittänyt, että sillä maksetaan kalojen kampaajakäyntejä, jotta ne näyttävät paremmilta pyydyksessä. Enpä usko, mutta hauska ajatus!

Tiedän, kuulostaa monimutkaiselta, mutta kun sen kerran selvität, niin sitten voit heitellä katiskaa veteen kuin vanha tekijä. Muista vaan, että ilman lupia kalastus on vähän kuin yrittäisi varastaa kaupasta ostamatta – saattaa tulla porttikielto tai ainakin kovat sakot.

Niitä lupia saa yleensä netistä, sieltä Eräluvat-palvelusta. Tai sitten joistain R-kioskeista tai paikallisilta myyntipisteiltä. Ei aina tarvitse erämaahan lähteä metsästämään lupalappua.

Tai kysy paikalliselta mökkinaapurilta, hän yleensä tietää, tai ainakin luulee tietävänsä, kaiken maailman kalajutut. Sitäkin olen kuullut, että jotkut katiskan omistajat ovat rakentaneet luvalle oman pienen majakan! No, ehkä sekin auttaa kalojen houkuttelussa. Virkavallalle riittää se paperi.

Mitä kalaa saa katiskalla?

Katiskalla saa:Haukea, ahventa, särkikaloja. Made talvella. Ne uivat rysään. Pyytäminen on odottamista. Kylmää tarkkuutta.

Parhaat hetket? Kutu- tai syönnösvaelluksilla. Kalat liikkuvat. Ne etsivät. Silloin katiska on paikallaan. Aseta turojen viereen tehokkaasti. Kalat kasaantuvat sinne.

Lisää huomioita:

• Hauki: Varovainen. Silti utelias. Katiska voi yllättää.
• Ahven: Usein parvina. Yksi, sitten monta. Saalis voi yllättää.
• Särkikalat: Lahna, särki, pasuri. Helposti pyydettäviä. Ne ovat pohjalla.
• Made: Talven palkinto. Vaatii jäätä. Kylmyys ei haittaa.

Katiska toimii aina syötteettömänä. Laki on selkeä. Pyynti on passiivista. Tarkasta katiska usein. Päivittäin, jos mahdollista. Kalat voivat tukehtua, jos ovat liian kauan. Kunnioitus saalista kohtaan.

Mitä laittaa katiskaan?

Katiskaan syöttiä, joo. Kesällä se on pop, tai ainakin melkein. Kaurahiutaleet toimii aina, samoin kovaksi keitetty puuro – vähän kuin kalojen eineksiä, mutta reippaasti halvemmalla. Leivänkannikatkin kelpaa, jos ei halua mennä ostoksille.

• Harsopussi: Pakkaa ne syötit kivaan harsopussiin. Näin ne liukenee hitaammin ja kalat saa makua pidempään. Ei mitään liian nopeaa, annetaan ruokahalun kasvaa.
• Valmiit syötit: Toki kaupasta saa valmiita syöttejäkin, jos oma kekseliäisyys loppuu tai haluaa jotain erikoisempaa. Mutta miksi maksaa ekstraa, kun voi itsekin luoda mestariteoksia?

Joo, siis se koukku on siinä, että houkutin antaa kalalle vinkin: "Hei, täällä on jotain hyvää, tuu kokeilemaan!" Se on vähän kuin kauppakeskuksen ilmainen näytepala – jos se maistuu, otat enemmän.

Miksi muuten kaikkien pitäisi mennä ostamaan niitä kalliita houkutusaineita, kun kaurahiutaleiden ja leivänpalojen kaltaiset perusjutut toimii ihan yhtä hyvin? Onhan se vähän sellaista turhaa hienostelua, vai mitä? Ihan kuin ostaisi italialaista kahvia, kun kaurapuurokin on hyvää. Ja onhan sekin hauskaa miettiä, että mitä ne kalat oikein ajattelee, kun ne haistavat sen sun itse tekemän syötin. Varmaan vähän kuin me ihmiset, kun löydetään hyvä tarjous. "Ooh, tuolla on jotain ilmaista!"