Kenen puolella Suomi oli ensimmäisessä maailmansodassa?

Suomi ensimmäisessä maailmansodassa: Kansakunta kahden rintaman välissä

Kysymys Suomen roolista ensimmäisessä maailmansodassa liittyy tiiviisti kansakunnan historiaan ja sen ajan geopoliittisiin käännekohtiin. Historiallisten tapahtumien ymmärtäminen auttaa hahmottamaan nykypäivän yhteiskunnallisia rakenteita ja itsenäistymisen taustoja. Tässä artikkelissa syvennymme maamme historian merkittäviin vaiheisiin, jotka muovasivat nykyistä itsenäistä yhteiskuntaamme.

Suomi ensimmäisessä maailmansodassa: Monimutkainen asema idän ja lännen välissä

Kysymys Suomen rintamasta suuressa sodassa herättää usein hämmennystä, sillä vastaus riippuu täysin siitä, tarkastellaanko asiaa virallisen valtiollisen aseman vai kansalaisten itsenäisen toiminnan kautta. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta osana Venäjän keisarikuntaa, mikä tarkoitti sitä, että virallisesti suomi ensimmäisessä maailmansodassa kuului Venäjän johtamaan ympärysvoimien liittoumaan Saksaa vastaan. Suomella ei kuitenkaan ollut tuolloin omaa armeijaa, eikä yleistä asevelvollisuutta Venäjän joukkoihin sovellettu suomalaisiin, joten virallista rintamakomennusta ei kansalle tullut.

Käytännön tasolla tilanne oli kuitenkin äärimmäisen jakautunut ja repivä. Samalla kun tuhannet suomalaiset ammattisotilaat ja vapaaehtoiset palvelivat tsaarin armeijassa, maassa kyti vahva venäläisvastaisuus, joka huipentui salaisen jääkäriliikkeen syntyyn. Jääkärit käänsivät katseensa Venäjän arkkivihollisen, Saksan keisarikunnan, puoleen saadakseen sotilaskoulutusta ja irrottaakseen Suomen emämaastaan. Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa taistelivat siis kirjaimellisesti maailmansodan molemmilla puolilla, mikä loi pohjan myöhemmälle itsenäistymiselle ja sitä seuranneelle traagiselle sisällissodalle.

Virallinen asema: Suomi osana Venäjän keisarikuntaa

Koska Suomi oli virallisesti osa Venäjää, sota heijastui suoraan maan arkeen, talouteen ja turvallisuuskysymyksiin, vaikka varsinaiset suuret taistelutantereet pysyivätkin rajojen ulkopuolella. Keisarikunnan rintamilla palveli kuitenkin merkittävä määrä suomalaistaustaisia upseereita, joiden oppi oli peräisin lakkautetusta Suomen Kadettikoulusta tai Pietarin sotilasakatemioista. Venäjän armeijassa palveli arvioiden mukaan kaikkiaan noin 3.000-4.000 suomalaista upseeria ensimmäisen maailmansodan aikana. Heistä tunnetuin oli kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka johti venäläisiä ratsuväkijoukkoja menestyksekkäästi muun muassa Puolan ja Romanian rintamilla.

Upseerien lisäksi rintamalle lähti tavallisia suomalaisia vapaaehtoisia, joita ajoi matkaan joko lojaalisuus keisaria kohtaan, seikkailunhalu tai puhtaasti toimeentulon etsiminen. Venäjän armeijaan värväytyi vapaaehtoisina sodan sytyttyä noin 700 suomalaista rivimiestä. Heidän kohtalonsa oli kova - ja tästä vaietusta historiasta useat tutkijat ovat myöhemmin muistuttaneet - sillä Puolan ankarissa taisteluissa loppuvuodesta 1914 ja perääntymisvaiheessa 1915 noin neljäsosa näistä vapaaehtoisista menetti henkensä. Moni päätyi myös saksalaisten sotavangeiksi jopa vuosiksi.

Salainen vastarinta ja jääkäriliike: Sotilaskoulutusta Saksasta

Venäjän kiristyvät sortotoimet ja pelko suomalaisten pakkovärväyksestä saivat opiskelijapiirit ja aktivistit toimimaan toisin. Selvitettäessä sitä, osallistuiko suomi ensimmäiseen maailmansotaan aktiivisesti, syntyi salainen itsenäisyysliike, joka katsoi, että Suomen vapaus voisi koittaa vain Venäjän häviön kautta. Tätä varten tarvittiin ammattimaista sotilaskoulutusta, jota Venäjän vihollinen, Saksan keisarikunta, suostui antamaan omien strategisten etujensa vuoksi. Saksa halusi tukea separatismia Venäjän luoteisrajalla ja sitoa keisarikunnan joukkoja muualle.

Vuosina 1915-1918 jääkärikoulutuksen aloitti Saksassa kaikkiaan 1.895 suomalaista vapaaehtoista. Heistä muodostettiin Saksan armeijan alainen Kuninkaallinen preussilainen jääkäripataljoona 27. Jääkärit eivät olleet pelkkiä koulutettavia, vaan he saivat myös kovaa rintamakokemusta Saksan riveissä taistellessaan Venäjää vastaan asemasodissa Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella nykyisen Latvian alueella. Liike oli vaarallinen - saksalaisten puolelle loikkaaminen oli Venäjän lakien mukaan maanpetos, josta seurasi kiinnijäädessä kuolemanrangaistus tai karkotus Siperiaan.

Maailmansodan perintö ja Suomen itsenäistyminen

Ensimmäisen maailmansodan loppunäytös muutti Suomen suunnan lopullisesti, kun Venäjän keisarikunta luhistui vuoden 1917 vallankumouksiin. Tämä valtathjiö mahdollisti Suomen itsenäisyysjulistuksen joulukuussa 1917, mutta sota jätti maahan raskaat jäljet. Helmikuussa 1918 Saksan jääkäripataljoona purettiin ja miehet palasivat pääjoukkona takaisin kotimaahan. He toivat mukanaan Saksassa oppimansa modernin taktiikan ja asetaidon, jotka nousivat ratkaisevaan rooliin juuri alkaneessa Suomen sisällissodassa.

Saksan puolelta palanneista jääkäreistä noin 67% osallistui sisällissotaan valkoisen armeijan riveissä upseereina ja kouluttajina, mikä varmisti valkoisten voiton. Toisaalta Venäjän armeijassa palvelleet suomalaiset upseerit ja sotilaat jakautuivat rintaman molemmin puolin - osa taisteli valkoisissa Mannerheimin johdolla, osa taas punaisissa hyödyntäen itärintamalla oppimiaan taitoja. Pohdittaessa mikä oli suomen rooli ensimmäisessä maailmansodassa, sota ei siis ollut Suomelle kaukainen tapahtuma, vaan se jakoi suomalaiset kahden eri suuren keisarikunnan sotajoukkoihin ja muovasi nuoren tasavallan alkutaipaleen.

Suomalaisten jakautuminen suursodan rintamilla

Venäjän keisarikunnan armeija

Noin 3.000-4.000 ammattiautonomian ajan upseeria ja noin 700 rivivapaaehtoista.

Suomi kuului Venäjään, joten tämä oli virallisen emämaan armeija.

Upseerit (kuten Mannerheim) muodostivat valkoisen armeijan johdon; osa rivimiehistä päätyi punakaarteihin.

Sotilasura, lojaalisuus hallitsijalle, seikkailunhalu tai toimeentulo.

Saksan keisarikunnan armeija (Jääkärit) ⭐

Kaikkiaan 1.895 jääkärikoulutuksen aloittanutta suomalaista miestä.

Laiton ja salainen kapinaliike Venäjän näkökulmasta; Saksan tukema vapaaehtoisjoukko.

Muodostivat itsenäisen Suomen armeijan rungon, upseeriston ja loivat modernin puolustusdoktriinin.

Suomen aseellinen irrottaminen Venäjästä ja itsenäisyyden saavuttaminen.

Aatteen ja epätoivon matka: Eeron loikkaus Saksaan

Eero, 21-vuotias helsinkiläinen ylioppilas, koki syvää turhautumista vuonna 1915 Venäjän kiristäessä otettaan Suomesta. Hän pelkäsi joutuvansa pakkorekrytoiduksi tsaarin joukkoihin ja päätti liittyä salaiseen aktivistiliikkeeseen.

Matka Saksaan oli hengenvaarallinen; Eero joutui hiihtämään salaa Pohjanlahden yli Ruotsiin talvella 1916 välttäen täpärästi venäläiset rajavartijat. Ruotsista matka jatkui vaivoin eteenpäin Lockstedtin leirille Saksaan.

Sotilaskoulutus oli ankaraa ja saksalainen kuri kuristavaa, ja itärintaman juoksuhaudoissa Misse-joella Eero kärsi kylmyydestä ja jatkuvasta tykistötulesta. Hän alkoi epäillä, näkisikö kotimaataan enää koskaan vapaana.

Käännekohta syntyi, kun tieto Venäjän vallankumouksesta saavutti leirin; Eero palasi Suomeen helmikuussa 1918 luutnanttina, osallistui sisällissotaan ja toimi myöhemmin upseerina luomassa uuden tasavallan puolustusvoimia.