Kuka kirjoitti Suomen itsenäisyysjulistuksen?

Kuka kirjoitti Suomen itsenäisyysjulistuksen: Tiedon puute

Kysymys kuka kirjoitti Suomen itsenäisyysjulistuksen edustaa erittäin tärkeää historiallista aihetta koko kansakunnan menneisyyden ymmärtämisen kannalta. Historiallisten faktojen tarkka tuntemus auttaa välttämään yleisiä väärinkäsityksiä ja virheellisen tiedon vaarallista leviämistä yhteiskunnassa. Oikeiden ja luotettavien historiallisten lähteiden aktiivinen käyttö varmistaa menneisyyden tapahtumien tarkan ja totuudenmukaisen siirtymisen tuleville sukupolville tutkittavaksi.

Kuka kirjoitti Suomen itsenäisyysjulistuksen ja kuka sen luki?

Suomen itsenäisyysjulistuksen kirjoitti senaattori ja kielitieteilijä Emil Nestor Setälä. Vaikka asiakirja yhdistetään usein Pehr Evind Svinhufvudiin, joka johti senaattia ja esitteli julistuksen, varsinaisen tekstin laati Setälä.

Tässä on kuitenkin yksi yleinen väärinkäsitys, jota suurin osa ihmisistä ei tule ajatelleeksi - kerron siitä tarkemmin senaatin rooleja käsittelevässä osiossa. Ollakseni rehellinen, minäkin sekoitin nämä kaksi herraa vuosia. Historiankirjat tuovat usein esiin vain sen, kuka seisoi puhujakorokkeella, jättäen taustatyön tekijän varjoon.

Sekoitatko sinäkin julistuksen lukijan ja kirjoittajan?

Setälä ei ollut pelkkä poliitikko. Hän oli arvostettu suomen kielen professori. Tämä tausta selittää julistuksen juhlallisen ja tarkkaan harkitun kielellisen asun. Se ei ollut pelkkä poliittinen paperi. Se oli kielellinen mestariteos. Setälä ymmärsi, että sanat luovat todellisuutta.

Monet luulevat, että tällaiset dokumentit syntyvät suurissa komiteoissa, joissa kymmenet ihmiset riitelevät pilkuista. Tosiasiassa kirkollisasiain toimituskuntaa johtanut Setälä muotoili tekstin pitkälti yksin. Sanamuodot hiottiin tarkoiksi, jotta ne kestäisivät aikaa ja kansainvälistä tarkastelua. Totta puhuen, harva poliitikko nykypäivänä pystyisi samaan.

Miksi hyväksymispäivä on 6. joulukuuta eikä 4. joulukuuta?

Itsenäisyysjulistuksen aikajana on toinen asia, joka saa monet hämmentymään. Senaatti antoi julistuksen eduskunnalle 4. joulukuuta 1917. Eduskunta kuitenkin hyväksyi sen vasta kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta äänin 100 - 88. Vastaan hangoittelivat erityisesti ne, jotka olisivat halunneet neuvotella itsenäisyydestä ensin Venäjän kanssa.

Miksi tämä on tärkeää? Tässä on se ydin, jonka mainitsin aiemmin. Svinhufvud luki julistuksen eduskunnalle 4. päivänä, mikä teki hänestä tapahtuman viralliset kasvot. Setälä teki kielellisen taustatyön. Älä koskaan sekoita viestin tuojaa sen kirjoittajaan. Se on virhe, joka toistuu jatkuvasti julkisessa keskustelussa.

Alkuperäisen julistuksen sanamuoto

Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Tämä lause on yksi asiakirjan tunnetuimmista. Se heijastaa Setälän kykyä tiivistää koko kansakunnan tahto yhteen virkkeeseen. Aika vaikuttavaa, eikö totta?

Senaatin avainhenkilöt: Setälä vs. Svinhufvud

On tärkeää erottaa toisistaan asiakirjan laatija ja sen virallinen esittelijä. Molemmilla oli kriittinen rooli Suomen itsenäistymisessä, mutta täysin eri tehtävissä.

⭐ Emil Nestor Setälä (Kirjoittaja)

• Kielitieteilijä ja suomen kielen professori
• Varsinaisen tekstin muotoilu ja laadinta
• Kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö

Pehr Evind Svinhufvud (Esittelijä)

• Tuomari ja kokenut poliitikko
• Luki ja esitteli julistuksen eduskunnalle
• Senaatin puheenjohtaja (pääministeriä vastaava)

Historian opettajan haaste: Miten selittää vuoden 1917 tapahtumat

Matti, 35-vuotias historian opettaja lukiossa Helsingissä, huomasi joka vuosi saman ongelman joulukuun alussa. Opiskelijat luulivat aina, että Svinhufvud kirjoitti itsenäisyysjulistuksen, koska hänen nimensä oli eniten esillä oppikirjoissa.

Matti yritti ensin näyttää senaatin alkuperäisiä pöytäkirjoja ja pitkiä luetteloita nimistä. Tuloksena oli vain haukottelevia teinejä ja entistä enemmän sekaannusta kokeissa. Yksityiskohtien paljous turrutti oppilaat täysin.

Lopulta hän muutti taktiikkaa. Hän toi luokkaan kaksi tuolia ja pyysi kahta oppilasta näyttelemään Setälää ja Svinhufvudia - toinen kirjoitti paperille ja toinen astui eteen lukemaan sen ääneen. Visuaalinen erottelu muutti kaiken.

Seuraavassa kokeessa luokka osasi vihdoin erottaa kirjoittajan ja lukijan toisistaan oikein. Matti oppi, että historiallisten faktojen pelkkä luetteleminen ei toimi, vaan asiat pitää tuoda eloon konkreettisilla rooleilla.