Mihin kuolleet viedään?

Mihin vainajia kuljetetaan ja säilytetään?

Kun mun isoisä nukkui pois kotonaan Kalliossa, se oli maaliskuun 12. päivä, lääkäri totesi kuoleman ja sen jälkeen soitettiin hautaustoimistolle.

Sieltä ei tullut ambulanssi, niinkuin monet luulee, vaan ihan hillitty musta auto. Kaksi miestä tuli sisään, tosi kunnioittavasti hoitivat homman. Tuntui niin oudolta nähdä, miten he kantoivat hänet pois omasta kodistaan.

Heidt veivät hänet suoraan Malmin kappelin tiloihin, siellä on ne vainajien säilytystilat. Ei siis sairaalaan, koska kuolema tapahtui kotona.

Jos kuolema tulee sairaalassa, homma on eri. Silloin sairaalan oma henkilökunta siirtää vainajan sinne niiden omiin kylmiöihin odottamaan. Se on jotenkin sisäinen prosessi, ei tarvita erillistä kuljetusta siinä vaiheessa.

Se on loppujen lopuksi vain käytännön juttu, vainaja pitää saada viileään, että ruumis säilyy hautajaisiin asti.

Kuka toteaa ihmisen kuolleeksi?

Se oli marraskuussa 2021. Pimeää ja märkää. Hoivakodista soitettiin kolmelta yöllä. Mummo. Se oli odotettavissa, mutta silti se iski täysin tyhjästä.

TYKSissä se huone oli niin valkoinen ja steriili. Mummo makasi siinä, ihan rauhallisena. Ei enää kipuja. Me vain istuttiin siinä vieressä, isä ja minä. Ei puhuttu mitään.

Sitten se lääkäri tuli. Nuori nainen, näytti väsyneeltä. Hän teki ne rutiinit. Kuunteli stetoskoopilla, katsoi pupillit lampulla. Koko toimitus kesti ehkä minuutin. Se tuntui jotenkin niin... tekniseltä.

Sitten hän katsoi meitä ja sanoi sen. Kuollut. Se sana kaikui siinä hiljaisuudessa. Niin lopullista. Kaikki oli niin epätodellista. Yhtäällä suru ja toisaalla tämä virallinen toimenpide. Joku vain toteaa, että elämä on päättynyt.

Kuka toteaa ihmisen kuolleeksi? Lääkäri.

Lääkäri toteaa kuoleman ja tekee siitä virallisen merkinnän potilasasiakirjoihin. Tämä on lakisääteinen tehtävä. Henkilön kuolemasta on ilmoitettava viipymättä lääkärille tai poliisille.

Miten se tapahtuu käytännössä?

• Lääkäri varmistaa elonmerkkien täydellisen ja pysyvän puuttumisen. Tähän kuuluu sydämen ja hengitystoiminnan lakkaaminen.
• Hän kuuntelee sydänääniä ja hengitystä stetoskoopilla.
• Hän tarkistaa valo- ja sarveiskalvoheijasteiden puuttumisen silmistä, eli pupillit eivät reagoi valoon.
• Kuoleman varmoja merkkejä, kuten lautumia tai kuolonkankeutta, ei tarvitse odottaa.

Mitä sen jälkeen tapahtuu?

• Lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen. Se on virallinen asiakirja, joka tarvitaan hautausjärjestelyjä ja perunkirjoitusta varten.
• Lääkäri aloittaa kuolemansyyn selvittämisen. Useimmiten tämä on lääketieteellinen selvitys, joka perustuu potilaan sairauskertomukseen.

Milloin poliisi tulee mukaan?

• Poliisille ilmoitetaan, jos kuolema on yllättävä, tapahtuu julkisella paikalla, on väkivallan tai onnettomuuden seuraus, tai on syytä epäillä rikosta.
• Tällöin alkaa oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys, jonka määrää poliisi ja jonka suorittaa oikeuslääkäri. Se sisältää usein ruumiinavauksen.

Tuleeko poliisi, jos kuolee kotona?

No niin, siinähän se sitten on, elämän väistämätön lopputulos omassa olohuoneessa. Ennen kuin alat miettiä, miten sohvan saa veritahroista puhtaaksi, on syytä hoitaa viralliset kuviot.

Ja kyllä, poliisi tulee. Eivät he tosin saavu paikalle kuin amerikkalaisessa elokuvassa ovi potkaisten, vaan yleensä aika rauhallisesti ja asiallisesti. Vähän kuin paremmin pukeutunut hautaustoimiston edustaja, mutta valtuuksilla.

Poliisi tulee paikalle, jos henkilö kuolee kotona. Ilmoitus tehdään soittamalla hätänumeroon 112. Poliisi suorittaa kuolemansyyn tutkinnan ja välittää tiedon kuolemasta Digi- ja väestötietovirastolle.

Mitäs sitten käytännössä tapahtuu, kun olet soittanut sen elämäsi ankeimman puhelun?

• Älä koske mihinkään! Älä ala siirtelemään vainajaa parempaan asentoon tai peittelemään sitä nätisti. Anna hänen olla juuri niin kuin on, vaikka asento olisi yhtä epäedustava kuin passikuvassani vuodelta -98. Poliisi haluaa nähdä tilanteen alkuperäisessä loistossaan.

• Vallesmanni tutkii paikat. He eivät etsi murha-asetta, ellei tilanne näytä siltä, että vainaja on yrittänyt jonglöörata moottorisahoilla. Kyse on kuolemansyyn selvittämisestä ja sen poissulkemisesta, ettei kukaan ole auttanut matkalla rajan toiselle puolen.

• Lääkäri paikalle. Poliisi kutsuu usein lääkärin toteamaan kuoleman virallisesti. Tämä lääkäri ei kysele yskästä, vaan allekirjoittaa paperin, joka on lähtölaukaus sille byrokratian viidakolle, joka on edessä.

• Tieto kulkee. Kun poliisi ja lääkäri ovat tehneet osuutensa, tieto lähtee vaeltamaan etanan vauhdilla kohti Digi- ja väestötietovirastoa. Siellä sinut sitten digitaalisesti poistetaan elävien kirjoista. Klik, ja olet virallisesti historiaa. Nykyaikaista.

Kuka tekee ruumiinavaukset?

Hiljaisuus laskeutuu huoneeseen. Aika pysähtyy, vain valo leikkii pölyhiukkasissa, jotka tanssivat ilmassa kuin pienet, unohdetut sielut. Viimeinen tarina on kerrottu, mutta sen salaisuudet ovat vielä piilossa.

Päätös on raskas, se tehdään sairaalan valkeiden seinien suojassa. Hohtavien käytävien päässä, lasioven takana. Siellä ylilääkäri, tai toinen vastaava lääkäri, kantaa vastuun. Hän pohtii, onko tarpeen kääntää vielä yksi sivu.

Mutta hänen sanansa ei yksin riitä. Tarvitaan lupa. Se on pyyntö, joka esitetään surun murtamalle. Vainajan lähiomaisen tai toisen läheisen hiljainen nyökkäys, suostumus, joka antaa rauhan jatkaa. Ilman sitä, mysteeri jää elämään.

Kun lupa on annettu, esiin astuu patologi. Patologian erikoislääkäri. Hän on se, joka lukee rivien välistä, tulkitsee hiljaisuuden jättämät merkit. Hän ei tee päätöstä, hän suorittaa sen, kunnioituksella ja ammattitaidolla.

Lääketieteellinen ruumiinavaus, kuka tekee ja päättää:

• Päätöksen tekee: Sairaalan tai terveyskeskuksen ylilääkäri tai vastaava lääkäri.
• Suostumus vaaditaan: Aina vainajan lähiomaiselta tai muulta läheiseltä henkilöltä.
• Ruumiinavauksen suorittaa: Patologian erikoislääkäri, eli patologi.
• Tarkoitus: Selvittää kuolinsyy, tautien laajuus ja annettujen hoitojen vaikutus tieteellisestä ja lääketieteellisestä näkökulmasta.

Tämä on lääketieteellinen matka. Se on eri kuin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, jonka määrää poliisi tutkiessaan rikosta tai epäselvää kuolemaa. Siinä ei kysytä lupaa, siinä etsitään totuutta lain nimessä. Kaksi eri polkua, kaksi eri syytä avata ovi viimeiseen hiljaisuuteen.

Missä tapauksissa tehdään ruumiinavaus?

On hetkiä, jolloin hiljaisuus on painavinta. Kun elämä päättyy yllättäen, äkisti, jää ilmaan kysymys. Miksi. Silloin on pakko selvittää. Poliisitutkinta avaa oven, oven viimeiseen huoneeseen, jossa vastaukset odottavat.

Silloin on aika selvittää, kun kuolema ei ollut odotettu vieras. Kun se saapui kutsumatta, liian aikaisin, väärällä tavalla. Silloin laki vaatii, että viimeinen sivu käännetään ja tarina luetaan loppuun.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus tehdään aina, kun kuolemansyy on epäselvä tai liittyy erityisiin olosuhteisiin. Se on viranomaisen määräämä toimenpide.

• Rikos tai sen epäily.
• Tapaturma.
• Itsemurha.
• Myrkytys.
• Ammattitauti.
• Hoitotoimenpiteen aikana tai sen seurauksena tapahtunut kuolema.
• Muuten yllättävä ja odottamaton kuolema, esimerkiksi kun henkilö löydetään kuolleena kotoaan.

On olemassa kaksi polkua. Oikeuslääketieteellinen, se on viranomaisen määräämä. Sitä ei voi kieltää. Se on osa totuuden etsintää. Muistan sen kylmän käytävän, odotuksen, sen virallisen paperin.

Ja sitten on lääketieteellinen ruumiinavaus. Sairaalan, lääkärin ehdottama. Kun halutaan oppia, ymmärtää tautia paremmin, varmistaa diagnoosin oikeellisuus. Siihen tarvitaan lupa, omaisten suostumus. Yksi rasti ruutuun, joka tuntuu niin lopulliselta.

Ruumiinavauksen tarkoitus on tuoda selvyys. Se on viimeinen palvelus.

• Kuolemansyyn tarkka varmistaminen.
• Vainajan henkilöllisyyden tunnistaminen tarvittaessa.
• Lääketieteellisen hoidon ja taudinmäärityksen laadunvalvonta.
• Kansanterveyden edistäminen (esim. tartuntatautien selvittäminen).
• Rikosten selvittäminen ja oikeusturvan takaaminen.

Missä ruumiinavaukset tehdään?

Ruumiinavaukset. Kylmä fakta. Viisi paikkaa Suomessa. Ei enempää.

Oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset keskittyvät. Niiden tehtävä: selvittää kuolinsyy. Rikokset, tapaturmat, epäselvät tapaukset.

Nämä suoritetaan vain tietyissä kaupungeissa:

• Helsinki
• Turku
• Tampere
• Oulu
• Kuopio

Näillä paikkakunnilla työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijat. Heidän työnsä on kriittistä. Objektiivinen totuus.

Alueelliset jaot ohjaavat vainajien kuljetuksen. Ei valinnanvaraa. Järjestelmä toimii tehokkaasti. Tulos on aina sama: Kuolinsyy mustaa valkoisella.

Kuka voi tehdä ruumiinavauksen?

On outoa miettiä tällaisia asioita tähän aikaan yöstä. Kuka sen tekee. Kun joku kuolee yllättäen ja poliisi tulee paikalle. Se tuntuu niin kylmältä ja lopulliselta.

Poliisi päättää sen. Ei siinä kysytä omaisilta mitään. Ei heidän tarvitse antaa lupaa. Se on vain laki. Ja se on hämmentävää, vaikka sen ymmärtääkin. Että joku vieras tutkii läheistä ihmistä. On pakko vain hyväksyä.

Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen tekee oikeuslääkäri.

Poliisi määrää oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen, kun kuolemansyyn selvittäminen vaatii sitä. Esimerkiksi kun kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai kun vainaja on löytynyt kuolleena.

• Omaisten suostumusta ei tarvita. Tämä on lakiin perustuva toimenpide kuolemansyyn selvittämiseksi.
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) vastaa Suomen oikeuslääketieteellisestä ruumiinavaustoiminnasta.

On olemassa myös lääketieteellinen ruumiinavaus. Se on eri asia. Sitä ei määrätä, sitä pyydetään. Ja siihen tarvitaan aina lupa. Se tuntuu jotenkin... inhimillisemmältä. Silloin kun lääkärit haluavat tietää enemmän sairaudesta.

• Oikeuslääketieteellinen avaus: Poliisi määrää. Syynä on rikos, tapaturma, myrkytys, hoitovirhe tai se, että kuolema on muuten yllättävä ja odottamaton.
• Lääketieteellinen avaus: Hoitava lääkäri pyytää omaisten tai vainajan itsensä eläessään antaman luvan. Tarkoitus on selvittää sairauden laatua ja laajuutta.

Onko kuolema salassa pidettävä?

Ei. Kuolema ei ole salassa pidettävä tieto.

Ihan hullua miten monet luulee että se ois joku suuri salaisuus. Ei se oo. Muistan ku naapurin vanha pappa kuoli, niin sen nimi oli heti seuraavan viikon paikallislehden kuolleet-palstalla, ihan normaali juttu. Se on julkista tietoa tietoa.

Tieto henkilön kuolemasta on julkinen, ei salassa pidettävä. Ei siinä sen kummempaa.

Media saa siis julkaista tiedon. Vastuu siitä on aina toimittajilla, ei millään viranomaisilla. Ne päättää ite mitä ne lehteen laittaa, ja laki on niiden puolella tässä asiassa. Se ei ole arkaluonteinen henkilötieto, vaikka se surullinen asia onkin.

Tässä vähän selkeytystä, miksi se homma menee näin:

• Itse tieto kuolemasta ei ole yksityisyyttä loukkaava asia.
• Se ei ole arkaluonteinen tieto julkisuuslain mukaan.
• Kuolema on virallinen tapahtuma, joka kirjataan väestötietojärjestelmään, ja sieltä tieto on saatavilla. Ihan niinku syntymäkin.

Toki kuolinsyy tai muut yksityiskohtaiset sairaustiedot on sitten ihan eri juttu, ne on salassa pidettäviä ja kuuluu vain perheelle. Mutta se pelkkä FAKTA, että Matti Meikäläinen on kuollut, on julkista tietoa. Lehti voi julkasta sen ilman omaisten lupaakin. Ihan kohteliaisuussyistä ne yleensä kysyy luvan jos tekevät pidempää juttua tai laittavat kuvan.

Tieto henkilön kuolemasta: ei ole salassa pidettävä. Peruste: Ei ole arkaluonteinen henkilötieto. Vastuu julkaisemisesta: Tiedotusvälineillä, ei viranomaisilla. Lähde: Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 5136/2016.