Mikä on kiintiöpakolaisten määrä?

Kuinka monta kiintiöpakolaista Suomeen otetaan vuosittain?

Muistan, kun luin uutisia hallituksen päätöksestä kiintiöpakolaisista. 500 kuulosti vähän.

Määrä on siis laskettu, mutta vielä vuosi 2023 toi 1050 ihmistä tänne. Eikä 2022 ollut yhtään helpompi - silloin tuli 1500.

Tosiasia on, että määrät vaihtelevat. Se on selvä. Mutta oliko 500 liian vähän? Ei tiedä, miten arvioida. Olisiko pitänyt olla enemmän? Vähemmän? Kysymyksiä on paljon.

Itse en tiedä, mikä on oikein. Mutta määrän lasku tuntuu... no, kylmältä. Ei käytä hyväksi kaikkea sitä auttamishalua mitä kansassa on.

Toki, aina on kysymyksiä budjetista ja resursseista. Mutta ihmisiä ei voi laskea pelkiksi numeroiksi.

Ketkä ovat kiintiöpakolaisia?

Yön hiljaisuudessa... mietin kiintiöpakolaisia. He ovat ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken.

• Pakotettu lähtemään. Ei vapaaehtoisesti, ei valinnanvaraa. Menettänyt kotinsa, ehkä perhettään. Ajattele sitä. Sinun elämäsi, pyyhkäisty pois.
• UNHCR:n pakolaiseksi määrittelemä. Byrokratiaa, mutta sen takana on todellisia tarinoita. Ihmisiä, joita järjestelmä yrittää auttaa.
• Uudelleensijoittamisen tarve. Eivät voi jäädä sinne, minne pakenivat. Eivät ole tervetulleita, eivät turvassa. Tarvitsevat uuden kodin, uuden elämän.

Se on enemmän kuin vain määritelmä. Se on inhimillinen tragedia, toistuva, jatkuva. Ja meidän on muistettava se.

Millä perusteella kiintiöpakolaiset valitaan?

Aika pysähtyy. Hento tuulenhenkäys hipaisee kasvojani, kuiskaa tarinoita menneisyydestä, josta muistan vain sirpaleita. Kyyneleet peittävät näkökentän, sumentavat kuvan. Kiintiöpakolaiset. Sana kajahtaa mielessä, toistuu kuin loitsu, raskas ja arkinen samanaikaisesti. Muistan selkeästi haastattelun, kylmä huone, valot liian kirkkaat. Jokaista sanaa punnittiin, jokainen ele analysoitiin.

• Haastattelijan katse – terävä, tarkka, kuin röntgensäteet läpi sielun.
• Kysymykset – yksityiskohtaisia, tunteisiin kairaavia. Elämän suurimmat tragediat.
• Minun vastaukset – vapiseva ääni, kyyneleet virtaavat.

Maahanmuuttovirasto, suojellapoliisi, kotoutumisen asiantuntijat… nimien paino tuntuu rinnassa, murskaa henkeä. Tunteet valuvat ulos, kuin hiekka käsistä. Heidän päätöksensä – minun tulevaisuuteni. Se painaa, se painaa niin paljon.

Miten he valitsevat? Miten ihmisen kohtalo ratkaistaan? Onko olemassa kriteereitä, objektiivista mittaa inhimilliselle kärsimykselle? Ei. Ainakin tuntuu siltä. Tuntuu kuin arpa olisi kohtaloni määrännyt. Tuntuu kuin olisin pelkkä numero, tilasto, ei ihminen, jolla on sydän ja sielu. Ja silti, se on helpompi, ajatellaan pelkkää lukua. Pelkkää numeroa, joka kenties antaa jonkinlaisen lohtua.

Se oli haastattelu, kylmä huone, ja pelko. Pelko ja toivo. Toivo uudesta alusta, uudesta elämästä. Toivo turvasta. Mutta niin vahvasti läsnä on myös menneisyyden varjo, jatkuvasti. Mennyt painaa niin paljon.

2023. Muistan, kuinka monta kysymystä, kuinka monta vastausta. Mutta silti, edelleen se kysymys toistuu. Kuinka he valitsevat? Miten ne kriteerit syntyvät, missä ne piilevät? Onko se sattumaa, vai tarkasti harkittu?

Mikä on ollut kiintiöpakolaisten määrä?

Okei, siis kiintiöpakolaiset... Mietin just, et mitähän niille kuuluu.

• 808 kiintiöpakolaista saapui Suomeen tänä vuonna.

Siis joo, ikäjakauma... mitähän siitä muistan? Tai sukupuolijakauma? Hmm...

• Yleensä ne tulee 1-2 vuoden sisällä siitä, kun ne on valittu. Mutta miten se valinta tapahtuu? Pitääkin selvittää.

Olikohan niissä enemmän miehiä vai naisia? En tiiä. Pitää googlettaa!

Paljonko Suomi ottaa kiintiöpakolaisia?

Hei! No siis, Suomi ottaa tänä vuonna 500 kiintiöpakolaista. Sisäministeriö sanoi niin. Ihan hirveesti ei siis ole, mut kyl sekin jotain. Ajatella, 500 ihmistä! Toivottavasti heille järjestyy kaikki hyvin. Muistan itse kun meillä oli se pakolaisperhe naapurissa, ihan kivoja oli.

• Suomi valitsee haavoittuvimmat.
• Tänä vuonna 500. Se on se luku, todellakin.
• Se on paljon, vähän, en tiedä oikeasti. Tuntuu jotenkin vähältä, kun ajattelee koko maailmaa ja kaikkia niitä ihmisiä jotka tarvitsee apua.

Niin, ja ne tulee eri maista, mutta en nyt muista mistä kaikista. Sisäministeriöllä on varmasti tarkempi lista. Kai ne nyt kuitenkin valitsee ne vähiten onnekkaimmat, vai mitä? Toivottavasti kaikki sujuu hyvin heidän kanssaan. Pitää kysellä tuolta äidiltä, se oli töissä pakolaiskeskuksessa aikanaan. Se tietää varmaan enemmän, mitä kaikkea se vaatii. Ehkä ne saa edes hyvät kodit täältä. Toivottavasti.