Mikä oli ennen markkaa?

Mikä oli ennen markkaa? Ruotsin raha ja rupla

Suomen rahahistoria kiinnostaa monia menneisyydestä ja vanhoista valuutoista viehättyneitä tutkijoita. Selvitä mikä oli ennen markkaa käytössä ollut maksuväline historian eri vaiheissa ymmärtääksesi paremmin maan taloudellista kehitystä. Alueen vaihtelevat poliittiset valtakaudet vaikuttivat suoraan siihen, millä valuutoilla kauppaa käytiin ja miten talousjärjestelmä rakentui ennen itsenäisempää rahajärjestelmää.

Suomen sekavat rahaolot ennen vuoden 1860 rahauudistusta

Ennen modernin Suomen markkan käyttöönottoa maassa käytettiin pääasiassa Venäjän ruplia ja kopeekkoja sekä Ruotsin vallan ajalta jääneitä riikintaalareita. Rahaolot olivat pitkään poikkeuksellisen monimutkaiset, sillä siirtymäaika vanhoista valuutoista uusiin kesti vuosikymmeniä. Tilanne voi tuntua nykypäivän ihmisestä käsittämättömältä, sillä eri hallitsijoiden lyömät rahat kiersivät markkinoilla sekaisin.

Suomen sukuhistoriaa ja vanhoja perukirjoja tutkittaessa huomaa nopeasti, miten esiisien varallisuus laskettiin usein sekaisin ruplissa, killinkeissä ja äyreissä. Tämä monimutkaisuus johtui siitä, ettei Suomi siirtynyt yhdessä yössä uuteen rahaan, vaan kansa käytti pitkään rinnakkain niitä valuuttoja, joihin se luotti. Historiallisen taustan ymmärtämiseksi on syytä katsoa, mitä rahaa suomessa käytettiin ennen markkaa ja miten järjestelmä toimi.

Ruotsin vallan perintö: Riikintaalerit ja äyrit

Ennen vuotta 1840 Suomessa käytettiin sitkeästi ruotsin vallan aikainen raha suomessa, vaikka Suomi oli liitetty Venäjän keisarikuntaan jo vuonna 1809. Ruotsalainen raha oli iskostunut vuosisatojen aikana niin syvälle suomalaisten arkeen, että pelkkä hallitsijan vaihtuminen ei saanut kauppiaita tai talonpoikia luopumaan tutuista hopeakolikoistaan. Erityisesti maaseudulla luottamus itäiseen ruplaan oli aluksi hyvin vähäistä.

Tämä loi markkinoille erikoisen tilanteen. Arvioiden mukaan maassa oli liikkeellä samanaikaisesti jopa viittä eri rahalajia, kun lasketaan mukaan Ruotsin ja Venäjän hopea- ja paperirahat. Yhden riikintaalerin viralliseksi arvoksi oli määritelty 1 hopearupla ja 41,3 kopeekkaa, mutta käytännön kaupankäynnissä kurssit heilahtelivat villisti.

Venäjän rupla nousee ainoaksi viralliseksi maksuvälineeksi

Vuonna 1840 Suomen suuriruhtinaskunnassa toteutettiin suuri raharealisaatio, jossa Ruotsin raha poistettiin lopullisesti liikkeestä. Tästä eteenpäin venäjän rupla suomen historia sai uuden käänteen, ja siitä tuli maamme ainoa laillinen maksuväline aina vuoteen 1860 saakka. Valtio keräsi vanhat ruotsalaiset setelit pois ja Suomen Pankki vaihtoi ne Tukholmassa puhtaaseen hopeaan. Uudistus vaati rohkeutta, ja sen toteuttamiseksi Suomi joutui ottamaan ensimmäisen valtiolainansa, joka oli suuruudeltaan 2,6 miljoonaa ruplaa.

Rupla toi mukanaan kaivattua yhtenäisyyttä, mutta vakautta se ei taannut pitkään. 1850-luvulla käyty Krimin sota romutti Venäjän talouden ja johti paperiruplan arvon rajuun inflaatioon. Suomalaiset huomasivat säästöjensä hupenevan Pietarin taloussotkujen vuoksi, mikä synnytti voimakkaan poliittisen paineen oman rahan saamiseksi. Tämä johti lopulta siihen, että keisari Aleksanteri II allekirjoitti vuonna 1860 manifestin, joka synnytti Suomen markan.

Esihistorialliset vaihdantavälineet ja oravannahat

Ennen metallirahojen ja suurvaltojen valuuttojen yleistymistä Suomen alueella käytettiin esihistoriallisella ajalla vaihdantavälineenä pääasiassa turkiksia. Erityisesti oravannahat olivat niin vakiintunut arvon mitta, että siitä periytyy suomen kielen sana raha, joka alun perin tarkoitti nimenomaan kuivunutta eläimen nahkaa. Vaikka metallirahat alkoivat rantautua Suomeen viikinkiajalla, tutkittaessa sitä, mikä oli suomen raha ennen markkaa, huomataan turkiksilla olleen pitkään vankka asema vaihdossa.

Monet oppaat väittävät, että metalliraha korvasi nahat heti kerralla. Mutta tämähän on täysin väärä luulo. Todellisuudessa oravannahkoja käytettiin veronmaksuun ja virallisiin suorituksiin vielä pitkälle keskiajalla metallikolikoiden rinnalla, sillä kolikoita oli pohjoisessa yksinkertaisesti liian vähän saatavilla.

Suomen maksuvälineet ennen markka-aikaa

Oravannahat (Esihistoria - Keskiaika)

• Altis laadun heikkenemiselle, mutta arvo säilyi maaseudulla vakaana vaikeinakin aikoina

• Käytössä tuhansia vuosia, virallisessa veronmaksussa vielä keskiajalla

• Kotimainen luonnonmateriaali, joka toimi esihistoriallisen ajan tärkeimpänä vaihdantavälineenä

Ruotsin riikintaaleri

• Erittäin arvostettu ja luotettu valuutta, jonka vakaus perustui aitoon hopeapitoisuuteen

• Suomessa pääasiallinen rahayksikkö satojen vuosien ajan, käytössä aina vuoteen 1840 saakka

• Ruotsin kuningaskunnan virallinen hopearaha, joka otettiin käyttöön 1500-luvulla

Venäjän rupla (Suositeltu laillinen maksuväline 1840-1860) ⭐

• Hopearupla oli vakaa, mutta Krimin sodan aikainen paperiruplan inflaatio romutti luottamuksen

• Liikkeellä vuodesta 1809, ainoana virallisena maksuvälineenä vuosina 1840-1860

• Venäjän keisarikunnan virallinen valuutta, joka tuli Suomeen autonomian myötä

Kauppias Heikin epätoivoinen urakka Turun markkinoilla vuonna 1825

Heikki, 45-vuotias kangaskauppias Turusta, yritti pyörittää liiketoimintaansa Suomen suuriruhtinaskunnan alkuvuosina. Hän oli jatkuvasti turhautunut, sillä asiakkaat tarjosivat maksuvälineeksi milloin mitäkin, eikä virallisiin kursseihin voinut luottaa.

Ensimmäinen yritys selvitä sekasotkusta oli ottaa vastaan vain Venäjän ruplia keisarin määräyksen mukaisesti. Tämä kuitenkin karkotti yli puolet Heikin vakioasiakkaista, jotka kieltäytyivät ostamasta mitään, jos heidän ruotsalaiset riikintaalerinsa eivät kelvanneet.

Kahden viikon huonon myynnin jälkeen Heikki tajusi, että hänen oli pakko joustaa selvitäkseen. Hän alkoi pitää tiskinsä alla pientä puista laskulaatikkoa, johon hän merkkasi käsin eri rahojen päivittäiset torikurssit killinkien tarkkuudella.

Tämän joustavan, joskin työlään ratkaisun ansiosta Heikin myynti kasvoi kuukaudessa noin kolmanneksella ja hän pystyi maksamaan omat veronsa ajallaan, vaikka se vaati tuntikausien yöllistä laskutyötä kynttilänvalossa.