Miksi Suomesta tuli Saksan liittolainen?

Miksi Suomi liittoutui Saksan kanssa: Turvallisuus

Suomen ulkopolitiikka koki suuria haasteita toisen maailmansodan aikana, kun maa jäi suurvaltojen puristukseen. Ymmärtämällä liittosuhteen taustat ja historialliset valinnat, lukija saa syvemmän käsityksen Suomen selviytymisstrategiasta. Tutustu historiallisiin tekijöihin tarkemmin, jotta hahmotat ne syyt, jotka ohjasivat maan ratkaisuja vuonna 1940 ja 1941 välisenä kriittisenä aikana, kun miksi suomi liittoutui saksan kanssa on keskeinen kysymys.

Miksi Suomesta tuli Saksan liittolainen?

Suomi ajautui Saksan liittolaiseksi pitkälti geopoliittisen pakon sanelemana talvisodan jälkeen. Tilanne ei ollut mustavalkoinen, vaan monimutkainen yhdistelmä turvallisuuden hakua, länsivaltojen tuen puutetta ja halua palauttaa talvisodassa menetetyt alueet.

Talvisodan trauma ja yksinjääminen

Talvisota (1939-1940) oli Suomelle raskas kokemus, joka jätti maan haavoittuvaan asemaan. Vaikka Suomi torjui Neuvostoliiton hyökkäyksen, maa joutui luovuttamaan laajoja alueita ja elämään jatkuvassa pelossa uusista iskuista. Länsivallat, erityisesti Iso-Britannia ja Ranska, eivät pystyneet tarjoamaan riittävää apua, ja Suomi jäi kansainvälisesti yksin. Tämä kokemus opetti suomalaisille karun läksyn suurvaltapolitiikan realiteeteista.

Kun Saksa miehitti Tanskan ja Norjan keväällä 1940, Suomi jäi entistä ahtaammalle.^[1] Neuvostoliiton painostus kasvoi, ja maa tuntui jäävän kahden diktatuurin väliin. Tässä tilanteessa Saksa oli ainoa suurvalta, joka pystyi tarjoamaan sekä aseita että suojaa Neuvostoliiton mahdollisilta hyökkäyksiltä. Se oli valinta kahdesta pahasta, jossa itsenäisyyden säilyttäminen nousi päällimmäiseksi tavoitteeksi.

Aseveljeys ja Operaatio Barbarossa

Kesällä 1940 Saksa otti yhteyttä Suomeen, ja yhteistyö alkoi tiivistyä nopeasti. Aluksi kyse oli saksalaisjoukkojen kauttakulusta, mutta pian se kehittyi syvemmäksi sotilaalliseksi yhteistyöksi. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941, Suomi liittyi sotaan Saksan rinnalla, mitä kutsutaan jatkosodaksi.^[2] Suomelle tämä oli mahdollisuus takaisinvaltauksiin, vaikka virallisesti kyseessä olikin aseveljeys saksan kanssa.

Aseveljeys saksalaisten kanssa oli kuitenkin monille suomalaisille henkisesti vaikea paikka. Vaikka yhteinen vihollinen yhdisti, Saksan natsihallinnon ideologia oli kaukana suomalaisesta demokratiasta. Itse asiassa moni suomalainen upseeri suhtautui saksalaisiin varauksella, ja yhteistyö perustui enemmänkin käytännön tarpeeseen ja sotilaalliseen välttämättömyyteen kuin aatteelliseen yhteenkuuluvuuteen.

Löyhä liittolaisuus vai tiivis sotilaallinen yhteistyö?

Historiantutkimuksessa on pitkään väitelty siitä, oliko Suomi Saksan virallinen liittolainen. Suomi itse painotti pitkään erillissota-termiä, eli sitä, että Suomi soti omista tavoitteistaan eikä ollut osa Saksan laajempia suunnitelmia. Tämä näkökulma on kuitenkin saanut rinnalleen tarkempia analyyseja, jotka käsittelevät suomen ja saksan liittosuhde jatkosodassa tiiviyttä.

Vaikka muodollista liittosopimusta ei koskaan allekirjoitettu, yhteistyö oli käytännössä hyvin tiivistä. Aseapu oli välttämätöntä, ja ilman saksalaisten tukea Suomen puolustus olisi ollut todella vaikeuksissa vuonna 1944. Silti Suomi säilytti oman päämajansa ja omat sotatavoitteensa, mikä tekee liittolaisuudesta niin sanotusti löyhän.

Suomen ja Saksan yhteistyön näkökulmat

Yhteistyö nähtiin eri osapuolten silmin hyvin eri tavoin.

Suomen näkökulma

• Erillissota Neuvostoliittoa vastaan.

• Itsenäisyyden turvaaminen ja alueiden takaisin saaminen.

Saksan näkökulma

• Suomi yhtenä rintamana laajemmassa operaatiossa.

• Neuvostoliiton nujertaminen ja Euroopan hallinta.

Juhanin isoisän muistot asemasodasta

Juhanin isoisä palveli Karjalan kannaksella jatkosodan aikana. Hän muisteli, kuinka asemasodan aikana saksalaisia upseereita näkyi silloin tällöin, mutta välit olivat usein melko etäisiä ja viileitä.

Kerran eräs saksalainen luutnantti yritti antaa suomalaisille neuvoja hyökkäyksen jatkamisesta, mutta suomalainen komppanianpäällikkö torjui ehdotuksen suoraan toteamalla, että he tuntevat metsän paremmin.

Se kuvasi hyvin koko aseveljeyden luonnetta: oltiin samalla puolella, mutta itsenäinen päätöksenteko ja omaan osaamiseen luottaminen olivat suomalaisille pyhiä asioita, joista ei tingitty.