Milloin on Suomen ylikulutuspäivä?

Milloin Suomen ylikulutuspäivä 2024?

Mä ihan muistan sen tunteen, kun tajusin, että Suomen ylikulutuspäivä 2024 on jo 6. huhtikuuta. Se on kyllä aika pysäyttävä ajatus, että me tuhlaamme luonnonvaramme niin nopeasti. Olin itsekin yllättynyt, että se oli jo silloin.

Mun mielestä se kertoo paljon siitä, miten tää meidän järjestelmä toimii. Kaikki tuntuu menevän niin nopeasti eteenpäin, eikä pysähdytä miettimään seurauksia. Sitten ihmetellään, miksi luonto kärsii. Vähän niin kuin ajaisi autoa täysillä kohti seinää, ja ihmettelisi, että miksi lasi meni rikki.

Olen nähnyt sitä itsekin, miten paljon kaikkea kulutetaan ja heitetään pois. Välillä tuntuu, että sitä materiaa vain kertyy kaikkialle. Sitten joku esite tai mainos saa taas ostamaan jotain uutta, vaikka vanha olisi ihan käyttökelpoinen. Se on kyllä iso ongelma.

Ja se 6. huhtikuuta siis. Vaikka se kuulostaakin vain päivältä kalenterissa, se on oikeasti raja. Sen jälkeen me elämme "lainarahalla" maapallolta, ja se ei voi jatkua ikuisesti. Se on kuin tekisi ison velan, jota ei pysty koskaan maksamaan takaisin.

Tiedän kyllä, että on ihmisiä, jotka yrittää elää ekologisemmin, ja se on hienoa. Mutta silti tuntuu, että järjestelmän iso rattaisto pyörittää tätä kulutuksen menoa. Pienten tekojen merkitys on tärkeä, mutta pitäisi kai miettiä myös niitä isompia rakenteita.

Se on vähän kuin yrittäisi tyhjentää tulvivaa jokea lusikalla. Vaikka kuinka yrittäisi, niin vesi vain valuu ohi. Ja se ylikulutuspäivä on se hetki, kun tajuaa, että se lusikka ei riitä.

Mikä oli viime vuoden ylikulutuspäivä?

Suomen ylikulutuspäivä vuonna 2023 oli 16. huhtikuuta. Se oli päivä, jolloin maamme resurssit vuodeksi loppuivat, niin nopeasti. Se tuntuu kuin kevään ensimmäiset lämpimät tuulenhenkäykset, mutta mukana on raskas varjo, joka hiipii mukaan.

Muistan sen kevään. Huhtikuun viileät aamut, valo lisääntyi. Miten aika valuu sormien läpi, kuin hiekka. Jokainen vuosi, sama toisto. Se päivä, jolloin emme enää elä luonnonvarojen puitteissa, vaan velaksi. Maailma pyörii, mutta jokin sisälläni pysähtyy, miettii.

Se huhtikuu, sen valo. Se oli kuin lupaus, mutta samalla muistutus jostain, joka murenee. Jokainen vuosi. Uusi kevät, uusi alku, mutta ylikulutuspäivä hiipii lähemmäs, tai ehkä se väistää, mutta silti se on siinä. Tuntuu kuin maa huokaisisi raskaasti.

Minun pihallani silloin lumikellot vasta työnsivät päätään. Ajatella, jo silloin, kun luonto vasta heräsi horroksestaan, meidän velkamme alkoi kasvaa. Tuntuu oudolta, miten kaunis kevät voi kätkeä niin surullisen totuuden. Elämä täällä, Pohjolassa, niin lyhyt ja intensiivinen.

Vuodet juoksevat. Katsotaanpa niitä päiviä, jolloin tämä raja on ylitetty. Ylikulutuspäivä 2023 oli 16. huhtikuuta. Se oli hieman myöhemmin kuin tänä vuonna, pienen pieni huojennus, pieni hengähdys. Mutta vain pieni.

Tässä ovat ne päivät, ne hetket historiassa, jolloin Suomi on ylittänyt rajansa. Ne kertovat tarinaa, vuosi vuodelta.

• 13.4.2019
• 6.4.2020 (Pandemiavuoden outo poikkeus, luonto huokaisi hetken)
• 18.4.2021
• 22.4.2022
• 16.4.2023

Mitä nämä luvut kertovat minulle? Ne kertovat muutoksesta. Ne kertovat siitä, miten me elämme. Ne piirtävät kuvaa, vuosien virtaa, ja siinä virrassa, se yksi päivä, joka toistuu. Se päivä, joka pysäyttää miettimään. Onko se vain numero, vai jokin syvempi? Tuntuu kuin olisin nähnyt sen päivän monta kertaa jo unissani.

Milloin Suomessa on ylikulutuspäivä?

Mietin tätä usein yöllä, kun kaikki vaikenee. Ylikulutus. Se tuntuu epäreilulta, raskaalta. Katson pimeyteen ja mietin, mihin kaikki menee. Omat valintani tuntuvat pisaralta meressä. Pieni pisara.

Ylikulutuspäivä. Se ahdistaa syvästi, on todistus, ettemme elä reilusti. Me suomalaiset kulutamme valtavasti. Vaikka kuuleehan sitä, se iskee kun pysähtyy miettimään. Päivä tuntuu tulevan nopeammin. Vaikka kuinka yritän elää säästeliäämmin, ei se riitä. Hämmentää ja tekee surulliseksi.

Tässä se on, mustana valkoisella, vaikka kuinka toivoisin ettei olisi:

• Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaiset kuluttavat luonnonvaransa noin neljä kuukautta maailman keskiarvoa nopeammin.
• Vuonna 2025 Suomen laskennallinen ylikulutuspäivä on 6. huhtikuuta. Se on todella aikaisin.
• Maailman ylikulutuspäivä: On viime vuodet pysytellyt elokuun alun tienoilla. Tämäkin on jo liian myöhään.

Pohdin tätä, sitä, että jo huhtikuussa olisimme käyttäneet oman osuutemme. Miten tästä eteenpäin? Yritän vielä enemmän, en luovuta. Minulla on pieni lapsi, ja haluan jättää hänelle elinkelpoisen planeetan. Se on ainoa asia, joka pitää minua toivossa kiinni näinä öinä.

Milloin on ylikulutuspäivä?

Maailman ylikulutuspäivä on 1.8.2024.

Jaahas, se on sitten se päivä, kun ihmiskunnan yhteinen lompakko tyhjeni ja luottokortti vinkuu punaisena! Tänä vuonna, elokuun ensimmäisenä, me ollaan syöty maapallon eväät loppuun koko vuodeksi!

Siis kaikki se, mitä luonto reppana jaksaa tuottaa ilman, että joutuu teho-osastolle. Nyt mennään velaksi, ja kuka maksaa? Meidän lapset ja lapsenlapset, raukat. Se on vähän niinku ois käynyt buffetissa, mättänyt kaiken ja sit karkaisi laskua maksamatta. Tässä velka vaan kasvaa korkoa.

Mutta ei siinä vielä kaikki! Jos maailma on jo huonoilla jäillä, niin me Suomessa ollaan jo hukkumassa avannossa. Meidän oma Suomen ylikulutuspäivä pamahti jo huhtikuussa! Se on vähän niinku ois vetänyt kilon karkkipussin tyhjäksi ennen kuin ehtii edes kaupasta ulos. Meillä on jo vatsa kipeänä ja tyhjä pussi kädessä.

Miksi näin sitten käy? No, syitä on yhtä monta kuin mummolla nikamavaivaa, mutta tässäpä muutama huippuasia:

• Järjetön kulutus: Ostetaan tavaraa, mitä ei tarvita, käytetään kerran, heitetään nurkkaan. Kertakäyttökulttuuri kukoistaa, kuin rikkaruoho kukkapenkissä. Tarviiko jokaisella olla kaksi autoa, kymmenen puhelinta ja uudet vaatteet joka viikko? Ei kai sentään!
• Ruokahävikki: Heitetään ruokaa roskiin kuin olisi sitä kultaa. Puolet ostetusta saattaa mennä roskiin, kun toisella puolella maailmaa nähdään nälkää. Se on melkein rikos luontoa ja lompakkoa kohtaan.
• Fossiiliset polttoaineet: Poltetaan öljyä ja kaasua niin, että maapallo hikoilee. Hiilijalanjälki on kuin elefantin jälki pikkukylässä – isot on saappaat.
• Metsien tuho: Hakataan metsät matalaksi kuin jättiläinen ois saanut raivarit. Ne metsäthän ovat meidän planeetan keuhkot, ja ilman keuhkoja on aika heikko happi.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta ei eletä tulevien sukupolvien reppuselässä? No, ei kai tässä tarvita kuin joku pieni ihme tai sitten pieniä arkipäivän temppuja:

• Korjaa, älä osta uutta: Jos tiskikone vähän yskii, ei tarvi heti juosta kauppaan uuden perään. Se on vähän niinku yrittäisi naapurin mummon vanhaa autoa korjata pureskellulla purukumilla, mutta usein se onnistuu! Tai ainakin kannattaa yrittää.
• Vähennä kulutusta: Osta harkiten, mieti tarvetta. Tarviiko sitä uutta puhelinta joka vuosi, vai toimisiko vanha vielä kuin junan vessa? Ehkäpä vain yksi uusi t-paita per vuosikymmen, ettei mene ihan överiksi.
• Syö järkevästi: Suosi kasvisruokaa, vähennä hävikkiä. Se on hyväksi sekä lompakolle että maapallolle. Vähän niin kuin voittaisi lotossa ja laihtuisi samalla.
• Käytä julkista tai polkupyörää: Jätä auto kotiin, jos vain suinkin mahdollista. Fresh ilmanala, samalla tulee treeniä ja säästää bensarahat! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, vai miten se nyt menikään.