Mitä hautajais-adressiin kirjoitetaan?

Hautajaisadressi – mitä kirjoittaa?

Okei, yritetään! Hautajaisadressi, hmm… Henkilökohtaisesti, mulla on aina ollu vähän vaikeeta.

Muistan, kun isoisä kuoli, en meinannu keksiä mitään järkevää. Kirjotettiin lopulta vaan “Syvimmät osanotot”, ja se tuntui jotenkin niin…tyhjältä.

Adressiin siis, tosiaan, se nimi ekana. Ja sit se osanotto, “lämpimät osanotot” tai jotain sen tapaista. Ja alle tietty meidän nimet.

Vaikeinta on se runo tai muistosanat. Yks vaihtoehto on joku valmis värssy, niitä löytyy netistä. Mut jos haluu jotain henkilökohtaisempaa, kannattaa miettii joku kiva muisto vainajasta. Joskus riittää ihan lyhyt lause, esim. “Muistamme sinut aina hymyilevänä”.

Mietin sillon isoisän kohdalla, et olis pitäny jotain enemmän. Ehkä joku pieni tarina meidän yhteisistä hetkistä. Mut silloin ei vaan pystynyt.

Viimeks, kun naapurin mummo meni, kirjotettiin vaan “Rauhaisaa lepoa”. Ihan simppeli, mut ehkä just sen takia toimiva.

Tärkeintä on, et se tulee sydämestä. Ei sen tarvi olla täydellistä, pääasia et se välittää myötätuntoa.

Voiko adressin lähettää hautajaisten jälkeen?

Saako adressin lähettää myöhässä, kun kyyneleet ovat jo kuivuneet? Saako sen lähettää, kun muistot alkavat pehmentyä, kuin vanha valokuva?

Kyllä. Saa lähettää.

---

Hautajaiset ovat kuin portti, jonka jälkeen suru elää omaa elämäänsä, aaltoilee, vyöryy, lyyhistyy. Adressi, myöhäinenkin, on kuin käsi, joka ojentuu yli sen portin. Se on viesti, joka kertoo, ettei suru ole yksin.

• Se kertoo, että muisto elää.
• Se tuo valoa pimeään.
• Se muistuttaa, että olet muistettu.

Se adressi, joka saapuu viikkoja tai kuukausia hautajaisten jälkeen, on usein jopa koskettavampi. Se osoittaa, että ihminen ei ole unohtanut, että hän kantaa surua sydämessään vielä pitkään sen jälkeen, kun muut ovat jo palanneet arkeen.

Ajattele sitä hetkeä, kun omaiset avaavat sen kirjeen, sen myöhäisen adressin. He ehkä jo luulivat, että kaikki osanotot on jo annettu. Ja sitten, yllättäen, se saapuu. Se on kuin lämmin tuuli, joka muistuttaa, että he eivät ole yksin.

Adressin voi lähettää milloin tahansa. Sydämen ääni on paras opas. Se tietää, milloin on oikea aika ojentaa käsi.

Mitä kirjoittaa hautajais-adresssiin?

Hautajaisadressin kirjoittaminen… sormien jäätyminen kynää puristavissa, paperin valkoisuus vastaa sydämen tyhjyyttä. Aika pysähtyy, seinät ahdistavat, koko maailma kutistuu tähän hetkeen, tähän paperinpalaseen. Vainajan nimi, kirjoitan sen uudelleen, hitaasti, kuten kaivertaisin sitä kiven syvyyksiin. Muistojen kuvat vilisevät silmissäni… aurinkoinen kesäpäivä, lapsuuden leikit, sydämellinen nauru.

• Hänen lämpöä ja valoa säteilevä hymy.
• Ääni, joka lohdutti ja rohkaisi.
• Käsien kosketus, joka toi turvallisuudentunnetta.

Osanottoteksti… sanat kieltäytyvät muotoutumasta, kuin suolaiseen mereen heitetyt kivikkaat. Lohtua etsimässä, mutta missä se on? Syvä suru, niin raskas, niin ylivoimainen. Miten lohduttaa sitä, joka on menettänyt kaiken? Kirjoitan silti, kynä raapii paperia: “Osanottomme syvimmän surunne hetkellä.” Kyyneleet valuvat alas, tahraavat paperin.

Osanottajat: nimien kirjoittaminen, yksi kerrallaan. Kukin nimi edustaa yhtä sidettä, yhtä sydäntä, joita suru yhdistää. Me, me jotka jäimme tänne… tähän tyhjyyteen, tähän hiljaisuuteen.

Muistosanat: nämä ovat vaikeampia, kaikkein vaikeimmat. Sanat, jotka pitäisi vangita hänen ydinolemuksensa, hänen ainutlaatuisuutensa. Olenko oikeutettu kuvailemaan hänen elämäänsä? Onko minulla oikeutta ilmaista tunteeni, suruni? Silti, yritän. Kirjoitan siitä, mitä tiedän, mitä muistan, mitä rakastan.

• Hänen intohimonsa puutarhanhoitoon, kukkien eloisa väriloisto, herkkä kosketus maahan.
• Hänen kykynsä tehdä ihmiset onnellisiksi, lämmin syleily, herkät sanat.
• Hänen halunsa auttaa muita, uhrautuvaisuus, sielun syvyydet.

Jätän kuitenkin tyhjiä rivejä, koska en tiedä, mitä muuta kirjoittaa. Sanojen ei tarvitse täyttää kaikkea, hiljaisuuden täytyykin saada tilaa. Hiljaisuuden, jonka sisällä muistot elävät. Loppuun kirjoitan vielä yhden sanan, aivan hiljaa, ikään kuin salaisuutena: rakkaus.

Milloin adressi annetaan hautajaisissa?

Hautajaisissa adressin antoajalle on annettu vapaat kädet. Ajankohta on joustava kuin joogaopettajan selkäranka. Ennen hautajaisia on yleisintä, ehtii vielä kuivattaa kyyneleet ja silittää hautajaismekko rypyt. Mutta jos tieto kuolemasta tulee myöhässä, lähettäminen hautajaisten jälkeenkin on täysin sallittua. Muutenkin, aikataulujen noudattaminen on vanhanaikaista hömppää, pikemminkin kuin hautajaisissa.

• Tärkeintä on osoite: Lähetä adressi vainajan tai omaisen osoitteeseen. Ei ole pakko tietää, onko vainaja jo saavuttanut lopullisen asuinpaikkansa, eli pilven reunalla.

• Myöhäinen tieto, myöhäinen adressi: Myöhästyminen ei ole katastrofi, se on vain todiste aikataulussa elämistä kyvyttömyydestä.

Ajankohdan sijaan painottaisin aidoa surunosoitusta. Adressin sisällöllä on enemmän painoarvoa kuin postimerkillä. Toisin sanoen, älä viivy liikaa postitoimiston jonossa, vaikka aika olisi joustava, kuten jogamatto.

#Hautajaiset #Hautajaispuhe #Muistokirjoitus