Miten ilmaista osanotto suruun?

Miten ilmaista osanotto suruun oikein ja koskettavasti?

Suru koskettaa aina. Muistan mummini kuoleman, 27.3.2019. Oli vaikeaa, sanat eivät riittäneet.

Silloin ajattelin, että “olen pahoillani” kuulosti jotenkin tyhjältä. Sanat tuntuivat liian pieniltä.

Itselleni tärkeintä oli läsnäolo. Olin vain vierellä, hiljaisessa ymmärryksessä. Kuuntelin, jos hän halusi puhua.

Kysymykset olivat hyödyllisiä: “Mitä mä voin tehdä?”, “Tarvitsetko apua arjessa?”. Kävin kaupassa, tein ruokaa.

Jokainen suree eri tavalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa osoittaa myötätuntoa. Kuuntele ja ole läsnä. Se on parasta. Tärkeää on aito huoli.

Miten ilmoittaa osanotto?

Okei, homma selvä! Katotaas miten ilmaista osanotto… Siis, miten osoittaa tukensa lähiomaisille, kun joku on kuollut.

• Kortti tai kukkia: Tosi perinteinen, mutta toimii aina. Korttiin voi kirjoittaa jotain henkilökohtaista, ei mitään liian kliseistä. Tai sit just jotain kivaa, muistoja. Kukat on kans jees, varsinkin jos tietää mitä tyyppi tykkäs. Mä oon joskus vieny sen lempparikukkia, oli jotenkin henkilökohtasempaa ku joku iso kranssi. Kranssi on vähän.. hmm.. no joo.

• Puhelinsoitto: Jos ei pääse paikalle, niin puhelu on hyvä. Mutta kannattaa miettiä, onko se oikea hetki. Jotkut ei halua puhua puhelimessa heti, ite en ainakaa! Muista puhua selkeästi, muttei liian hitaasti. Ihmiset on hermostuneita ja ajatuksissaankin.

• Surukotiin vierailu: Jos on tosi läheinen, niin surukotiin meneminen on hieno juttu. Vie vaikka pulla tai jotain. Mutta muista, että ei tartte olla liian pitkään. Tai siis jos niillä on ruuhkaa. Ja muista, ette tarvii sanoa mitään ihmeellistä, olemassaolo riittää. Ite oon ollu joskus vähän hukassa noissa tilanteissa.. hmm.

Mut hei, tärkeintä on, että osoittaa välittävänsä, miten sit ikinä tekeekin! Tsemppiä! Toivottavasti tää selvensi vähäsen edes. Oon itekkin miettiny näitä juttuja paljon.

Miten ilmaista surunvalittelut?

Otan osaa. Lyhyt, selkeä. Riittää.

• Kuuntele. Älä puhu, ellei kysytä.
• Ole läsnä. Fyysinen läsnäolo lohduttaa.
• Tarjoa apua. Konkreettista, esim. kaupassakäynti.

Suru on henkilökohtaista. Ei valmiita vastauksia.

Vuonna 2023 empaattisuus korostuu. Ei tyhjiä sanoja.

Älä vertaa. Jokainen suru on ainutlaatuinen.
Älä anna neuvoja. Ellei pyydetä. Älä välttele. Läsnäolo merkitsee.

Joskus hiljaisuus riittää. Katse, kosketus. Ymmärrys.

Kenelle kuuluu sanoa otan osaa?

Otan osaa sanotaan omaisille.

• Puoliso: Elämänkumppani.
• Vanhemmat: Suru lapsen menetyksestä on syvä.
• Lapset: Menetys muuttaa perheen dynamiikkaa.
• Sisarukset: Yhteinen lapsuus luo erityisen siteen.
• Muut sukulaiset: Isovanhemmat, serkut, tädit, sedät.
• Ystävät: Tuki on tärkeää.

Otan osaa, ele.

Miten kertoa osanotto?

Osanotto:

• Olen pahoillani. Yksinkertaista. Tehokasta.
• Otan osaa. Perinteistä. Tukee.

Suora kysymys:

• Mitä tunnet? Avaa dialogin.
• Tarvitsetko apua? Konkreettista tukea.

Ei oletuksia. Kuuntele. Reagoi.

Mitä voi sanoa surevalle?

Surun kohdatessa sanojen löytäminen on vaikeaa. On ok myöntää, ettei tiedä, mitä sanoa. Se on itse asiassa rehellisempää kuin yrittää keksiä jotain kliseistä. Myötätunnon ilmaiseminen on pääasia.

• “Olen pahoillani” on aina pätevä.
• “Otan osaa” on perinteinen ja kunnioittava.

Osanoton esittäminen voi avata oven keskustelulle. Mutta ole tarkkana. Kuuntele, älä pakota puhumaan. Joskus paras tuki on hiljainen läsnäolo. Ajattele, mitä itse kaipaisit vastaavassa tilanteessa. Ehkä muistoja, ehkä vain olkapään.

Muista, suru on prosessi. Se ei ole ongelma, joka ratkaistaan yhdellä lauseella. Ole kärsivällinen ja tarjoa tukea jatkossakin. Ei mitään suuria eleitä, pienet ystävällisyydet merkitsevät eniten. Joku sanoi joskus, että suru on kuin aalto, joka vie mukanaan. Ainoa mitä voit tehdä, on oppia uimaan.

Miten sanotaan surunvalittelu?

No johan on valikoima! Surunvalittelut, se on vähän kuin yrittäis tanssia miinakentällä – pitää olla varovainen, ettei astu varpaille. Mutta siis, vaihtoehtoja on:

• Otan osaa: Klassikko, toimii aina. Vähän kuin se perus-T-paita, joka pelastaa päivän.
• Syvä osanottoni: Jos haluat vähän enemmän tunnetta peliin.
• Olen pahoillani menetyksestänne: Virallisempi, kuin hautajaiset pankissa.
• Voimia: Lyhyesti ja ytimekkäästi, kuin suomalainen puhelinmyyjä.

Ja sitten se tärkein:

• Muista lähettää lämpimiä ajatuksia ja voimia omaisille. Se on se juttu, joka oikeasti lämmittää sydäntä.

Jos tunnet vainajan, kerro joku hyvä muisto! Vähän kuin hyppäisit aikakoneeseen ja toisit sieltä palan iloa. Mutta älä nyt sentään ala kertomaan niitä kaikkein villeimpiä juttuja, joita teitte yhdessä – hautajaiset ei ehkä ole paras paikka sille stand-up show’lle. Muista, että rehellisyys ja läsnäolo ovat tärkeintä. Ja jos et keksi mitään sanottavaa, pelkkä kosketus tai lämmin katse voi sanoa enemmän kuin tuhat sanaa.

#Osanotto #Suru #Tuki