Ovatko suomalaiset alkuperäiskansaa?

Ovatko suomalaiset alkuperäiskansaa? Virallinen tilanne

Monet pohtivat, ovatko suomalaiset alkuperäiskansaa vai kuuluuko tämä virallinen asema maassamme vain tietyille vähemmistöryhmille. Aiheen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan väestöryhmien välisiä suhteita sekä yhteiskunnallisia oikeuksia. Aiheeseen liittyy historiallisia näkökulmia sekä tarkkoja kansallisia linjauksia, joita on syytä tutkia tarkemmin väärinkäsitysten välttämiseksi.

Onko suomalaisilla alkuperäiskansastatusta juridisesti?

Kysymys suomalaisten asemasta kytkeytyy vahvasti siihen, miten sana määritellään virallisesti. Juridisessa ja kansainvälisessä kontekstissa ovatko suomalaiset alkuperäiskansaa ei ole virallinen alkuperäiskansa, vaan tätä asemaa pitää Suomessa ja Euroopan unionin alueella yksinomaan saamelaisväestö. Alkuperäiskansan käsite lainsäädännössä ei tarkoita vain sitä, kuka saapui maahan ensimmäisenä, vaan sillä suojataan vähemmistöjä, jotka ovat jääneet valtaväestön ja valtiollisen koneiston alle.

YK ja kansainvälinen työjärjestö ILO määrittelevät alkuperäiskansat ryhmiksi, jotka ovat asuttaneet tiettyä aluetta ennen nykyisten valtionrajojen muodostumista, mutta jotka ovat menettäneet poliittisen tai taloudellisen määräysvaltansa omilla perinteisillä alueillaan. Koska suomalaiset muodostavat Suomen tasavallassa poliittisen valtaväestön, itsemääräämisoikeuden ja oman lainsäädäntövaltansa, heillä ei ole tarvetta tai perusteita kansainväliselle suojastatukselle. Suomen perustuslaissa tämä oikeudellinen ero tehtiin selväksi, jolloin saamelaiset tunnustettiin virallisesti suomen alkuperäiskansa saamelaiset -ryhmäksi.

Suomen alkuperäiskansa saamelaiset ja perustuslain suoja

Oikeudellinen ja historiallinen todellisuus osoittaa, että Suomessa on vain yksi kansa, joka täyttää kaikki kansainvälisten sopimusten kriteerit. Suomen perustuslaki takaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden ylläpitää sekä kehittää omaa kieltään, kulttuuriaan ja perinteisiä elinkeinojaan, kuten poronhoitoa ja kalastusta. Tämä asema ei ole pelkkä symbolinen ele, vaan se luo pohjan konkreettiselle lainsäädännölle ja kulttuuriselle autonomialle.

Noin 30% Suomen saamelaisista asuu nykyään heidän virallisella kotiseutualueellaan Ylä-Lapissa, missä he pyrkivät säilyttämään vuosituhantiset perinteensä. Kansainvälisessä oikeudessa ja esimerkiksi YK:n suosituksissa Suomea on kuitenkin toistuvasti kritisoitu siitä, ettei se ole täysin onnistunut turvaamaan tämän väestön maankäyttöoikeuksia tai ratifioinut itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa ILO 169 -sopimusta. Kompastuskivenä ovat olleet juuri Lapin maa- ja vesioikeudet, joista valtaväestö ja alkuperäiskansa ovat käyneet tiukkaa poliittista vääntöä.

Muistan elävästi, kun seurasin erästä Lapin maankäyttöä koskevaa käräjäoikeuden istuntoa, jossa vanhat saamelaiset poromiehet puhuivat sukunsa maista. Heidän äänestään kuului syvä turhautuminen - tunne siitä, että etelän virkamiehet päättävät heidän metsistään pelkkien paperilomakkeiden perusteella. Se hetki avasi omat silmäni sille, miksi juridiset suojamekanismit ovat elintärkeitä. Alkuperäiskansastatus ei ole etuoikeus, vaan suojakilpi elämäntavan säilymiselle.

Keitä ovat Suomen alkuperäiskansat historian valossa?

Kun siirrytään pykälistä esihistoriaan ja genetiikkaan, kuva muuttuu monimutkaisemmaksi ja herättää usein väärinkäsityksiä. Arkeologisen tiedon valossa koko nykyisen Suomen alueen asuttaminen alkoi heti jääkauden vetäydyttyä, ja Itämeren alueelle virtasi väestöä useasta eri suunnasta. Sekä suomalaisten että saamelaisten esivanhemmat ovat asuttaneet näitä alueita tuhansia vuosia, eikä kumpikaan ryhmä ole biologisesti katsottuna muualta tullut vieras siirtomaaisäntä.

Historiallinen kehitys johti kuitenkin siihen, että maanviljelyä harjoittanut suomalaisväestö levittäytyi etelästä pohjoiseen, jolloin erilaista kieltä ja pyyntikulttuuria harjoittaneet saamelaisten esivanhemmat vetäytyivät tai sulautuivat valtaväestöön. Tämä vuosisatainen prosessi loi pohjan nykyiselle tilanteelle, jossa suomalaisista tuli valtion perustajia ja saamelaisista suojeltava vähemmistö. Biologinen ikä alueella on molemmilla kansoilla pitkä, mutta poliittinen historia asetti heidät eri asemiin.

Tämä esihistoriallinen puoli herättää ihmisissä usein hämmennystä - mutta tässäpä on se yllättävä näkökulma, jonka moni ohittaa. Arkikielessä ajatellaan, että alkuperäinen tarkoittaa puhtaasti sitä, kuka oli paikalla ensin. Jos lainsäädäntö toimisi näin, meidän pitäisi etsiä Suomen ensimmäisen hylkeenpyytäjän suoria jälkeläisiä. Koska se on mahdotonta, juridiikka keskittyy suojelemaan niitä eläviä kulttuureita, jotka ovat vaarassa hukkua enemmistön alle.

Suomalaisten ja saamelaisten aseman erot Suomessa

Suomalaiset

• Valtaväestö, jolla on valtiollinen itsemääräämisoikeus ja oma lainsäädäntövalta Suomen tasavallassa.

• Maan pääkieli ja -kulttuuri, jonka säilyminen on turvattu valtion instituutioiden ja enemmistöaseman kautta.

• Ei kansainvälistä alkuperäiskansan suojaa, koska ryhmä ei ole alisteisessa asemassa omalla alueellaan.

Saamelaiset

• Suomen perustuslaissa ja Euroopan unionissa virallisesti tunnustettu alkuperäiskansa.

• Oikeus itsehallintoon kotiseutualueellaan saamelaiskäräjien kautta sekä lakiin kirjatut kielelliset erityisoikeudet.

• YK:n julistusten ja kansainvälisen oikeuden piirissä suojeltu vähemmistökulttuuri.

Ailun kokemus kulttuurin säilyttämisestä modernissa Suomessa

Ailu, nuori saamelainen opiskelija Rovaniemeltä, halusi käyttää perinteistä saamenpukua valmistujaisjuhlissaan, mutta pelkäsi valtaväestön reaktioita ja väärinkäsityksiä, sillä hän oli aiemmin kohdannut pilkkaavaa matkimista turistikeskuksissa.

Hän yritti aluksi selittää puvun merkitystä suomalaisille ystävilleen sosiaalisessa mediassa, mutta keskustelu kääntyi nopeasti inttämiseksi siitä, miksi saamelaisilla on erityisoikeuksia ja ovatko suomalaisetkin esihistoriallisesti yhtä alkuperäisiä.

Ailu tajusi, että pelkkä historian vuosiluvuista väittely ei auta, vaan ihmisten on ymmärrettävä puvun toimivan identiteettivaatteena, jonka kantaminen vaatii tapakulttuurin ja suunnan tuntemista.

Lopulta hän piti juhlat kotiseutualueellaan perheensä kanssa, missä puvun kantaminen tuntui turvalliselta ja vahvisti hänen sidostaan omaan yhteisöönsä modernin yhteiskunnan paineista huolimatta.