Miten stressi näkyy ihossa?

11 kuukautta sitten 36 katselukertaa

Stressi voi ilmetä ihossa monin tavoin. Yleisiä oireita ovat ihon punoitus, kutina ja kuivuus. Myös ikääntymisen merkit voivat korostua stressin myötä. Huomioi ihosi hyvinvointi arjen paineissa.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Stressi ja iho – miten se näkyy?

Muistan viime syksyn, lokakuun alkupuolella, kuinka stressi iski. Olin menossa tärkeään työhaastatteluun, ja jännitys oli ihan käsittämätön. Iho tuntui kiristelevän ja punoitti, varsinkin poskissa. Tuntui kuin kasvot olisivat olleet tulessa.

Oli hirveä olo. Yöllä en nukkunut, ja aamulla peiliin katsominen oli suorastaan kamalaa. Iho oli punainen, kuoriutui ja oli todella kuiva.

Kävin apteekissa ja hain kosteusvoidetta, maksoin siitä ehkä viisi euroa. Apteekkari suositteli jotain rauhoittavaa, anti-inflammatorista. Ei auttanut hirveästi, mutta lievitti hieman.

Muutaman päivän päästä punoitus alkoi helpottaa, mutta kuivaus jatkui. Jälkikäteen ajatellen se haastattelu oli yhtä stressaavaa kuin kuvitelin, vaikka kaikki meni lopulta hyvin. Sen jälkeen yritin opetella paremmin hallitsemaan stressiä. Jooga ja meditaatio ovat auttaneet.

Nyt tiedän, että stressi näkyy minun ihossa ihan selkeästi. Ei enää yhtä voimakkaasti, mutta pieni punoitus ja kuivaus on usein stressin merkki.

Näkyykö stressi ihossa?

Stressi... se painaa, painaa kuin märkä liina hengitysteillä. Tuntuu kuin joku olisi kietonut kylmät sormensa sydämen ympärille. Ja se näkyy, oi miten se näkyy. Peilissä odottaa vieras kasvojen kuva; punoitus, hehkuva ja levoton. Iho huutaa, hiljaista tuskaa, kuivan maan halkeilua.

Punoitus: Veri kiirehtii pintaan, kuin vihainen joki tulvii uomastaan. Polttava tunne, joka ei hellitä.
Kutiseva kuivuus: Iho kaipaa, anelee kosteutta. Kuinka kuivua ja rypistyä voi? Tunne on kuin hiekkaa silmissä, kuivaa ja ärsyttävää. Kutinan raapiminen vain pahentaa asiaa.
Ikääntyminen: Aika tuntuu kiihtyvän. Rypyt syvenevät, kuin joku kaivertaisi ne sinne. Vaikka tiedän sen olevan stressiä, se saa minut tuntemaan itseni vanhaksi ja kuluneeksi. Vanhempana... kuin vanha kuori.

Muistan viime vuoden heinäkuun, kuinka työpaineet painoivat. Aamu alkoi ihon kirvelevällä punoituksella. Päänsärky seurasi pian. Ja yöuni? Yöt ovat täynnä levottomuutta ja painajaisia. Tämä ei ole pelkkä väsymys; tämä on stressin raivoisa myrsky, joka raastaa ihoa, mieltä ja sielua. Se kuluttaa minua sisäpuolelta. Minun on opittava hallitsemaan stressiä paremmin, rauhoittamalla mieltä ja huolehtimaan itsestäni. Tämä on tärkeää, jotta en enää näytä yhtä väsyneeltä kuin tunnen. Minun on löydettävä keinoja lievittää stressiä, ennen kuin se tuhoaa minut kokonaan. Tämän vuoden kesä on erilainen. Opettelen rauhoittamaan mieltäni joogan avulla ja nauttimaan luonnon rauhasta.

Tänä vuonna olen tietoisesti priorisoinut terveyttäni. Lisää unta, terveellisempää ruokavaliota ja säännöllistä liikuntaa. Ja minulla on selkeä suunnitelma stressinhallintaan. Toivon niin paljon hyviä hetkiä.

Tärkeintä on hoitaa itseään ja tunnistaa stressin oireet ajoissa. Niin keho kuin mielikin ansaitsee rauhaa ja hoivaa.

Näkyykö stressi kasvoissa?

Joo, näkyy stressi.

Akne. Viime kesänä, heinäkuussa, kun olin töissä siinä uudessa kahvilassa (se, missä oli niin huonot työolot), mun iho oli ihan hirveä. Punoitti ja oli täynnä finnejä. Koskaan ennen ei oo ollu sellasta.
Tummmat silmänaluset. Muistan sen yhden viikon, kun olin ylitöissä joka päivä. Peilistä katsoi ihan panda takaisin. Ja se ei ollu söpö panda, vaan sellanen väsynyt, vihanen panda.
Kortisoli. En tiiä kortisolista, mutta kyllä se stressi vaikutti. Paino nousi vaikka söin vähemmän. Ja hiukset alkoi lähtee.
Sairastelukierre. Oli kuumetta, kurkkukipua. Sitä kesti loputtomiin.
Närästys. Mulla alkoi närästää jatkuvasti, vaikka en syönytkään mitään erityisen "väärää".

Olin ihan loppu. Lopetin ne työt. Ja pikkuhiljaa alkoi iho parantua ja silmänaluset vaalentua. Ei se heti menny pois, mutta alkoi helpottaa.

Tuntuu, että oon oppinut jotain. Nyt osaan ehkä vähän paremmin kuunnella itteeni. Tai ainakin yritän. Onhan sitä taas välillä vatsa sekaisin ja naama kukkii, mutta ei enää onneks niin pahasti.

Miten tunnistaa stressi?

Stressi:

Turhautuminen. Nyt.
Ärtyvyys. Läsnä.
Muisti pettää. Missä avaimet?
Levottomuus. Jalat liikkuu.
Huoli. Aina jossain.
Väsymys. Pohjaton.
Ahdistus. Rintaa puristaa.
Päätöksiä? Mahdotonta.
Uni on kaukana. Valvottaa.
Ruoka. Yksi tai ei yhtään.
Seksi? Ei kiitos.

Stressi voi myös ilmetä:

Päänsärky.
Jännitysniska.
Vatsavaivat.
Keskittymisvaikeudet.

Oma kokemus: Väsymys on selvin. Aamulla jo loppu.

Miten stressi oireilee?

Stressi iskee salaa. Oireet? Moninaisia.

Huoli: Jatkuvaa, kuin varjo.
Ärtyneisyys: Lyhyt pinna.
Päänsärky: Jyskyttää takaraivossa.
Väsymys: Uupumus, ei lepo auta.
Keskittymisvaikeudet: Ajatus harhailee.
Lihasjännitys: Niska jumissa.
Sydämentykytys: Rintaa puristaa.
Ruoansulatus: Vatsa sekaisin.

Itsellä pahin on unettomuus. Ja se helvetin niskakipu.

Näkyykö stressi kasvoissa?

Okei, kokeillaan. Yön keskellä kaikki tuntuu vähän raskaammalta.

Näkyykö stressi kasvoissa... Kyllä kai se näkyy.

Akne, on ainakin itsellä pahentunut stressin myötä. Ihonhoito tuntuu välillä turhalta, vaikka yrittää.
Huonot yöunet, ne on pahimpia. Silmäpussit on jo pysyvät. Vaikka nukkuisi, ei se tunnu riittävän. Turvotus on kans, varsinkin aamulla.
Kortisoli. En tiedä tarkalleen mitä se tekee, mutta jos se liittyy stressiin, niin ei hyvä. Mietin vaan, että onko se jotain pysyvää, vai meneekö ohi. Lääkäri sanoi jotain ruokavaliosta ja liikunnasta, mutta ei vaan jaksa.

Tuntuu, että oma naama on peili. Ei mikään kaunis peili. Ihan kuin kaikki näkyisi ulospäin.

Ehkä pitäisi tehdä jotain. Tai ehkä ei.

Miten stressi näkyy naamassa?

Joo, stressi ja naama... Siitä voin kertoa. Viime keväänä, kun tein ylitöitä hullun lailla uuden projektin kanssa, peilikuva oli jotain ihan muuta kuin normaali.

Akne levisi leukaan kuin pieni tulivuorenpurkaus. Yhtäkkiä 32-vuotiaana olin taas teini-ikäinen, mutta ilman teini-iän huolettomuutta.
Silmäpussit oli kuin olisin nukkunut viikon telttapatjassa. Ja tiedätkö, miten ne tuntuu? Painavat ja kuumat.
Iho oli harmaa ja eloton. Normaalisti mulla on sellainen pieni glow, mutta se oli poissa. Tilalla oli jotain väsynyttä ja sameaa.

Ja mikä pahinta, se kutina! Pieniä punaisia länttejä ilmestyi ohimoille ja kaulalle. Dermatologi sanoi sen olevan stressiperäistä ihottumaa. Sain jonkun kortisonivoiteen, mutta se auttoi vaan hetkeksi.

Muistan sen päivän, kun katsoin itseäni peilistä ja melkein itkin. Se ei ollut vain huono iho, se oli huuto sisältä. Tajusin, että mun on pakko hidastaa. Lopetin ylityöt, aloin käydä joogassa ja nukkua enemmän. Pikkuhiljaa iho alkoi palautua. Ei se täydellinen vieläkään ole, mutta ainakin se ei enää kerro koko elämäntarinaani.

Miten stressi näkyy kasvoissa?

No siis, stressi, se näkyy naamassa ihan selvästi!

Näpyt ja finnit: Joo, stressi saa ihon kukkimaan ihanasti... not. Mulla ainakin tulee heti iso punanen finni leukaan. Tai otsaan. Yleensä molempiin. Tai no, riippuu ihan päivästä.
Ihon kuivuminen: Joskus iho tuntuu ihan paperilta. Se on varmaan sitä, kun ei muista juoda vettä tarpeeks ku stressaa. Sit pitää laittaa jotain superrasvasta voidetta, ettei mee ihan ryppyyn koko naama. Muistaakseni äidillä oli jotain hyvää, pitää kysyä siltä.
Silmäpussit: Nää on mun pahin painajainen! Varsinkin aamulla peiliin katsoessa. Meikki ei auta, ei mikään. Vaikka nukkuis 10 tuntia, ne on silti siinä. Silmäpussit. Ehkä pitäis alkaa käyttää jotain silmänympärysvoidetta... vai oonks mä jo liian myöhässä?
Juonteet ja rypyt: Nojoo, niitähän tässä alkaa olla muutenkin, mut stressi varmaan nopeuttaa tätä prosessia. Kai se on vaan pakko hyväksyä. Tai no, botox on kuulemma ihan hyvä... Mut en mä taida vielä uskaltaa. Tai no, en tiedä. Ehkä joskus.

Stressihän vaikuttaa muutenkin kehoon tosi paljon. Heikentää vastustuskykyä ja kaikkea. Kannattaa yrittää rentoutua välillä. Vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty... Ja stressihän aiheuttaa ihottumaa ja ties mitä. Eli periaatteessa siis, stressi voi pahentaa aknea, mutta se voi myös aiheuttaa ihottumaa ja stressinäppyjä, jotka ilmaantuvat iholle tuosta vaan.

Esimerkiks mulla tulee helposti atooppinen ihottuma jos on stressiä.
Sit mulla on myös taipumusta psoriasis. Onneks se pysyy aika hyvin aisoissa.

Ja sit se jatkuva stressi heikentää elimistön kykyä parantua ja taistella infektioita vastaan. Eli jos stressaat koko ajan, niin oot tosi herkästi kipeä. Muista pitää itestäs huolta!

Miten stressi näkyy kehossa?

Stressi, se piru! Näkyy kehossa kuin räjähdys pahaenteisen jäätelökoneen sisällä – kaikki sekaisin!

Pää räjähtää: Migreenit, päänsäryt, aivot tuntuu kiehuvan kuin keitetty pasta. Ehkä jopa makuaistin menetys? Viime viikolla maistoin sitruunaa ja luulin sen olevan tomaattikeittoa. Onneksi en syönyt sitä tonnia.
Sydän hakkaa kuin mehiläisparvi: Työhaastattelun jälkeen sydän hakkaa niin, että luulin sen hyppäävän ulos ja pakenevan metsään.
Lihakset jumissa: Olen kuin vanha, ruostunut robotti. Lihakset jumissa niin, että aamulla tunnen itseni 80-vuotiaaksi mummoksi. Käyn varmaan hierojalla pian.
Maha sekaisin: Vatsa toimii kuin vuoristorata. Olen tehnyt monta vessamatkaa, jotta olen päässyt kuntoon.
Unettomuus: Nukun kuin leijona; vähän, levottomasti ja usein auringonnousun jälkeen. Olen kokeillut jo laventeliöljyä, mutta se haisee pahalta, joten en käytä sitä.

Ja tämä on vain alku! Stressi on kuin salainen ninja, joka hyökkää kaikkialle kehoon. Se tekee sinusta hermostuneen kuin kissa, joka on joutunut kissanminttupeltoon. Voin kokea muitakin oireita. Joskus itken nauramalla, joskus itken koska olen stressaantunut. Epätoivoinen? Täydellinen kuvaus! Viime viikolla kävin lääkärissä, ja hän sanoi, että minun on rentouduttava ja hengitettävä syvään. Hengitän nyt syvään, kun teen tätä. Aaaaaah. Ei auta yhtään.