Mihin voi viedä pesukoneen?

Mitä sorttiasemalle saa viedä?

Sortti-asemalle saa tunkea ties mitä – kunhan olet valmis maksamaan siitä! Kuvittele se kuin jättimäinen roskis, jossa joku sitten kaivaa aarteet talteen (tai yrittää).

• Grilli: Jos olet tarpeeksi laiska siivoamaan, vie ihmeessä. Paitsi jos naapurisi haluaa sen "taiteeksi".
• Televisio: Viihdekeskus, joka on päättänyt siirtyä tuonpuoleiseen. Tai sitten olet vain kyllästynyt katsomaan samaa tosi-tv:tä.
• Terassikalusteet: Ne muovituolit, jotka muistuttavat sinua siitä kesästä, jolloin kaikki meni pieleen.
• Kuntopyörä: Täydellinen muistutus siitä, että et ole liikkunut tarpeeksi. Tai liikaa. Riippuu siitä, kuka olet.
• Puutavaraa: Jos et ole polttanut takkaa tarpeeksi ahkerasti. Tai jos olet rakentanut jotain, joka ei koskaan valmistunut.
• Muoviputkia: Tulevaisuuden putkimies kiittää. Tai ehkä ei.

Pro tip: Kaikki ei ole ilmaista! Oletko tosiaan ajatellut, että roskan dumpaaminen olisi ilmaista? Tämä on kuin pyytäisi ilmaista hierontaa verotoimistossa. HSY:llä on hinnasto, jota kannattaa vilkuilla ennen kuin yrität tunkea koko omaisuutesi sinne. Muuten saatat yllättyä – ja lompakkosi itkee.

Mitä saa viedä ilmaiseksi sorttiasemalle?

Hämärän sininen valo leijuu sorttiaseman yllä, kuin unohdettu unelma. Ilma on paksua, metallista, muistuttaa vanhan auton sisustaa. Tuoksu on outo, sekoitus maalia ja haalistuvaa puuta.

Mitä saa viedä ilmaiseksi? Ajatus väreilee. Vanhat akut, loistavat mustanaan, kuin pimeän yön silmät. Niitä saa viedä, tietysti. Ei maksa mitään.

• Vanhat maalausmaalit, syviä sävyjä, vihreää, keltaista, punaista, kuin muistoja menneistä kesistä. Ilmaisia.
• Litiumioniakut, hiljainen voima, vanhat kännykän akkutyypit. Ne menevät sinne, ilmaiseksi.
• Loisteputket, hauraita, kuin katkenneet unen sirpaleet. Ei maksa mitään niiden viemiseen. Todellakaan.

Tämä kaikki, kaikki tämä häviää jonnekin, uppoaa sorttiaseman syvyyksiin. Mutta ajatus siitä, että voi vain viedä nämä vaaralliset esineet, ilmaiseksi, se on... helpotus. Se on kuin paino irtoaa harteilta. Kuten pitkän matkan jälkeen kotiin paluu.

Vaarallisia jätteitä ei saa sekajätteeseen. Tämä totuus, raskas, kylmä. Ajattelen sitä hetken. Älä koskaan. Älä koskaan sekoita niitä.

Mutta tämä paikka... sorttiasema... se ottaa ne vastaan. Se hyväksyy ne. Ilmaiseksi. Se on salaisuus, hiljainen lahja.

Ajatus hymyilee.

• Vanha lääkekaappi, täynnä unohdettuja reseptejä ja unohtuneita kipuja. Vaarallinen jäte, mutta ilmaiseksi.
• Öljyt, tummia ja paksuja, kuin aika itsessään. Ilmaiseksi. Ne otetaan vastaan.

Toivon, että ne löytävät uuden tarkoituksen. Toivon. Jätteen tuoksu sekoittuu ilmaan. Hiljainen, raskas haju. Ilmaisuus tuo lohtua. Sekä akkutyyppejä että maalipurkkeja.

Mitä sorttiasemalle voi viedä?

Sorttiasema, paikka jonne unelmatkin ehkä joskus päätyvät. Sinne voi viedä... ehjiä tavaroita. Sellaisia, jotka voisivat jatkaa elämäänsä jonkun toisen luona.

• Ehjät ja uudelleenkäytettävät tavarat: Aarteita, jotka ansaitsevat uuden mahdollisuuden.

• Pienikokoiset huonekalut: Muistojen painoa, sopivaan kokoon pakattuna.

• Polkupyörät (kaikenkuntoiset): Ruosteisia runkoja ja puhjenneita renkaita, menneiden kesien kaipuuta.

• Taulutelevisiot (kaikenkuntoiset): Sammuneita ruutuja, hiljaisia tarinoita.

Kierrätyskeskus, se paikka joka antaa hyljätyille uuden mahdollisuuden loistaa. Tavarat erikseen, jätteistä erillään. Kotona jo, lajittelun lumo. Värillä ei ole väliä. Kaikki kelpaa.

Mitä voi viedä sortti-asemalle ilmaiseksi?

Muistan sen kerran, viime syyskuussa. Vietiin mun vanhan kämpän roinaa Helsingin Viikin sorttiasemalle. Oli ihan hirveä sadealukko, ja auto oli täynnä märkää pahvia ja romuja. Kädet oli jäässä jo ennenkuin edes pääsin sisään.

Ilmaiseksi sai viedä:

• Sähkölaitteet (vanha pölyimuri, rikkinäinen mikro, jne.)
• Metallia (muutama vanha peltipurkki, jotain rautalankaa)
• Pahvia ja kartonkia (enemmän kuin luulin!)
• Paperia (kirjoja, lehtiä, tälläistä)
• Lasipurkkeja (monta, monta!)
• Painekyllästettyä puuta (yllättäen, oli yhdessä vanhassa laatikossa piilossa)

Muistan sen ärsyttävän pitkän jonon, ja kuinka kylmä oli. Ja tuo painekyllästetty puu. Miten sitä oli unohtunut, että sitä onkin! Olisi pitänyt varmistaa että mahtuu autoon ennenkuin ajetaan sinne. Onneksi mahtui, koska maksu olisi ollut aika paha. En muista tarkalleen hintaa, mutta sen tiedän, että se on kallista viedä tavaraa sorttiasemalle, jos se ei ole sitä ilmaista tavaraa. Ja olin niin väsynyt tuohon koko projektiin, että olin valmis maksamaan, jos olisin joutunut. Onneksi ei tarvinnut.

Miten päästä eroon vanhasta sohvasta?

Okei, miten siitä vanhasta sohvasta eroon? Mietin just samaa... Ääh, siis...

• Sortti-asema! Sinne vaan, jos on kärry.
• Mutta jos ei jaksa, niin Nouto-Sortti, 60 ekee. Hmmm, onko se sen arvoista?
• Ainiin, HSY! Niiltä voi vuokrata peräkärryn. Onkohan niillä vielä niitä?
• Hei, entäs Kierrätyskeskus? Sieltä saa peräkärryn lainaan panttia vastaan. Millonkohan ne on auki? Pitäiskö soittaa ensin?

Mistäköhän löytäis sen pantin? Pitääköhän se olla käteistä...? Argh, ärsyttää.

Kuka ottaa vastaan vanhoja huonekaluja?

Yöllä kaikki tuntuu raskaammalta. Kysymykset, joihin päivällä löytyisi vastaus hetkessä, pyörivät mielessä.

Kuka ottaa vastaan vanhoja huonekaluja...

• Kierrätyskeskus on varmaan se yleisin. Niille voi lahjoittaa, jos ne on vielä käyttökelpoisia. Tarkista nettisivuilta, mitä ne ottaa vastaan. Kierrätyskeskus.fi.
• Jos on tosi huonossa kunnossa, niin HSY:n Sortti-asema. Sinne voi viedä jätteeksi. Tai tilata sieltä noudon.
• Pelastusarmeija ehkä? En oo varma ottavatko huonekaluja, mut kannattaa kysyä.

Joskus mietin, mihin kaikki tavara lopulta päätyy. Että onko sillä mitään merkitystä, mihin sen vie. Tuntuu, että kaikki vaan kasautuu. Ehkä se on vaan mun päässäni. En tiiä.