Milloin päälauseiden väliin tulee pilkku?

1 vuotta sitten 89 katselukertaa

Päälauseiden väliin tuleva pilkku riippuu lauseiden rakenteesta. Pää- ja sivulauseet erotetaan aina pilkulla. Päälauseiden välinen pilkku tarvitaan vain, jos lauseilla ei ole yhteisiä lauseenjäseniä. Jos päälauseilla on sama subjekti, objekti tai esimerkiksi ajan tai paikan määre, pilkkua ei käytetä. Yhteinen lauseenjäsen ikään kuin yhdistää lauseet, jolloin erillinen pilkku ei ole tarpeen.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Pilkun käyttö päälauseiden välillä: selkeämpi katsaus

Pilkkujen viljely on yksi suomen kielen kompastuskivistä. Vaikka pääsääntöisesti pää- ja sivulauseet erotetaan pilkulla, päälauseiden välinen pilkun käyttö on vivahteikkaampaa. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että pilkku tarvitaan silloin, kun lauseet ovat itsenäisiä ja erillisiä kokonaisuuksia. Mutta milloin ne sitten ovat todella erillisiä?

Avainasia on yhteisten lauseenjäsenten tarkastelu. Jos kahdella päälauseella on yhteinen subjekti, objekti, adverbiaali tms., ne nivoutuvat tiiviimmin yhteen, eivätkä kaipaa erottavaa pilkkua. Yhteinen lauseenjäsen toimii ikään kuin liimana, joka sitoo lauseet toisiinsa saumattomasti. Tämä "liima" voi olla ilmeinen, kuten yhteinen subjekti, tai hieman piiloisempi, kuten yhteinen ajan tai paikan määre.

Ajatellaan esimerkiksi lausetta: "Aamu sarasti kirkkaana ja linnut lauloivat iloisesti." Tässä subjekti ("aamu") vaikuttaa vain ensimmäiseen päälauseeseen, mutta "kirkkaana" kuvaa koko tilannetta, johon myös lintujen laulu kuuluu. Voisimme ajatella lauseen tarkoittavan: "Kirkkaana aamuna sarasti ja kirkkaana aamuna linnut lauloivat iloisesti". Tällöin "kirkkaana aamuna" toimii yhteisenä adverbiaalina, ja pilkkua ei tarvita.

Toisaalta, jos lauseet olisivat: "Aamu sarasti kirkkaana, ja linnut heräsivät." Tässä "kirkas aamu" ei liity lintujen heräämiseen samalla tavalla. Lauseet ovat itsenäisempiä, ja pilkku on tarpeen.

Yhteisen lauseenjäsenen puuttuminen ei kuitenkaan aina tarkoita pilkkua. Joskus lauseet ovat niin lyhyitä ja liittyvät toisiinsa niin kiinteästi, että pilkku voi tuntua kömpelöltä. Esimerkiksi: "Aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti." Tässä voisi periaatteessa ajatella pilkkua, mutta sen poisjättäminen luo sulavamman ja luonnollisemman rytmin.

Pilkun käyttö päälauseiden välillä on siis monimutkaisempaa kuin usein ajatellaan. Yhteisten lauseenjäsenten tunnistaminen on tärkeää, mutta myös lauseiden pituus ja niiden välinen semanttinen yhteys vaikuttavat pilkun tarpeeseen. Lopulta kyse on usein myös tyylikysymyksestä ja kirjoittajan omasta harkinnasta.