Minkä ikäisenä ei tarvitse mennä kertausharjoituksiin?

Minkä ikäisenä ei tarvitse mennä kertausharjoituksiin? Huh, se on kysymys, joka on askarruttanut minuakin! Aina nuo kertausharjoitukset ovat tuntuneet jotenkin…kaukaiselta ja vähän uhkaavalta. Metsässä ryömiminen ja kaikenlainen sotilasleikki – ei todellakaan minun juttuani. Muistan vieläkin sen yhden kaverin, joka kertoi miten hänen nilkka meni siellä metsässä ihan solmuun, ja sitten piti odotella ambulanssia tuntikaupalla kylmässä ja märässä. Voi hyvänen aika. Ei kiitos.

43 vuotta. Niin, se on ikä, jonka jälkeen ei tarvitse enää mennä. Lueskelin jostain, että noin 70% miehistä kokee kertausharjoitukset aika turhaksi, varsinkin jos heillä on jo lapsia ja perhe-elämää, ja sitä kaikkea. Ei ihme. Minusta se kuulostaa aika järkevältä. Neljäkymmentä kolme... Se on jo aikamoinen kynnyksen ylityskohta, elämässä kun on ehkä jo työurakin vähän vakiintunut, ja ehkä lapsetkin jo isoja tai ainakin jo vähän itsenäistymisiä. Tai jos ei ole lapsia, niin sitten ehkä on vaikkapa muita isoja projekteja, unelmia, joihin haluaa keskittyä.

Tuntuu jotenkin tyhmältä, että pitäisi viedä tuo aika ja energia pois jostain tärkeämmästä. No, ehkä mä olen liian romanttinen, mutta jos joutuisi valitsemaan perheajan ja sotilasleirit... no, en edes harkitse. Toivottavasti se 43-vuotiaiden raja pitää, koska tosiaan, siinä vaiheessa elämässä voi olla jo tarpeeksi harmaita hiuksia ja muitakin haasteita, ilman että tarvitsee mennä vielä metsään piilotteleemaan. Onko muuten kaikki kertausharjoitusten varusteet todellakin yhtä epämukavia kuin ne vanhat tarinat antaa ymmärtää? Jostain syystä sekin asia vähän ahdistaa minua...