Mitä aineita täytyy kirjoittaa lukiossa?

Huh, lukion kirjoitukset. Muistan sen tunteen vieläkin, jännitys ja vähän pelkoakin sekaisin. Neljä ainetta vähintään edessä häämöttämässä… tuntui aika paljolta silloin. Pakolliset aineet, ne samat tutut: äidinkieli tietysti, sitten toinen kotimainen – ruotsi minulla, oliko sinullakin? – ja joku vieras kieli päälle. Englantia kirjoitin, tuntui jotenkin luontevimmalta. Ja sitten vielä reaaliaine ja matikka. Voi sitä matikan tuskaa! Muistan kuinka pänttäsin derivointikaavoja, vaikka en oikein ymmärtänyt niistä mitään. Oliko se edes tarpeellista? No, kai sitä jonkinlaista yleissivistystä piti saada.

Yksi aine piti olla pitkänä oppimääränä, muistatko? Se oli se juttu. Joko pitkä matikka – huhhuh, ei kiitos! – tai sitten joku kieli. Itse valitsin pitkän englannin. Se tuntui jotenkin… No, vähemmän pahalta. Kaveri taas uhrasi itsensä pitkän matikan alttarille. Mihin ihmeeseen sitä kaikkea edes tarvitaan “oikeassa elämässä?” No, kai se jotenkin ajattelukykyä kehittää, vai mitä ne aina sanoivat?

Muistan elävästi, miten stressaavaa se reaaliaineen valinta oli. Historiaa, yhteiskuntaoppia, psykologiaa… Niin monta kiinnostavaa vaihtoehtoa! Lopulta päädyin historiaan, koska… no, koska tykkäsin tarinoista. Ja historiahan on lopulta täynnä tarinoita, eikö? Jännittäviä, surullisia, opettavaisia. Kaikenlaisia.