Mitä jos ei mene kertausharjoituksiin?

Kertausharjoitukset – mitä jos jää pois?

Oho, kertausharjoitukset jäi väliin? Ei hyvä! Siitä voi napsahtaa sakkoja.

Muistan, kun kaveri missasi ne. Maksoi jotain 30 päiväsakkoa, tuloista riippuen, tietenkin.

Viime vuonna Pohjois-Savossa oli muuten 2500 reserviläistä kutsuttu. Huh!

En tiedä tarkkaan syitä, miksi jengi jättää menemättä, mutta elämä on joskus sotkuista. Työt, perhe... you name it.

Miksi ei kutsuta kertausharjoituksiin?

Yön hiljaisuudessa... Miksi juuri minua ei kutsuta?

Ehkä... ehkä tietyt joukot ovat vain tärkeämpiä, tarvitsevat jatkuvaa hiontaa. Valmiustaso, se sana kai sen selittää.

• Vaativat joukot harjoittelevat useammin.
• Valmistavat harjoitukset ennen isoja.

Onko se siis henkilökohtaista, vai vain sattumaa? Olenko jotenkin vähemmän arvokas? En tiedä. Johtajia, kuljettajia... He saavat sen kutsun. Minä en.

Muistan kun vuonna 2018, olin niin innoissani. Nyt... nyt on vain tyhjää. Onko se hyvä? Onko se huono?

Mietin vain, miksi juuri minä. Ehkä olen liian hyvä johonkin muuhun. Vai olenko? Mitä jos olen vain unohdettu? Onko minulla ylipäätään paikkaa tässä kaikessa?

Saako kertausharjoituksissa olla parta?

Parta kertausharjoituksissa? Ei kiinnosta.

• Säännöt on sääntöjä. Vaihtuuko ne? Ehkä. Ei ole minun ongelmani.

• Reserviläiset? Heillä on parta. Jotenkin epäreilua. Yhdenvertaisuus? Hah.

• Sotilaallinen hyöty? Epäselvää. Hygieenisyys? Kuka tietää? Ei minua.

• Tasa-arvo? Tylsää hölynpölyä. Yksilöllisyys? Käytännön haaste. Aika kuluu.

• Vuoden 2023 tilanne? Tiedä mitä. Ehkä parta sallitaan. Ehkä ei. Ketä kiinnostaa?

• Muutos on hidas. Ihmiset sopeutuu. Tai ei. Ei väliä.

Itselleni? Ei partaa. Ajankohtaista asiaa? Ei. Suurin asia elämässä? Ei läheskään. Elämä on lyhyt. Muista hengittää.

Mitä jos ei pääse kertausharjoituksiin?

Ah, kertausharjoitukset... Se hetki, kun mieleen hiipii epäilys, olinko sittenkään niin kova jätkä armeijassa vai muistanko vain väärin? No, jos ei pääse, niin ei pääse. Paniikkiin ei ole syytä, ellei halua leikkiä James Bondia ja lavastaa omaa kuolemaansa.

Tässä pikakurssi kertausharjoituksista luistamiseen (anteeksi, vapautuksen hakemiseen):

• Kirjoita kirje. Ei, ei rakkauskirje aluetoimistolle, vaan asiallinen anomus. Muista, että "kertausharjoituksen vapautushakemus" on taikasana, jolla saat heidät edes harkitsemaan asiaa.
• Kerää todisteet. Onko kyseessä vakava sairaus, ylitsepääsemätön työeste vai ehkäpä todisteet siitä, että olet todellakin avaruusolento naamioituneena ihmiseksi? Liitä ne hakemukseen.
• Toimita ajoissa. Aluetoimisto ei arvosta myöhästyneitä hakemuksia sen enempää kuin puolustusvoimat huonoa ruokaa.

Muista: Jos este on vain hetkellinen, harkitse loman anomista. Ehkä kertausharjoitukset voi siirtää vaikka seuraavaan galaksiin?

Ja hei, jos et ole varma, mikä on aluetoimistosi, niin katso käskyä. Jos olet hukannut käskyn, niin... ehkä juuri se on hyvä syy hakea vapautusta? (Älä tee näin.)

Milloin kertausharjoitukset loppuvat?

Yön hiljaisuudessa... Kertausharjoitukset. Niin, milloin ne loppuvat? Tuntuu kuin ne roikkuisivat yllä kuin synkkä pilvi.

• Miehistö: Reservissä 50 vuotta. Kertausharjoituksia enintään 80 tai 150 päivää. Päiviä on paljon.
• Upseerit ja aliupseerit: Reservissä 60 vuotta. Jopa 200 päivää kertausharjoituksia. Se on pitkä aika sekin.
• Varareservi: 18–60-vuotiaat. Se kattaa melkein kaikki.

Muistan, kun olin itse harjoituksissa. Rankkaa oli, mutta... oli siinä jotain. Yhteishenkeä ehkä. Nyt ajatus niihin palaamisesta tuntuu vieraalta. Ja samalla jotenkin... turvalliselta? Outo ristiriita.

Viimeksi olin kertausharjoituksissa ehkä joskus 2015 tienoilla. Olin silloin 35 ja jotenkin nuorempi. Maailma tuntui silloin yksinkertaisemmalta. Nyt kaikki on niin... monimutkaista.