Miten välttyä kertausharjoituksista?

Huh, kertausharjoitukset. Muistan sen tunteen, kun kutsuntakirje kolahti postilaatikkoon. Vähän niinkuin vatsanpohjassa muljahtaisi, eikö? Siis pakko lähteä taas, irti arjesta, töistä, perheestä… Miten sitä muka ehtisi?

Kertausharjoituksista kieltäytyminen suoraan? Ei onnistu. Se on ikävä totuus. Muistan yhdenkin kaverin, joka yritti vedota vaikka mihin, mutta eihän siitä mitään tullut. Säännöt on säännöt, ja puolustusvelvollisuus on puolustusvelvollisuus. Ei siinä auta muu kuin mennä, kun kutsu käy.

Mutta peruutus? Tai vapautus? Se onkin sitten eri juttu. Niitä voi hakea, ja joskus ne jopa menevät läpi! Itsekin jouduin hakemaan kerran lykkäystä, kun vaimon laskettu aika osui juuri kertausharjoitusten päälle. Onneksi ymmärsivät, ja sain olla kotona tukemassa. Että ei kannata heittää kirvestä kaivoon heti alkuunsa.

Aluetoimisto. Se on se maaginen sana. Ota heihin yhteyttä! Ne tietää kaiken ja osaa neuvoa. Sieltä saa vastauksia kysymyksiin, joita ei edes tiennyt itsellään olevan. Muistan itsekin soittaneeni sinne ihan hermona, ja ne olivat kyllä tosi avuliaita. Selittivät kaiken rauhassa ja ymmärsivät tilanteeni. Suosittelen lämpimästi!

Ja jos mitään ei auta, niin sitten on vaan mentävä. Ei se aina niin kamalaa ole. Itse asiassa olen tavannut kertauksissa vanhoja armeijakavereita ja saanut uusia ystäviäkin. Ja kyllähän siellä oppii uuttakin. Ehkä se ei aina tunnu siltä siinä hetkessä, mutta… kuka tietää, milloin näistä taidoista on hyötyä. Ja onhan se ihan hyvä muistutus siitä, että meillä on täällä Suomessa turvallisuus, josta kannattaa pitää kiinni. Eikö niin?