Millä vyöhykkeellä Suomi on?

Millä vyöhykkeellä suomi on? Lauhkea ja havumetsävyöhyke

Maan maantieteellisen sijainnin ymmärtäminen auttaa hahmottamaan ilmaston piirteitä ja luonnonolosuhteita. Tieto siitä, millä vyöhykkeellä suomi on, selittää vuodenaikojemme ominaispiirteet ja kasvillisuuden jakautumisen. Erilaisten lämpövyöhykkeiden ja kasvillisuusvyöhykkeiden tunteminen ehkäisee virheellisiä käsityksiä Suomen ilmastosta. Tutustu tarkempiin maantieteellisiin faktoihin ja vyöhykerajoihin välttääksesi väärinkäsityksiä luonnonilmiöistä.

Suomi kuuluu maapallon lauhkeaan lämpövyöhykkeeseen

Suomi sijaitsee maapallon lauhkealla lämpövyöhykkeellä, tarkemmin sanottuna sen pohjoisella osalla eli kylmälauhkealla alueella. Maantieteellinen sijaintimme tarkoittaa, että meillä on neljä selkeää vuodenaikaa, mutta ilmastomme on huomattavasti leudompi kuin monilla muilla samoilla leveysasteilla olevilla alueilla, kuten Siperiassa tai Kanadassa. Päivittäinen säämme voi kuitenkin vaihdella paljon, ja kysymys vyöhykkeistä on usein moniulotteisempi kuin pelkkä yksi viiva kartalla.

Lauhkea vyöhyke kattaa laajoja alueita Euroopasta, ja esimerkiksi Ranska jakaa saman yleisen lämpövyöhykeluokituksen kanssamme. Suomen sisällä ilmasto kuitenkin muuttuu rannikolta sisämaahan ja etelästä pohjoiseen siirryttäessä. Alueelliset erot johtuvat pääasiassa Atlantin valtameren ja Golfvirran tuomasta lämmöstä, jotka pitävät rannikkoseudut pitkään sulina ja talvet pehmeämpinä.

Boreaalinen vyöhyke määrittää Suomen luontoa

Vaikka suuressa mittakaavassa vastaus kysymykseen on lauhkea lämpövyöhyke, biologisesti ja kasvillisuudeltaan lähes koko suomen maantieteellinen sijainti vyöhykkeet huomioiden kuuluu boreaaliseen vyöhykkeeseen eli pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Tämä vyöhyke, jota kutsutaan myös taigaksi, ulottuu yhtenäisenä nauhana läpi pohjoisen pallonpuoliskon. Suomen maapinta-alasta metsää on noin 75 prosenttia, mikä tekee maastamme Euroopan metsäisimmän ja sitoo meidät vahvasti osaksi tätä herkkää ekosysteemiä.

Monesti matkailijat tai puutarhaharrastajat ihmettelevät, miksi eteläisessä Suomessa kasvaa aivan erilaista kasvustoa kuin Lapissa, jos koko maa kerran kuuluu samaan havumetsävyöhykkeeseen. Muistan itsekin nuorempana ajatelleeni, että havumetsä on kaikkialla samanlaista tylsää kuusikkoa tai männikköä - mutta olin väärässä. Todellisuudessa Suomi jakautuu viiteen eri ilmastolliseen alavyöhykkeeseen, jotka vaikuttavat suoraan siihen, mitkä lajit missäkin menestyvät:

1. Hemiboreaalinen vyöhyke: Vain aivan lounaisin rannikko ja Ahvenanmaa kuuluvat tähän seka- ja lehtimetsävyöhykkeeseen, jossa jalot lehtipuut kuten tammi menestyvät luonnostaan. 2. Eteläboreaalinen vyöhyke: Kattaa suuren osan Etelä-Suomea, ja valtalajeina ovat kuusi, mänty, koivu sekä haapa. 3. Keskiboreaalinen vyöhyke: Ulottuu Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ja edustaa viljanviljelyn äärialueita, joille tyypillistä ovat laajat suomaisemat. 4. Pohjoisboreaalinen vyöhyke: Kattaa Lapin ja Kuusamon alueet, missä metsät muuttuvat harvoiksi ja puut kasvavat kylmyyden vuoksi hyvin hitaasti. 5. Hemiarktinen vyöhyke: Aivan Enontekiön Kilpisjärven korkeimmilla tunturialueilla puut eivät enää selviä, ja valtaosa kasvillisuudesta on matalaa varvustoa.

Miten vyöhykeasema vaikuttaa Suomen säähän?

Suomen sijainti kylmälauhkean ilmaston ja boreaalisen luonnon kohtaamispisteessä synnyttää meille tyypillisen väli-ilmaston. Tässä ilmastotyypissä merelliset ja mantereiset ilmamassat kamppailevat jatkuvasti tilasta, mikä selittää sen, miksi onko suomi lauhkealla vyöhykkeellä mietityttää monia, sillä säämme saattaa muuttua dramaattisesti vain parissa päivässä. Länsituulien vyöhykkeellä sijaitseva maa saa sateensa pääosin Atlantilta, ja vuotuinen sademäärä Suomessa liikkuu keskimäärin välillä 500-650 mm, painottuen loppukesään.

Tämä seuraava asia saattaa yllättää monet meistä, jotka ovat tottuneet pitämään Suomea kylmänä pohjolana. Ilmastolliset tilastot nimittäin paljastavat, että lämpövyöhykkeet suomi -otsikon alla maamme pitkän aikavälin keskilämpötiloissa on valtavia eroja riippuen siitä, missä päin maata mittari sijaitsee. Kun lounaisimmassa Suomessa vuotuinen keskilämpötila nousee noin 5 asteeseen, Pohjois-Lapissa lukema painuu parisen astetta pakkasen puolelle.

Sään ääriarvot voivat vyöhykkeellämme olla myös hyvin rajuja. Suomen mittaushistorian ylin virallinen lämpötila on 37.2 astetta ja alin puolestaan -51.5 astetta. Tämä lähes 90 asteen haarukka osoittaa, miten suomen ilmastovyöhyke ja sen pohjoisosan ilmasto osaa olla monipuolinen ja arvaamaton – se vaatii asukkailtaan ja luonnoltaan poikkeuksellista joustavuutta.

Maantieteellisten vyöhykkeiden vertailu Suomessa

Suomea voidaan tarkastella eri tieteenalojen ja käyttötarkoitusten mukaan eri vyöhykeluokituksilla. Seuraava kooste auttaa hahmottamaan, miten nämä yleisimmät termit eroavat toisistaan.

Lauhkea lämpövyöhyke

• Yleismaantiede ja maapallon laajuiset ilmastojärjestelmät
• Koko maa kuuluu tähän vyöhykkeeseen (pohjoiseen kylmälauhkeaan osaan)
• Auringon säteilyenergian määrä ja ilman lämpötilat globaalissa mittakaavassa

Boreaalinen vyöhyke

• Biologia, metsätiede, ekologia ja luonnonvarojen seuranta
• Kattaa noin 99 prosenttia maasta, lukuun ottamatta tunturipaljakoita
• Kasvillisuustyyppi, erityisesti havumetsien ja taigan esiintyminen

Kasvuvyöhykkeet (I-VIII)

• Puutarhanhoito, maanviljely ja koristekasvien taimivalinnat
• Maa jakautuu kahdeksaan vyöhykkeeseen etelän ykkösestä pohjoisen kahdeksikkoon
• Kasvukauden pituus ja talviolosuhteiden ankaruus puutarhakasveille

Matin puutarhakokeilu: Tammen kasvatus Oulussa

Matti, 45-vuotias harrastajapuutarhuri Oulusta, halusi siirtää palan eteläistä lehtometsää omalle takapihalleen istuttamalla tammen taimen kesällä 2024. Hän oli innoissaan, sillä yleisen tiedon mukaan Suomi kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen, jossa tammien pitäisi kasvaa.

Ensimmäinen talvi toi mukanaan karun todellisuuden. Oulun seutu kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen, ja pitkä pakkasjakso palellutti taimen latvan lähes kokonaan suojaamattomana maassa.

Matti ymmärsi, että pelkkä yleinen lauhkean vyöhykkeen käsite ei riitä paikallisen mikoilmaston ennustamiseen. Hän hankki uuden, pohjoisempaan kantaan perustuvan taimen ja rakensi sille tarkan talvisuojan havunoksista ja pakkasmatosta.

Seuraavan talven jälkeen taimi selvisi ilman vaurioita ja kasvatti pituutta lähes 20 senttiä yhden kesän aikana, osoittaen että paikallisten alavyöhykkeiden ymmärtäminen ratkaisee onnistumisen.