Voiko alaa vaihtaa yliopistossa?

Voiko alaa vaihtaa yliopistossa? Siirtohaku vs yhteishaku

Moni pohtii, voiko alaa vaihtaa yliopistossa kesken opintojen ja mitkä ovat eri vaihtoehtojen vaatimukset. Alanvaihto on mahdollista, mutta se vaatii huolellista perehtymistä hakuprosesseihin ja omiin opintosuorituksiin. Oikean reitin valitseminen säästää aikaa ja auttaa saavuttamaan uudet akateemiset tavoitteet. Tutustu tarkempiin kriteereihin ja eri hakutapojen eroihin alapuolella.

Voiko alaa vaihtaa yliopistossa kesken opintojen?

Kyllä, yliopistossa voi vaihtaa alaa, ja se on itse asiassa huomattavasti yleisempää kuin monet uskovat. Arviolta noin 20 prosenttia korkeakouluopiskelijoista vaihtaa pääainetta tai koko tutkinto-ohjelmaa vähintään kerran opintojensa aikana. ^[1] Prosessi riippuu täysin siitä, kuinka suuren loikan haluat tehdä: pysytkö saman tiedekunnan sisällä vai suuntaatko täysin uudelle tieteenalalle.

Alan vaihtaminen ei tarkoita aikaisempien suoritusten hukkaan heittämistä, mutta siihen liittyy yksi kriittinen seikka, jonka monet jättävät huomiotta. Tämä liittyy ensikertalaiskiintiöihin ja siihen, miten voit säilyttää etusi, vaikka opiskelupaikka jo löytyisi - palaan tähän tarkemmin alempana kohdassa, joka käsittelee yhteishakua ja kiintiöitä.

Olen itse nähnyt kymmeniä opiskelijoita, jotka kamppailevat väärän alavalinnan kanssa vain siksi, että he pelkäävät byrokratiaa. Totuus on, että yliopistot on suunniteltu joustaviksi. Tärkeintä on tunnistaa miten vaihtaa alaa yliopistossa järkevästi siirtohaun ja uuden haun välillä, sillä väärä valinta näiden kahden välillä voi maksaa kuukausia turhaa odottelua. Ei ole mitään syytä jatkaa alalla, joka tuntuu väärältä.

Siirtohaku vs. Yhteishaku: Kumpi reitti valita?

Kun pohdit, voiko alaa vaihtaa yliopistossa, vastaus löytyy yleensä joko reitiltä nimeltä siirtohaku yliopistossa tai yhteishausta. Siirtohaku on tarkoitettu niille, jotka haluavat vaihtaa tutkinto-ohjelmaa saman yliopiston sisällä tai siirtyä toiseen korkeakouluun vastaavalle alalle. Siirtohaun kautta hakeminen on usein kevyempää, mutta se asettaa tiukat vaatimukset jo suoritetuille opinnoille.

Siirtohaussa edellytetään tyypillisesti, että olet suorittanut vähintään 45-60 opintopistettä lukuvuodessa ^[2] ja että opintomenestyksesi on ollut hyvää. Tämä reitti on loistava, jos huomaat haluavasi vaihtaa esimerkiksi sosiologiasta valtio-oppiin. Mutta jos haaveenasi on vaihtaa historiasta lääketieteeseen, siirtohaku ei yleensä ole mahdollinen, vaan sinun on käytävä läpi perinteinen yhteishaku.

Yhteishaku taas on avoin kaikille, ja yhteishaku alan vaihto mielessä on ainoa reitti silloin, kun uusi ala poikkeaa merkittävästi vanhasta. Tässä kohtaa monet pelästyvät ensikertalaiskiintiön menettämistä. Tilastot kuitenkin osoittavat, että noin 20 prosenttia uusista opiskelupaikoista menee muille kuin ensikertalaisille,^[3] joten peli ei ole suinkaan menetetty, vaikka olisit jo ottanut paikan vastaan aiemmin.

Miten hyväksiluvut toimivat alan vaihdossa?

Suurin huoli alan vaihtajilla on usein se, menevätkö vanhat opintopisteet hukkaan. Vastaus on lähes aina: eivät mene. Yliopistotutkintoihin kuuluu vapaasti valittavia opintoja, joihin aiemmat suorituksesi voidaan yleensä sisällyttää kokonaisuudessaan. Tämä voi tarkoittaa jopa 60 opintopisteen eli kokonaisen vuoden opintojen säästämistä uudessa tutkinnossa.

Ahotointi eli aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on prosessi, jossa tiedekunta arvioi vanhojen opintojesi vastaavuuden. Jos olet suorittanut kieliopintoja tai menetelmäopintoja, ne korvaavat lähes poikkeuksetta vastaavat kurssit uudella alalla. Itse hukkasin aluksi viikkoja murehtimalla tätä, kunnes tajusin, että yliopisto haluaa sinun valmistuvan mahdollisimman nopeasti. Heillä ei ole syytä teettää samoja kursseja kahdesti.

Kaikki kurssit eivät tietenkään korvaa toisiaan suoraan. Esimerkiksi oikeustieteen johdantokurssi ei korvaa biokemian laboratoriokurssia, mutta se voi silti olla arvokas sivuainekokonaisuus tai vapaavalintainen opinto. Keskimäärin alan vaihtaja saa hyväksiluettua suurimman osan sivuaineistaan ja yleisopinnoistaan, mikäli alat ovat edes etäisesti sukua toisilleen. ^[4]

Ensikertalaiskiintiö ja suurin pelko alan vaihdossa

Nyt pääsemme siihen seikkaan, jota lupasin avata aiemmin. Suurin este monelle, jota alan vaihto yliopistossa mietityttää, on pelko siitä, että uuden paikan hakeminen on mahdotonta, koska ei ole enää ensikertalainen. Ensikertalaisuus on arvokas etu, mutta sen merkitystä usein liioitellaan. Monet eivät tiedä, että ensikertalaiskiintiöt vaihtelevat rajusti aloittain: joillakin aloilla kiintiö on jopa 70 prosenttia, kun taas toisilla se on vain hieman yli puolet.

Tässä on se kriittinen oivallus: jos vaihdat alaa siirtohaun kautta, säilytät periaatteessa mahdollisuutesi hakea myöhemmin uudessa yhteisössä muihin tutkintoihin, mutta kerran vastaanotettu paikka korkeakoulusta poistaa ensikertalaisstatuksesi pysyvästi. Kuitenkin valintakokeissa menestyminen on edelleen ensisijainen tie sisään. Valintakoekiintiöt ja todistusvalinnan ulkopuoliset reitit ovat olemassa juuri teitä varten, jotka etsitte uutta suuntaa.

Muista myös, että voit hakea uutta paikkaa samalla kun opiskelet vanhaa alaa. Sinun ei tarvitse erota yliopistosta hakeaksesi uuteen. Itse asiassa on viisasta pysyä kirjoilla, jotta säilytät opiskelijaedut ja mahdollisuuden suorittaa yleisopintoja, jotka voit myöhemmin siirtää uuteen tutkintoosi. Tämä on turvaverkko, jota suosittelen kaikille.

Alan vaihdon eri reitit yliopistossa

Riippuen tavoitteistasi ja suoritetuista opinnoistasi, voit valita joko kevyemmän siirron tai täysin uuden alun.

Siirtohaku

- Haut usein keväisin ja syksyisin, riippuen yliopistosta

- Ei vaikuta, koska haet jo opiskeluoikeuden omaavana

- Opiskelijat, jotka vaihtavat samankaltaiselle alalle tai yliopiston sisällä

- Yleensä vähintään 45-60 suoritettua opintopistettä ja hyvä keskiarvo

Yhteishaku

- Päähaku kerran vuodessa maalis-huhtikuussa

- Menetät statuksen, jos olet jo ottanut opiskelupaikan vastaan

- Kaikki hakijat, erityisesti täysin uuden alan aloittajat

- Valintakoe tai todistusvalinta, ei vaadi aiempia korkeakouluopintoja

Annan loikka IT-alalta psykologiaan

Anna, 22-vuotias opiskelija Tampereelta, aloitti tietotekniikan opinnot vanhempien toiveesta, mutta huomasi nopeasti olevansa onneton koodauksen parissa. Hänen kätensä tärisivät ahdistuksesta ennen harjoitustöiden palautusta.

Hän yritti ensin pakottaa itsensä sivuainevalintojen avulla kiinnostumaan alasta, mutta tulokset olivat laihoja. Anna pelkäsi, että alan vaihto tarkoittaisi kolmen vuoden työn heittämistä roskiin.

Hän keskusteli opinto-ohjaajan kanssa ja tajusi, että voisi hakea psykologiaan yhteishaussa ja käyttää IT-opintojaan sivuaineena. Hän vietti kevään kirjastossa valmistautuen valintakokeisiin.

Lopulta Anna pääsi sisään ja sai hyväksiluettua 40 opintopistettä. Hän valmistui uuteen ammattiin vain vuoden alkuperäistä aikataulua myöhemmin, ja hänen IT-osaamisensa on nyt valtava valtti tutkimustyössä.