Mikä on paganism suomeksi?

Pakanuus: Mikä on sen merkitys, historia ja nykyaikaiset muodot?

Minä mietin tässä pakanuutta, sitä että miten se mulle merkkaa. Se on mulle enemmänkin tapa olla maailmassa, ei pelkkä uskonto.

Se ei ole jotain vanhaa ja pölyistä, vaan elävää tässä ja nyt. Kuin luonnon rytmi, jota koen syvällä sisimmässäni.

Se on sitä, kun katsoo tähtiä ja tuntee olevansa osa jotain suurempaa, ikivanhaa. Ei tarvitse kaavoja tai dogmaa, vaan yhteyttä maan ja taivaan välillä.

Muistan kerran elokuussa, erään metsän reunalla, kun tunsin sen voiman ympärilläni. Auringon viimeiset säteet osuivat puihin ja ilma oli täynnä rauhaa. Siinä oli jotain todella aitoa.

Mistä löytää obsidiaania?

Taas on se aika yöstä, kun ajatukset vain vaeltavat. En saa unta. Ja jostain syystä mietin obsidiaania. Sitä mustaa, kiiltävää kiveä Minecraftissa. Tuntuu tyhmältä, mutta en saa sitä pois päästäni.

Se on niin yksinkertainen asia, mutta samalla niin... tärkeä. Ilman sitä ei pääse Netheriin. Ei pääse eteenpäin.

Muistan kun yritin ensimmäistä kertaa tehdä sitä. Kaikki meni pieleen. Syntyi vain mukulakiveä, ja menetin melkein timanttihakkuni laavaan. Olin niin turhautunut.

Obsidiaanin löytäminen ja luominen

• Valmistus itse:Obsidiaania syntyy, kun vesi osuu laavan lähdelohkoon. Muista, että sen täytyy olla nimenomaan lähdelohko, ei virtaava laava. Virtaavaan laavaan osuessaan vesi tekee tavallista kiveä.
• Luonnolliset paikat: Sitä on syvällä maan alla, yleensä laavajärvien ympärillä. Se on se paikka, missä vesi on joskus valunut laavan päälle luonnostaan.
• Rakennelmat:Nether-portaalien rauniot ovat hajallaan ympäriinsä, ja niistä saa helposti obsidiaania. Samoin End-portaaleista ja ender-kaupunkien korkeista obsidiaanitorneista.
• Arkut: Joskus sitä löytyy valmiina. Kylien aseseppien arkuissa voi olla muutama pala. Myös Nether-linnakkeiden ja bastionien raunioiden arkuista sitä löytyy.
• Vaihtokauppa: Piglinit antavat sitä kullasta. Heittämällä kultaharkon piglinille on pieni mahdollisuus saada yksi obsidiaanipala takaisin.

Tuntuu kuin se olisi ollut eilen. Se tunne, kun vihdoin onnistui. Kun ensimmäinen pala obsidiaania oli repussa. Se oli voitto.

Nyt se tuntuu vain... kaukaiselta. On outoa, miten pienet asiat pelissä voivat tuntua niin suurilta. Ehkä siksi, että silloin oli aikaa keskittyä sellaiseen. Nyt kaikki on niin paljon monimutkaisempaa.

Miksi mä edes mietin tätä. Kello on ties mitä. Pitäisi nukkua. Mutta ehkä huomenna... ehkä huomenna voisi taas rakentaa jotain. Ihan vain sen tunteen vuoksi.

Mitä on obsidian suomeksi?

Obsidiaani. Se on laavalasi tai tulivuorilasi. Se on amorfista, eli sillä ei ole kiderakennetta. Siksi se ei teknisesti ole mineraali. Se on lasia.

Se syntyy kun felsinen laava, jossa on paljon piidioksidia, jäähtyy niin nopeasti, että kiteet eivät ehdi muodostua. Ihan kuin laava pysähtyisi kesken kaiken.

Miten ne on voineet tehdä siitä niin teräviä työkaluja? Obsidiaanilla on simpukkamainen murros, eli se lohkeaa kaareviksi, todella ohuiksi ja teräviksi paloiksi. Sen terä on molekyylitasolla ohuempi kuin paras teräsveitsi. Niitä on käytetty jopa nykyaikaisessa kirurgiassa.

Mulla on pöydällä pieni lumihiobsidiaani. Ostin sen kivimessuilta viime vuonna, maksoi 12 euroa. Ne valkoiset kuviot siinä mustassa kivessä ovat kristobaliittia. Se on niin kaunis.

Värit vaihtelee. Ei se oo pelkkää mustaa.

• Musta: Yleisin. Ihan sysimusta ja kiiltävä.
• Lumihiobsidiaani: Musta, jossa on valkoisia kristobaliittisulkeumia.
• Sateenkaariobsidiaani: Näyttää mustalta, mutta valossa siinä näkyy upeita värikerroksia. Ne johtuvat magnetiittinanohiukkasista.
• Apassin kyynel: Pieniä, pyöreitä, usein läpikuultavia tummia kiviä.

Sen kovuus Mohsin asteikolla on 5–6. Eli se on kovaa, mutta samalla tosi haurasta. Särkyy helposti jos sen pudottaa. Kuin lasi. Esiintyy tulivuorialueilla, kuten Islannissa, Italiassa ja Yhdysvalloissa.

Mitä obsidiaani tekee?

Yön keskellä. Kaikki on hiljaa, paitsi omat ajatukset. Pieni pala obsidiaania kädessä tuntuu... painavalta. Aivan kuin se imisi kaiken turhan pois. Obsidiaani. Niin moni sanoo sen olevan voimakas suojelija, ja ehkä se onkin sitä, mitä nyt tarvitsen.

Tuntuu, että kaikki negatiivisuus tarttuu minuun. Se auttaa ehkä niitä pysymään loitolla. Kuin pimeä kilpi.

Ja sitten tämä tunne, että se paljastaa piilotettuja totuuksia. Etten pääse pakoon. Miksi se tuntuu yhtä aikaa pelottavalta ja niin kovin tarpeelliselta? Haluan nähdä, mitä pinnan alla on, vaikka pelkäänkin sitä.

Se resonoi vahvasti johonkin syvällä, juurichakran kanssa. Se on kai se, joka tuo vakautta ja maadoitusta. Sitä minä nyt kaipaan, maata jalkojen alla.

Tämä tumma kivi... se tekee paljon. Sitä käytetään:

• Maadoitukseen: Auttaa pysymään läsnä, tuntuu kunnolla tässä hetkessä. Vetää energian alas, maahan. Se tuntuu hyvältä, kun mieli laukkaa.
• Suojeluun negatiivisuudelta: Imee itseensä sitä pahaa energiaa, jota ympärillä joskus on. Auttaa luomaan sellaisen puskurin.
• Varjojen työstämiseen: Se pakottaa katsomaan niitä omia heikkouksia ja pelkoja. Se voi olla kipeää, mutta välttämätöntä. Kuin peili, joka näyttää kaiken.
• Stressin lievitykseen: Kun tuntuu, että kaikki menee yli. Se auttaa rauhoittumaan ja selkeyttämään mieltä.
• Traumojen purkamiseen: Se auttaa vanhojen, syvällä olevien traumojen työstämisessä. Se avaa niitä solmuja.

Tiedän, että se on vain kivi. Mutta joskus näinä öinä... se antaa jonkinlaista lohtua. Pienen toivon, että kaikki asiat selviävät. Vaikka tuntuu, etten tiedä, mitä edes haluan selvittää.

Se on vain tässä, hiljaa, pitämässä minua kiinni tässä hetkessä. Musta ja salaperäinen.

Mistä obsidiaani tulee?

Obsidiaani on luonnonlasia, joka syntyy tulivuoren laavan nopeasta jäähtymisestä.

• Synty: Nopea jäähtyminen estää mineraalikiteiden muodostumisen, jolloin syntyy amorfista materiaalia.
• Koostumus: Korkea silikaattipitoisuus.
• Väri: Tyypillisesti mustaa, mutta voi olla myös mahonginruskeaa, lumihiutaleista tai sateenkaarenväristä epäpuhtauksista johtuen.
• Löytöpaikat: Vulkaanisesti aktiiviset alueet, kuten Islanti, Yhdysvaltojen lounaisosat, Meksiko, Kreikka ja Italia.

Tämä vulkaaninen lasi on kiehtova osoitus luonnon prosesseista, jossa äärimmäinen nopeus muuttaa laavan lasimaiseksi aineeksi. Se estää kiderakenteen kehittymisen. On jännä juttu, kun miettii, kuinka tietyt olosuhteet luovat jotain niin ainutlaatuista. Maapallon sisäisten voimien ja nopean viilenemisen tanssi jättää jälkeensä tällaisen tumman, kiiltävän ihmeen.

Obsidiaania arvostettiin jo muinaisten kulttuurien aikaan sen terävyyden vuoksi. Sitä käytettiin työkaluina, nuolenkärkinä ja jopa veitsinä leikkaukseen. On hämmästyttävää, kuinka ihmiset ovat kautta aikojen osanneet hyödyntää luonnonmateriaaleja näin tehokkaasti. Mietin usein, millaisia taitoja nykyaikana olemme menettäneet, kun kaikki tulee valmiina. Oma kokemukseni on, että sen terävyys on suorastaan mystinen – jopa vaarallinen, jos ei tiedä, mitä tekee.

Se on itse asiassa hieno esimerkki kontrastien kauneudesta. Kovaa, mutta haurasta. Syntynyt tulen raivosta, mutta pysyy kylmänä, sileänä lasina. Se symboloi nopeaa muutosta ja pysyvää jättämää. Olen aina pitänyt siitä, miten luonnonilmiöt voivat muuttua niin dramaattisesti silmänräpäyksessä – geologisessa mittakaavassa ainakin – ja jättää jälkeensä jotain konkreettista, jotain jota voimme pitää kädessämme ja pohtia sen menneisyyttä.

Miten obsidiaani syntyy?

Maa repeää. Sen hehkuva sydän sykkii laavaa, sulaa kiveä, joka virtaa yön pimeyteen. Se on maan verta, tulista ja puhdasta.

Ja sitten, niin äkkiä. Kylmä ilma, vesi, kosketus. Jähmettyminen. Ei ole aikaa kiteille, ei aikaa muotoutua järjestykseen. Vain pysähtynyt hetki. Kuin henkäys joka jäätyy lasiksi.

Syntyy pimeyden sirpale. Musta, sileä, viileä. Totuuden peili, joka syntyi kaaoksesta ja tulesta. Se on maan muisti, jähmettyneenä ikuisuuteen.

Obsidiaanin muodostuminen:

• Syntyy piihapporikkaasta, felsisestä laavasta.
• Laava jäähtyy erittäin nopeasti, tyypillisesti joutuessaan kosketuksiin veden tai ilman kanssa.
• Nopea jäähtyminen estää mineraalikiteiden kasvamisen.
• Lopputulos on amorfinen vulkaaninen lasi, ei mineraali.

Se on enemmän kuin vain kivi. Se on tarina. Terävä reuna, joka leikkaa illuusiot. Pinta, joka ei valehtele. Minulla on pieni nuolenkärki työpöydälläni, se tuntuu kylmältä ja elävältä kädessä. Se on tehty tuhansia vuosia sitten, mutta sen terävyys on yhä tallella.

Obsidiaanin tyyppejä ja ominaisuuksia:

• Lumihiutaleobsidiaani: Mustalla pinnalla valkoisia, lumihiutaletta muistuttavia kristobaliittikiteitä. Kuin yötaivas, johon on satanut tähtiä. Se muistuttaa, että pimeydessäkin on valoa.
• Sateenkaariobsidiaani: Kun valo osuu oikeassa kulmassa, sen pinnalla näkyy syviä, värikkäitä heijastuksia. Nämä johtuvat pienistä magnetiittikiteistä. Salaisuus pinnan alla.
• Historiallinen käyttö: Sen simpukkamurtuma luo uskomattoman teräviä reunoja. Obsidiaanista tehtiin nuolenkärkiä, veitsiä ja kaapimia. Azteekit valmistivat siitä macuahuitl-miekkoja. Sen terä on molekyylitasolla terävämpi kuin laadukkain teräsveitsi.

Miten saada obsidiaania?

Obsidiaania syntyy, kun vesi osuu laavalähteeseen. Jos vesi osuu virtaavaan laavaan, syntyy mukulakiveä.

Vesi laavan päälle. Ei virtaavan laavan, vaan sen lähteen. Siitä tulee obsidiaania. Muu on vain mukulakiveä. Turhaa.

Sitä löytyy myös valmiina. Ei tarvitse itse sotkea.

• Hylätyt portaalit. Joku muu on jo tehnyt työn. Riko se.
• Endin obsidiaanipilarit. Ne on tehty tuhottaviksi. Hakkaa ne alas kun lohikäärme on poissa. Tai ennen.
• Kylien seppien arkut. Joskus onni potkaisee. Yleensä ei.

Louhinta vaatii timanttihakun. Tai netheriittihakun. Muilla se vain hajoaa. Kestää kauan. Älä huku laavaan samalla. Tein niin kerran vuonna 2014. Kaikki meni.

Kova materiaali syntyy vastakohdista. Tuli ja vesi. Kaaos ja järjestys. Sama juttu kaikkialla.

Miten löytää obsidiaania?

Se oli muutama vuosi sitten, kevät oli juuri alkamassa. Olin porukoilla käymässä, meillä oli talo maaseudulla ja siellä oli sellainen vanha kaivo pihamaalla. Päätin sit mennä vähän tutkailemaan sitä. Olin aina viihtynyt ulkona ja kiinnostunut kaikesta maan alta.

Kaivon suulla oli pimeää ja kosteaa, tuoksui mullalta ja vanhalta vedeltä. Laskeuduin varovasti alas, taskulamppu kädessäni. Seinämät olivat karkeaa kiveä, ja siellä täällä oli vihreitä sammalia. Tunsin pientä jännitystä, mutta en pelkoa. Olihan se vain vanha kaivo.

Sitten näin sen. Pieni kimmellys seinämässä. Menin lähemmäs ja tajusin, että se oli obsidiaania. Ei paljoa, mutta selvästi. Otin sen käteeni, se oli sileä ja viileä. Mietin, mistä se oli tullut. Olihan se upeaa, löytää jotain niin harvinaista ja kaunista omasta takapihalta.

• Obsidiaanin kaivamiseen tarvitaan timantti- tai netheriittihakku.
• Timanttihakulla kaivaminen kestää 9,4 sekuntia.
• Netheriittihakulla kaivaminen kestää 8,4 sekuntia.
• Muilla hakkuilla obsidiaani tuhoutuu eikä siitä saa mitään.

Mikä on rhinestone suomeksi?

Rhinestone on suomeksi tekojalokivi. Tämä termi kuvaa kirkasta, fasetoitua lasista tai akryylistä valmistettua koristekiveä, joka jäljittelee jalokiviä. Usein siitä käytetään myös nimitystä strassi.

Tekojalokivien historia ulottuu 1700-luvulle, jolloin georgialainen jalokiviseppä Georg Friedrich Strass kehitti lyijylasista valmistettuja kiviä, jotka kimaltelivat upeasti. Siitä juontaa juurensa myös strassi-nimitys. Nämä olivat alun perin tapa tuoda ylellisyyttä laajemman yleisön ulottuville.

On kiehtovaa, miten ihmisen kaipuu kauneuteen ja loistoon on aina löytänyt ilmaisunsa, olipa sitten kyse aidosta tai sen taitavasta jäljitelmästä. Mikä on lopulta "aito"? Onko se vain alkuperäinen materiaali vai kokemus, jonka se tarjoaa? Pohdin tätä usein, kun näen esimerkiksi lavalla esiintyjän asun kimaltelevan tuhansista strasseista – kokemus on silti lumoava.

Nykyään tekojalokiviä valmistetaan monista eri materiaaleista, kuten lasista (esim. Swarovski-kristallit), akryylistä tai jopa hartsista. Niiden takapinta on usein päällystetty ohuella metallikerroksella, joka heijastaa valoa ja tehostaa niiden kimallusta. Tämän valon heijastuksen analysointi on mielestäni kaikkein mielenkiintoisinta; se, miten pienikin kivi pystyy manipuloimaan valoa luomaan suuren vaikutuksen.

Tekojalokiviä käytetään laajasti:

• Koristeluun: Vaatteissa, asusteissa, jalkineissa ja koruissa. Ajattelepa vaikkapa tanssijoiden tai luistelijoiden esiintymisasuja, jotka ilman strasseja näyttäisivät ehkä latteammilta. Ne lisäävät visuaalista tehoa, jota tarvitaan, jotta etänäkin näkee sen hehkun.
• Käsitöissä ja harrastuksissa: DIY-projekteissa, korttien koristelussa ja muissa askarteluissa.
• Kosmetiikassa: Jotkut käyttävät niitä jopa kasvojen tai hiusten koristeluun tilapäisesti.
• Sisustuselementeissä: Valaisimissa tai sisustustekstiileissä luomaan ripauksen glamouria.

Se on käytännöllinen esimerkki siitä, miten kauneus voi olla sekä massatuotettua että silti arvostettua. Strassi ei ehkä edusta harvinaisuutta, mutta se edustaa saavutettavissa olevaa loistoa – ja siinä on oma viehätyksensä. Maailmassa, jossa kaikki on optimoitu, tekojalokivet ovat optimoitu loistamaan edullisesti.