Miksi naiset kosivat karkauspäivänä?

Miksi naiset kosivat karkauspäivänä? Perinne ja taustat

Pohdinta siitä, miksi naiset kosivat karkauspäivänä, herättää kiinnostusta pariskuntien keskuudessa, sillä vanhojen tapojen tunteminen auttaa välttämään väärinkäsityksiä. Kun ymmärrät tämän erityisen juhlapäivän merkityksen oikein, osaat varautua yllätyksiin ja toimia tilanteessa luontevasti. Tutustu tarkemmin aiheen taustoihin sekä käytäntöihin lukeaksesi lisää tästä mielenkiintoisesta ilmiöstä.

Karkauspäivän kosintaperinne kääntää vanhat roolit päälaelleen

Karkauspäivänä naiset voivat kosia, sillä perinteeseen kuuluu, että karkauspäivä on nurinkurisuuksien päivä. Tämä erikoinen perinne on tunnettu laajasti Englannissa ja Suomessa, missä vakiintuneet yhteiskunnalliset roolit ja normit käännetään kerran neljässä vuodessa tietoisesti ylösalaisin. Maailmankirjojen ollessa sekaisin naisen tekemää kosintaa ei pidetty sopimattomana, vaan leikkisänä osana kalenterivuoden poikkeuksellisuutta.

Olen seurannut tätä perinnettä pitkään ja huomannut, miten se edelleen kiehtoo ihmisiä aina helmikuun lopussa. Mutta on olemassa yksi erikoinen historiallinen yksityiskohta - paljastan sen alempana hamekankaisiin liittyvässä osiossa - joka sai historian saatossa monet miehet toimimaan suorastaan paniikissa. Koko ilmiö tuntuu nykypäivänä hupaisalta. Maailma oli ylösalaisin. Ennen vanhaan kyse oli kuitenkin sosiaalisten normien purkamisesta tiukan sääty-yhteiskunnan sääntöjen keskellä.

Mistä nurinkurisuuksien päivä sai alkunsa?

Perinteen juuret ulottuvat kansantarujen mukaan aina 5. vuosisadan Irlantiin, jossa pyhän Brigidin kerrotaan valittaneen pyhälle Patrickille siitä, että naiset joutuivat odottamaan kosintaa liian kauan. Legendan mukaan Patrick myönsi naisille oikeuden kosia yhtenä päivänä joka neljäs vuosi kalenterin ylimääräisenä päivänä. Myöhemmin Skotlannissa väitetään säädetyn jopa laki vuonna 1288, joka määräsi sakon miehelle, joka kieltäytyi karkauspäivän historia kosinnasta. Suomeen ja muihin Pohjoismaihin tämä tapa levisi laajemmin 1800-luvun lopulla, jolloin se vakiinnutti paikkansa suomalaisessa kansankulttuurissa.

Suorastaan ihmettelen, miten sitkeästi nämä tarinat elävät, vaikka skotlantilaisen lain säätämisen aikaan kuningatar Margaret oli vasta viisivuotias. Tämä osoittaa, että ihmiset rakastavat hyviä tarinoita enemmän kuin kuivia historiallisia faktoja. Omalta osaltani olen huomannut, että perinteet tarjoavat usein hauskan syyn rikkoa arjen rutiineja, oli niiden historiallinen pohja kuinka hatara tahansa. Se toimi loistavasti. Kyse on ennen kaikkea symbolisesta vapaudesta ja hauskasta tavasta kohdata kumppani.

Hamekangas ja rukkaset kieltäytymisen seurauksena

Suomalaisessa kansanperinteessä vakiintui sääntö, että jos mies kieltäytyi naisen kosinnasta karkauspäivänä, hänen oli ostettava hyvitykseksi hamekangas uutta leninkiä varten. Englannissa puolestaan vastaavaksi korvaukseksi riittivät hienot käsineet tai silkkihuivi. Tämän vuoksi karkauspäivää on Suomessa kutsuttu leikkisästi myös hamekangaspäiväksi, ja karkauspäivä perinne kosinta näkyy edelleen ajoittain kangaskauppojen myyntipiikkeinä helmikuun lopussa. Jopa valtiolliset johtajat ovat osallistuneet tähän leikkiin historian aikana.

Tässä on se aiemmin mainitsemani kriittinen yksityiskohta: jotkut miehet olivat ennen vanhaan niin kauhuissaan julkisesta kieltäytymisestä ja sen tuomasta sosiaalisesta paineesta, että he ostivat kangaskaupat tyhjiksi jo päiviä ennen karkauspäivää ollakseen valmiina jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Nyt kun ollaan rehellisiä, moinen varautuminen tuntuu uskomattomalta. Tapa oli harvinainen. Se osoittaa, miten vakavasti sosiaaliset säännöt otettiin ennen vanhaan. Nykyään tilanne on tietenkin toinen, ja saako naiset kosia karkauspäivänä ilman kangasostoksia.

Karkauspäivän korvaukset eri maissa

Suomi

1. Miehen on ostettava naiselle laadukas hamekangas uuden leningin ompelua varten
2. Rantautui suomalaiseen kansankulttuuriin vahvasti 1800-luvun lopulla

Iso-Britannia

1. Miehen odotettiin lahjoittavan naiselle hienot käsineet tai silkkihuivi
2. Tunnettu ja harjoitettu kansanperinne jo vuosisatojen ajan

Hannan ja Villen karkauspäivän kosinta Tampereella

Hanna, 29-vuotias toimistotyöntekijä Tampereelta, päätti ottaa ohjat käsiinsä ja kosia pitkäaikaista kumppaniaan Villeä karkauspäivänä. Hän oli suunnitellut hetkeä kuukausia, mutta itse päivänä Ville oli pahassa flunssassa.

Ensimmäinen yritys oli täysi kaaos, sillä tunnelma sohvalla niistolappujen keskellä oli kaukana romanttisesta. Hanna meinasi luovuttaa ja odottaa suosiolla seuraavat neljä vuotta.

Lopulta Hanna tajusi, ettei täydellistä hetkeä ole olemassa, vaan arjen aitous ratkaisee. Hän esitti kysymyksen keittiössä aamukahvin äärellä katsoen Villeä silmiin.

Ville suostui nauraen ja yskien ilman hamekankaan tarvetta, ja pari vietti ikimuistoiset, omannäköisensä karkauspäiväkihlajaiset sohvalla teetä juoden.