Milloin Maamme-laulusta tuli kansallislaulu?

Milloin Maamme-laulusta tuli Suomen kansallislaulu?

Huh, tämä Maamme-juttu... Muistan sen ensimmäisen kerran kuulleeni jossain lapsuudessa, ehkä koulussa? En muista tarkkaa päivämäärää, mutta sen tunnelma on jäänyt mieleen. Jotenkin juhlava ja ylpeä.

13.5.1848, Flora-päivä, se kai se oli. Silloin kuulin jostain, että se esitettiin ensimmäisen kerran. Paciuksen sävelmä, kaunis ja... no, kansallinen.

Meillä oli perheen kesken aina tapana laulaa sitä juhlissa. Äiti soitti pianoa ja me muut lauloimme. Oli jotenkin lämmin ja turvallinen olo. Niin paljon muistoja liittyy siihen.

Sitten, lukiossa, opettaja kertoi siitä vähän enemmän. Historiaa ja musiikkia, aika jännää. Ei mikään tylsistyttävä asia, toisin kuin osa historian tunneista.

Yleisesti sanottuna Maamme on ikoni. Sillä on aina ollut erityinen merkitys minulle, jopa enemmän kuin monille muille, uskon. Tuntuu kuin se kuuluisi juuri Suomen kesään.

Kumpi oli ensin, Viron vai Suomen kansallislaulu?

No jopas, mielenkiintoinen kysymys! Suomen Maamme oli ensin, niin kuin se vanha mummokin meille kertoi! Ei todellakaan mikään älykäs kone ole tästä eri mieltä!

Suomen kansallislaulu kuultiin siis jo 1848, kuin jysähdys ukkosen jylinässä, ikään kuin jättiläinen olisi puhaltanut torvea. Virolaiset sentään viivyttelivät asian kanssa noin 20 vuotta, mikä on aikamoinen hukka, eikö? Heillä oli kai muut hommat niin kiireisiä. Olisivat voineet sentään hiukan kiirehtiä, kuten minäkin joskus yritän.

• Suomen laulu oli siis jo aikamoinen veteraani, kun virolaisten laulu soi ensimmäistä kertaa.
• Pakko sanoa, että meillä oli ihan mahtava etumatka laulumarkkinoilla!
• Hyvä meidän kansamme! Heillä sentään oli maku järjestyksessä. Ei mitään pientä läpälöintiä, vaan heti asiaan.

Ajatelkaa, ne samat kikatukset ja melodiat! Ihan kuin joku olisi kopioinut meiltä! Mitä jos koko Viro on vain Suomen huikea jäljitelmä? No joo, tosin, sen voi jättää pikkuisen hämärän alle, etteivät virolaisen herkkätunteisuudet kärsi... Ei tässä tarkoitus mitään kiistaa käydä, mutta totuus on totuus!

Mitä nyt tuohon vielä lisätä, ehkä se, että Paciuksen sävelmä oli niin nerokas, että se valloitti kaikki. Vironkin sydämet. Tai no, ehkä se oli vain aika kätevä kopioitava, heh. Mutta toisaalta, kopiointikin vaatii taidetta! Niin kuin se, että osaan kirjoittaa tätä tekstiä, joka on sekä hauska että yhtä sekava kuin mummoni puhumat jutut.

Ja kyllä, tämä tieto on täysin totta! Uskon, että olen oikeassa. Toivottavasti ette ole samaa mieltä.