Mistä sana bysantti tulee?

Mistä sana bysantti tulee? Alkuperä ja etymologia

Historiallinen tausta paljastaa, mistä sana bysantti tulee ja miten sen merkitys kehittyi. Nimityksen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan vanhojen kulttuurien ja valtakuntien nimeämiskäytäntöjä. Alkuperäisen nimen taustojen oppiminen ehkäisee sekaannuksia historian tutkimuksessa ja auttaa ymmärtämään alueen poliittista perintöä ilman riskiä käsitteiden väärintulkinnasta.

Mistä sana bysantti tulee ja miten se syntyi?

Sana Bysantti ja nimitys Bysantin valtakunta johtuvat suoraan valtakunnan pääkaupungin Konstantinopolin aiemmasta kreikkalaisesta nimestä Byzantion. Tämä nimitys on puhtaasti historiankirjoituksellinen ja se kehitettiin vasta 1500-luvulla, eli pitkään valtakunnan tuhon jälkeen. Alkuperäiset asukkaat eivät koskaan käyttäneet itsestään byzantin valtakunnan nimen alkuperä -mielessä tätä nimeä.

Monet historian harrastajat luulevat usein bysanttilaisten kutsuneen itseään tällä nimellä. Se on kuitenkin harhakäsitys. Valtakunnan asukkaat ja aikalaismonarkit eivät tunnistaneet tätä termiä, vaan todellisuus on paljon monivaiheisempi.

Kuka keksi sanan bysantti ja miksi sitä käytetään?

Saksalainen historioitsija Hieronymus Wolf otti termin Bysantti käyttöön vuonna 1557 julkaistussa teoksessaan Corpus Historiae Byzantinae. Wolf halusi luoda selkeän eron klassisen Rooman historian ja sen kreikankielisen itäisen jatkajan välille. Tämä akateeminen luokittelu yleistyi laajasti vasta 1700- ja 1800-luvuilla ranskalaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten myötä.

Miksi Wolf valitsi juuri tämän sanan? Konstantinopolin kaupunki oli perustettu antiikin Kreikan siirtokunnan, Byzantionin, paikalle. Keisari Konstantinus Suuri nimesi kaupungin uudelleen itsensä mukaan vuonna 330, mutta vanha paikallinen nimi jäi elämään runoudessa ja maantieteellisissä viittauksissa.

Nimen vakiinnuttaminen oli myös poliittinen liike. Länsi-Euroopassa oli vaikea hyväksyä, että itäinen, ortodoksinen ja kreikankielinen valtakunta oli Rooman keisarikunnan laillinen perillinen. Luomalla uuden sanan historioitsijat määrittelivät Rooman perinnön ensisijaisesti lännen omaisuudeksi.

Mitä nimeä valtakunnan asukkaat itse käyttivät?

Bysantin valtakunnan asukkaat kutsuivat itseään aina roomalaisiksi ja valtakuntaansa Rooman valtakunnaksi (kreikaksi Basileia Romaion). Vaikka valtakunnan virallinen ja kulttuurinen kieli muuttui latinasta kreikaksi 600-luvulle tultaessa, identiteetti pysyi tiukasti roomalaisena. Heille Rooma ei ollut vain kaukainen kaupunki Italiassa, vaan katkeamaton poliittinen ja juridinen instituutio.

Tämä luo usein sekaannusta nykylukijoille. Kuvittele tilanne, jossa puhut englantia, asut nykyisen Turkin alueella, mutta ilmoitat virallisesti olevasi roomalainen. Vaikea uskoa? Niin se kuitenkin oli. Heidän naapurinsa, kuten persialaiset, arabit ja myöhemmin osmanit, tunsivat heidät myös tällä nimellä, kutsuen aluetta nimellä Rum.

Mutta tässä on juju. Länsi-Euroopassa asukkaita kutsuttiin usein pilkkaavasti kreikkalaisiksi, koska heidän liturgiansa ja hallintonsa pyöri kreikan kielen ympärillä. Kyseessä oli vuosisatoja kestänyt diplomaattinen peli ja arvovaltataistelu.

Termien erot: Miten eri osapuolet nimesivät valtakunnan?

Valtakunnan nimeäminen riippuu siitä, katsotaanko sitä sisältäpäin, ulkopuolisen historiankirjoituksen kautta vai aikalaisten silmin.

Bysantin valtakunta

Erottaa keskiaikainen kreikkalainen vaihe antiikin ajan Rooman valtakunnasta

Johdettu Konstantinopolin vanhasta nimestä Byzantion

Nykyaikaiset historioitsijat ja oppikirjat 1500-luvulta lähtien

Basileia Romaion (Rooman valtakunta)

Osoittaa poliittista jatkuvuutta ja laillista ylinvaltaa kristityssä maailmassa

Katkeamaton perintö Augustus Caesarista ja antiikin Roomasta

Valtakunnan omat asukkaat, keisarit ja hallinto

Kreikkalaisten valtakunta

Kiistää Konstantinopolin keisarin oikeus Rooman perintöön

Viittaus valtakunnan enemmistökieleen ja kulttuuriin

Keskiaikainen Länsi-Eurooppa ja katolinen kirkko

Käännöstyön haasteet: Hieronymus Wolfin oivallus ja sen hinta

Saksalainen humanisti Hieronymus Wolf työskenteli kirjastonhoitajana ja kääntäjänä Augsburgissa 1550-luvulla. Hän sai tehtäväkseen kääntää laajan kokoelman kreikankielisiä keskiaikaisia käsikirjoituksia, jotka kuvasivat itäistä keisarikuntaa.

Wolf huomasi nopeasti suuren käytännön ongelman: tekstit puhuivat jatkuvasti roomalaisista, mutta niiden kulttuuri, uskonto ja maantiede erosivat täysin siitä, mitä saksalaiset pitivät Rooman valtakuntana. Ensimmäiset käännösluonnokset olivat sekavia ja lukijoille vaikeita ymmärtää.

Wolf tajusi, että hänen oli luotava uusi henkinen kategoria kääntämistä varten. Hän muisti Konstantinopolin muinaisen nimen Byzantion ja päätti nimetä koko historian sen mukaan.

Wolf julkaisi teoksensa vuonna 1557, ja vaikka termi auttoi erottamaan aikakaudet toisistaan, se samalla pyyhki historiankirjoituksesta pois asukkaiden oman roomalaisen identiteetin vuosisadoiksi.