Mitä eroa on luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla?

mitä eroa on luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla: Piirteet

Uskonnolliset perinteet eroavat toisistaan monella tavalla. Kirkkojen opit, sakramentit sekä jumalanpalveluskäytännöt poikkeavat toisistaan merkittävästi. Tutustu näihin keskeisiin eroihin tarkemmin ymmärtääksesi kummankin perinteen ainutlaatuiset piirteet ja historian taustat, jotta selviää, mitä eroa on luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla.

Kaksi kristillistä polkua Suomessa

Luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on paljon yhteistä, kuten usko Pyhään Kolminaisuuteen, Raamattu ja monet kirkkovuoden juhlat. Suomessa nämä kaksi kirkkokuntaa elävät rinnakkain, mutta niiden välillä on merkittäviä opillisia, käytännöllisiä ja kulttuurisia eroja. Usein herää kysymys siitä, mitä eroa on luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla, kun tarkastellaan niiden arkea ja teologiaa. Erojen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan, miten sama kristillinen sanoma voi ilmetä kahdessa täysin erilaisessa perinteessä.

Monet pohtivat kirkkokuntien välisiä eroja erityisesti silloin, kun he vierailevat toisen kirkon jumalanpalveluksessa tai pohtivat oman hengellisen elämänsä suuntaa. Mutta tässä piilee eräs mielenkiintoinen seikka - luterilainen ja ortodoksinen kirkko erot eivät ole pelkästään pintapuolisia rituaaleja, vaan ne ulottuvat syvälle siihen, miten ihminen kokee pyhyyden. Selvitämme näitä ydinkysymyksiä tarkemmin seuraavissa kappaleissa.

Raamattu ja traditio: Mistä kirkkojen oppi kumpuaa?

Luterilaisessa kirkossa ylin auktoriteetti on yksinomaan Raamattu, kun taas ortodoksinen kirkko pitää pyhää traditiota eli kirkon elävää perinnettä Raamatun rinnalla yhtä tärkeänä. Tämä näkemysero muovaa molempien kirkkojen opetusta ja juhlakalenteria hyvinkin konkreettisella tavalla. Esimerkiksi tekstit Neitsyt Marian syntymästä eivät löydy Raamatun kirjoista, minkä vuoksi luterilainen kirkko ei juhli Marian syntymää, toisin kuin ortodoksit, joille se on yksi vuoden suurista juhlista.

Suomessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 61 prosenttia väestöstä, mikä tarkoittaa suurin piirtein 3.46 miljoonaa jäsentä, tehden siitä maan selvän valtaväestön kirkon. Ortodoksiseen kirkkoon puolestaan kuuluu noin 55.439 jäsentä, mikä vastaa hieman alle yhtä prosenttia Suomen väestöstä. Nämä lukusuhteet selittävät osaltaan sitä, miksi luterilainen tapakulttuuri tuntuu monelle suomalaiselle itsestäänselvyydeltä, kun taas ortodoksisuus näyttäytyy usein kiehtovana ja mystisenä vähemmistöperintönä. Luterilaista kirkkoa onkin perinteisesti kutsuttu Sanan kirkoksi, koska saarnalla ja Raamatun tekstien lukemisella on siellä keskeisin rooli.

Sakramentit ja ehtoolliskäsitys poikkeavat toisistaan

Luterilaisessa kirkossa tunnustetaan vain kaksi sakramenttia, jotka ovat kaste ja ehtoollinen, kun taas ortodoksisessa kirkossa mysterioita eli sakramentteja on kaikkiaan seitsemän kappaletta. Luterilaisuudessa sakramentin kriteerinä on se, että sen on oltava suoraan Jeesuksen asettama ja siihen on liityttävä näkyvä aine. Ortodoksisessa perinteessä sakramenttien määrää ei ole rajattu yhtä tiukasti, ja viisi muuta pyhää toimitusta - kuten mirhavoitelu, katumus, pappeus, avioliitto ja sairaanvoitelu - nähdään yhtä lailla Pyhän Hengen välittäjinä.

Kun puhutaan aiheesta luterilainen ortodoksinen ehtoollinen, nousevat teologiset vivahteet selvästi esiin. Molemmat kirkot uskovat Jeesuksen olevan todellisesti läsnä ehtoollisleivässä ja -viinissä, mutta ortodoksinen ehtoollinen on suljettu muilta kuin ortodoksisen kirkon kastetuilta ja voidelluilta jäseniltä. Luterilaisessa kirkossa ehtoollispöytään kutsutaan puolestaan kaikki kristityt, jotka tutkivat omaatuntoaan. Olen itse istunut molempien kirkkojen penkeillä ja havainnut tämän käytännön tuottaman pienen kiusaantuneisuuden hetken - ortodoksisessa liturgiassa luterilainen vieras joutuu jättämään ehtoollisen väliin, mikä voi tuntua ulkopuolisuudelta, vaikka kyse on kirkon kunnioituksesta omaa mysteeriään kohtaan.

Miten ortodoksinen jumalanpalvelus eroaa luterilaisesta käytännössä?

Ortodoksinen jumalanpalvelus eli liturgia korostaa kokonaisvaltaista aistikokemusta ja mystiikkaa, kun taas luterilainen jumalanpalvelus on rakenteeltaan selkeämpi ja keskittyy vahvasti puhuttuun sanaan sekä yhteislauluun. Suurin käytännön ero liittyy kirkkotilaan ja ihmisen asentoon sen sisällä. Luterilaisessa kirkossa istutaan pääosa ajasta penkeillä, kun taas ortodoksisessa kirkossa jumalanpalvelus vietetään perinteisesti seisten, eikä kiinteitä istumapaikkoja juuri ole reunoja lukuun ottamatta.

Myös kirkkomusiikki ja visuaalisuus luovat kaksi erilaista maailmaa. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa ei käytetä lainkaan soittimia, vaan kaikki musiikki on neliäänistä kuorolaulua, kun taas luterilaisessa kirkossa urut ja virsikirja ovat jumalanpalveluksen sydän. Ortodoksikirkon seinät on verhottu ikoneilla, jotka toimivat ikkunoina taivaaseen, ja ilmassa tuoksuu suitsuke. Luterilaiset kirkot ovat puolestaan usein hyvin pelkistettyjä ja valoisia, jotta huomio ei kiinnittyisi mihinkään ylimääräiseen vaan pysyisi saarnassa. Tämä ortodoksisen jumalanpalveluksen verkkainen ja symbolinen luonne saattaa aluksi hämmentää luterilaista kävijää.

Hallinto, papisto ja naisen asema kirkon työssä

Luterilaisessa kirkossa pappeus on avoin sekä miehille että naisille, kun taas ortodoksinen kirkko vihkii papeiksi ainoastaan miehiä. Suomen luterilaisessa kirkossa naispappeus hyväksyttiin 1980-luvun loppupuolella, ja nykyisin naispappeja on seurakuntatyössä lähes puolet kaikista pastoreista. Ortodoksisessa kirkossa traditio ja varhaiskristillinen käytäntö sitovat pappeuden mieheyteen, vaikka naisilla onkin merkittävä rooli muissa kirkon tehtävissä, kuten kuoronjohtajina ja uskonnonopettajina.

Myös luostarilaitoksella on aivan erilainen painoarvo näissä kaihessa yhteisössä. Reformaation seurauksena luterilainen kirkko luopui luostareista kokonaan, sillä Martin Luther ei pitänyt selibaattia tai luostarielämää pelastuksen kannalta tavoiteltavana asiana. Ortodoksisessa kirkossa luostarit sen sijaan ovat hengellisen elämän keskuksia, ja esimerkiksi Suomessa toimivat Valamon ja Lintulan luostarit vetävät puoleensa tuhansia vierailijoita vuosittain.

Kirkkojen keskeiset erot pähkinänkuoressa

Luterilaisuuden ja ortodoksisuuden vertailu auttaa hahmottamaan kirkkojen keskeisimmät opilliset ja käytännön erot yhdellä silmäyksellä.

Luterilainen kirkko

• Yksinomaan Raamattu (Sola Scriptura -periaate)
• Pappeus on avoin sekä miehille että naisille
• Ei luostareita, pyhimyksiä ei rukoilla tai palvota
• Urut ja muut soittimet ovat käytössä, vahva yhteislauluperinne
• Kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen

Ortodoksinen kirkko

• Raamattu ja pyhä traditio rinnakkain
• Vain miehet voidaan vihkiä piispoiksi ja papeiksi
• Luostarit ovat hengellisiä keskuksia, pyhiä ihmisiä kunnioitetaan
• Ainoastaan ihmisääni, soittimien käyttö on kielletty liturgiassa
• Seitsemän mysteeriä eli sakramenttia

Tuomaan matka luterilaisesta arjesta ortodoksiseen liturgiaan

Tuomas, espoolainen opiskelija, oli tottunut luterilaisiin jumalanpalveluksiin, joissa istuttiin rauhassa penkillä ja seurattiin virsien numeroita taululta. Hän päätti osallistua ystävänsä kutsumana ortodoksiseen pääsiäisyön liturgiaan, mutta tunsi olonsa heti alussa epävarmaksi uuden ympäristön vuoksi.

Hänen ensimmäinen virheensä oli yrittää etsiä istumapaikkaa täpötäydestä kirkkosalista, jossa kaikki seisoivat olkapää olkapäätä vasten. Tuomas tunsi jalkojensa puutuvan jo ensimmäisen puolituntisen aikana, ja suitsukkeen voimakas tuoksu pyörrytti häntä.

Tuomas tajusi, ettei hänen tarvinnut suorittaa jumalanpalvelusta tai ymmärtää jokaista slaavinkielistä laulun sanaa. Hän sulki silmänsä, antoi kuorolaulun virrata ylitseen ja keskittyi vain olemaan läsnä ilman luterilaista tarvetta analysoida kaikkea järjellä.

Liturgian päätyttyä aamuyöllä Tuomas huomasi fyysisen väsymyksen muuttuneen syväksi henkiseksi rauhaksi. Vierailu opetti hänelle, että siinä missä luterilaisuus ruokkii uskoa sanan ymmärryksellä, ortodoksisuus voi hoitaa sielua pelkän pyhyyden kokemisen kautta.