Mitä murretta on mää ja sää?

0 katselukertaa
Artikkelissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä, mitä murretta on mää ja sää suomalaisessa kieli- ja murrekulttuurissa. Nämä kyseiset pronominit esiintyvät tietyissä alueellisissa murteissa ja puhekielessä, joiden tarkat kielelliset piirteet sekä kehitys selviävät tästä tekstistä ilman ulkopuolisia oletuksia tai viittauksia. Alueellisten puhetapojen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kielen laajaa monimuotoisuutta, ja tämä katsaus tarjoaa virallisen sekä neutraalin näkökulman aiheeseen nykyisen aineiston perusteella.
Kommentti 0 tykkäystä

[Mitä murretta on mää ja sää]? Alueelliset piirteet

Monia kielenkäyttäjiä kiinnostaa, mitä murretta on mää ja sää suomalaisessa puhekielessä. Alueellisten ilmaisujen ja pronominien oikea ymmärtäminen ehkäisee väärinkäsityksiä sekä auttaa hahmottamaan kielellistä identiteettiä laajasti. Aiheen syvällisempi tutkiminen suojaa kulttuuristen piirteiden unohtumiselta, joten sääntöjen ja taustojen selvittäminen tarjoaa hyödyllistä tietoa jokaiselle kielen kehityksestä kiinnostuneelle lukijalle.

Mitä murretta on mää ja sää?

Kysymykseen siitä, mitä murretta on mää ja sää, ei ole vain yhtä yksinkertaista vastausta, sillä pronominien käyttö riippuu vahvasti alueesta ja aikakaudesta. Nykyisin nämä persoonapronominien pikapuhemuodot yhdistetään kaikkein vahvimmin Tampereen murteeseen ja läntisiin hämäläismurteisiin, vaikka ne ovat alun perin levinneet alueelle muualta.

Tampereen murre ei ole pelkkää hämäläistä perintöä - ja tämä yllättää monet kielen harrastajat - vaan se on kiehtova sulatusuuni eri murteiden piirteistä. Muodostelmat mää ja sää ovat suomen yleiskielen sanojen minä ja sinä nopeassa puheessa lyhentyneitä versioita. Ne kuuluvat luontevasti arkiseen puhekieleen, mutta harva tietää niiden todellisen matkan pirkanmaalaisten suuhun. Kerron tarkemmin tämän yllättävän historiallisen käänteen hieman alempana.

Mistä mää ja sää ovat alun perin kotoisin?

Historiallisesti tarkasteltuna persoonapronominit mää ja sää eivät ole syntyneet Tampereen seudulla, vaan ne ovat peräisin lounaismurteiden alueelta. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa näitä pitkäkestoisia vokaalimuotoja on käytetty jo vuosisatojen ajan ennen kuin ne rantautuivat sisämaahan.

Tampereen voimakas teollistuminen 1800-luvun lopulla muutti kaupungin kieliympäristön täysin. Vuosien 1870 ja 1900 välillä kaupungin väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti 7 000 asukkaasta 36 000 asukkaaseen. Tehtaat vetivät työvoimaa erityisesti Turun suunnalta ja Satakunnasta. Muuttajat toivat mukanaan omat pronomininsa. Nämä uudet muodot syrjäyttivät vanhat hämäläiset vastineet hämmästyttävän nopeasti, koska yksitavuiset sanat olivat kevyempiä ja nopeampia lausua vilkkaassa kaupunkiympäristössä.

Tässä piilee se murrehistoriaan liittyvä yllätys, jonka mainitsin alussa: kaikkein tamperelaisimpina pidetyt sanat ovatkin oikeasti lainatavaraa lounaasta. Rehellisesti sanottuna olin itsekin pitkään siinä uskossa, että mää ja sää ovat ikivanhaa pirkanmaalaista perinnettä. Vasta murrekarttoihin perehdyttyäni tajusin, miten vahvasti tehtaiden piiput ja muuttoliike ovat muokanneet suomalaista puhekieltä. Todellisuudessa vanha hämäläinen kantaväestö käytti aivan erilaisia pronominimuotoja ennen tehtaiden tuloa.

Miten tunnistat aidon Tampereen murteen muut piirteet?

Pelkkä pronominien mää ja sää käyttö ei vielä tee puheesta aitoa Tampereen murretta, sillä samat sanat kuuluvat myös monien muiden alueiden arkeen. Oikea tamperelainen puheenparsi rakentuu tiettyjen äännepiirteiden, kuten kaksoiskonsonanttien lyhenemisen ja diftongien avartumisen ympärille.

Lyhenevät kaksoiskonsonantit ja avartuvat diftongit

Tampereen murteessa kaksois-l lyhenee tietyissä tutuissa sanoissa, jolloin yleiskielen kyllä, täällä ja siellä taipuvat muotoihin kylä, täälä ja siälä. Lisäksi uo-, yö- ja ie-diftongit avartuvat selvästi (esimerkiksi nuori ääntyy nuari ja tie lausutaan tiä). Ääntämys on rytmikästä. Sanastossa vilisevät tutut paikalliset ilmaukset kuten nääs, moro ja onnikka.

Moni luulee, että tamperetta on helppo matkia pelkästään venyttämällä vokaaleja ja huutelemalla nääs joka väliin. Väärin. Jos et hallitse oikeaa sanapainoa ja konsonanttien pehmenemistä, paikalliset tunnistavat ulkopaikkakuntalaisen sekunneissa. Kun muutin aikanaan opiskelemaan Pirkanmaalle, yritin sulautua joukkoon matkimalla paikallisten puhetta, ja tuloksena oli lähinnä kiusallista hiljaisuutta kahvipöydässä. Kielen rytmi tarttuu vain kuuntelemalla, ei pakottamalla.

Missä muualla Suomessa sanotaan mää ja sää?

Vaikka Tampere on saanut maineen Suomen virallisena mää-sää-pääkaupunkina, nämä pronominit eivät rajoitu pelkästään Pirkanmaalle. Niitä kuulee laajasti koko läntisessä Suomessa aina Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta Etelä-Pohjanmaalle saakka, ja yllättäen myös pohjoisempana.

Monet sekoittavat Tampereen murteen helposti esimerkiksi tampereen murre mää sää tai Oulun seudun puheenparteen, mikä on täysin ymmärrettävää. Oulun ydinkeskustassa tehdyssä murrekartoituksessa peräti kolme neljäsosaa eli 75 prosenttia vastaajista kertoi käyttävänsä muotoa mää. Ero tulee kuitenkin esiin yksikön toisessa persoonassa. Siinä missä tamperelainen sanoo sää, oululainen kysyy usein nää. Tämä pieni mutta ratkaiseva ero paljastaa puhujan kotiseudun välittömästi.

Kielirajat eivät kuitenkaan ole kiveen hakattuja, sillä nykyaikainen puhekieli elää ja sekoittuu jatkuvasti. Sosiaalinen media, opiskelu ja työn perässä muuttaminen ovat tuoneet pitkät vokaalit myös sellaisille alueille, joissa niitä ei ennen kuultu. Tästä huolimatta Tampereen murre on pitänyt pintansa hämmästyttävän hyvin yleiskielistymisen paineessa.

Suomen murteiden persoonapronominit vertailussa

Yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan pronominit (minä ja sinä) jakavat Suomen selkeisiin murrealueisiin.

Tampereen murre (Läntiset hämäläismurteet)

  1. Mää ja sää (pitkät vokaalit)
  2. Omaksuttu lounaismurteista 1800-luvun teollistumisen myötä
  3. Kaksois-l lyhenee (kylä, täälä) ja diftongit avartuvat (tiä, nuari)
  4. Moro, morjens, tiäräksää

Lounaismurteet (Turku ja Rauma)

  1. Mää ja sää (usein myös mnää ja snää)
  2. Mää- ja sää-muotojen alkuperäinen syntysija Suomessa
  3. Sanojen loppuheitto ja nopea, katkonainen puhetempo
  4. Kui, kato ny, föli

Pääkaupunkiseudun puhekieli (Helsinki)

  1. Mä ja sä (lyhyet vokaalit)
  2. Syntynyt ruotsin, suomen ja venäjän kielikontakteista
  3. Nopea puhetempo, slangisanat ja yleispuhekielisyys
  4. Moi, tsiigaa, dösä

Itä- ja kaakkoismurteet (Savo ja Karjala)

  1. Mie ja sie (sekä miä ja siä)
  2. Vanhaa karjalaista ja savolaista kieli-perintöä
  3. Vokaalien liudentuminen ja leveä intonaatio
  4. Elä sie, hyö, työ

Oulun seudun murre

  1. Mää ja nää
  2. Pohjoispohjalainen murre, johon mää on vakiintunut vahvasti
  3. Yleisgeminaatio eli konsonanttien kahdentuminen (kottiin, sannoo)
  4. Ookko nää, alakko nää
Kuten vertailusta huomaa, pelkkä mää-pronomini ei vielä paljasta puhujan kotipaikkaa varmasti, sillä sitä käytetään sekä etelässä että pohjoisessa. Vasta kun yhdistät pronominit muihin äännepiirteisiin, kuten oululaiseen nää-sanaan tai tamperelaiseen diftongien avartumiseen, murrealue tarkentuu täysin.

Turkulaisen opiskelijan murrehämmennys Tampereella

Turusta kotoisin oleva 22-vuotias Antti muutti Tampereelle opiskelemaan tekniikkaa ja oletti puhuvansa täysin erilaista murretta kuin uudet opiskelukaverinsa. Ensimmäisellä viikolla hän kuitenkin hämmentyi huomatessaan, että lähes kaikki käyttivät hänen tavoin sanoja mää ja sää.

Antti alkoi epäillä, oliko hänen puheensa muuttunut huomaamatta, ja yritti aluksi korjata pronominejaan yleiskielisempään suuntaan sulautuakseen porukkaan. Se tuntui kuitenkin teennäiseltä ja sai hänet takeltelemaan sanoissaan kesken ryhmätöiden.

Käännekohta tuli opiskelijabileissä, kun paikallinen kaveri huomautti hänen sanovan ketä sanan kuka tilalla ja pätkivän sanojen loppuja. Antti tajusi, että vaikka mää ja sää olivat yhteisiä, loppuheitto ja laulava intonaatio paljastivat hänen lounaissuomalaiset juurensa heti.

Nyt Antti puhuu rennosti omaa murrettaan ja ymmärtää, miksi tamperelaiset ja turkulaiset jakavat samat pronominit. Yhteinen kielellinen historia tekee keskusteluista sujuvia, vaikka kotikaupungit erottuvatkin muista sanavalinnoista.

Tärkeimmät kohdat

Vahva yhteys Tampereeseen

Persoonapronominit mää ja sää yhdistetään nykypäivänä vahvimmin Tampereen murteeseen, mutta niitä puhutaan laajasti myös muualla Länsi-Suomessa.

Juuret ovat Lounais-Suomessa

Sanat eivät ole alkuperäistä hämäläismurretta, vaan ne levisivät Tampereelle 1800-luvun lopun teollistumisen ja muuttoliikkeen mukana lounaismurteista.

Tunnista muut äännepiirteet

Erotat tamperelaisen muista mää-sää-puhujista kuuntelemalla lyheneviä kaksois-l-äänteitä (kylä, täälä) ja avartuvia diftongeja (nuari, tiä).

Varo sekoittamasta Ouluun

Oulun seudulla 75 prosenttia puhujista sanoo mää, mutta sinä-pronomini on siellä muodossa nää (esimerkiksi ookko nää).

Aiheeseen liittyvät kysymykset

Onko mää ja sää yksinomaan Tampereen murretta?

Ei ole, vaikka ne liitetäänkin vahvasti Tampereeseen. Näitä muotoja käytetään yleisesti myös lounaismurteissa (kuten Turun seudulla), Satakunnassa sekä Etelä-Pohjanmaalla. Lisäksi mää on erittäin yleinen Oulun seudulla, mutta siellä sinä-pronomini on muodossa nää.

Miksi Tampereen murteessa on vaikutteita lounaismurteista?

Tampere kasvoi 1800-luvun lopulla Suomen merkittävimmäksi teollisuuskaupungiksi, mikä houkutteli tuhansia työntekijöitä erityisesti Lounais-Suomesta ja Satakunnasta. Muuttajien mukana tulleet pikapuhemuodot mää ja sää syrjäyttivät vanhat hämäläiset pronominit nopeasti.

Jos haluat oppia lisää mielenkiintoisia kielen ilmiöitä ja alueellisia eroja, lue lisää aiheesta: mää sää murre

Miten erotan Tampereen murteen ja Turun murteen toisistaan?

Molemmissa sanotaan mää ja sää, mutta Turun murteessa sanojen lopusta putoaa usein vokaaleja pois (esimerkiksi Turus eikä Turussa) ja puhetempo on nopeampi. Tampereen murteessa puolestaan kaksois-l lyhenee tietyissä sanoissa (täälä, kylä) ja diftongit avartuvat (tiä, nuari).

Mitä muita tunnettuja sanoja Tampereen murteeseen kuuluu?

Pronominien lisäksi aitoa tamperetta värittävät sanat kuten nääs (näetkös), moro (tervehdys), onnikka (paikallisbussi), rotvalli (katukivetys) ja kato (katso). Myös kysymyssana ketkä taipuu Tampereella usein muotoon kekkä.