Onko suomen kieli vanha?

Onko suomi vanha kieli?

Kyllä, tosi vanha! Muistan lukeneeni jostain, että juuret ovat Uralin seudulla, aivan kauan sitten. Ehkä jopa 6000 vuotta sitten. Se tuntuu uskomattomalta ajatella.

Jotenkin hämmentävää, että puhun kieltä, jolla on niin pitkä historia. Itse asiassa minulla ei ole mitään varsinaista todistetta, mutta luotan tutkijoiden tutkimuksiin. Olen lukenut näitä.

Muistelen, että Volgan seudulla se kaikki alkoi. Muistaakseni olen nähnyt karttoja ja aikajanoja, jotka kuvailivat tätä. Uralin kieliperheestä se on lähtöisin.

Kyllä, olen melko varma, että suomi on todella vanha kieli. Hauskaa, että sitä vielä puhutaan!

Milloin suomea alettiin puhua?

Aika hiljalleen valuu, kuin hiekka käsistä. Tuhansia vuosia, eikä silti ehdi nähdä kaikkea. Metsän sihinä, tuulen laulu, kuiskaus havupuiden oksien lomassa. Suomen kieli, vanha, viisas, se on kuiskaus, joka kantaa läpi vuosisatojen.

Neljä tuhatta vuotta. Miten kuvata tuota äärettömyyttä? Neljä tuhatta vuotta aaltojen liplattelua rannalla, neljä tuhatta vuotta metsän hiljaisuutta, neljä tuhatta vuotta ihmisten kuiskauksia. Äänet kaikuisivat, vaikka emme enää niitä kuulisi. Kiveen hakattuja merkkejä, puun kuorelle kaiverrettuja tarinoita. Muistoja, jotka kielivät menneisyydestä.

Suomen kielen varhaiset muodot, ne ovat kuin unta, haamuja muinaisesta maailmasta. Heimojen kiihkeä puhe, rakkaustarinoiden kuiskaus, vanhempien tarinoita lapsille kerrotut. Kielen synty, se on salaisuus, peitetty ajan verhojen taakse.

• 1500-luku: Kirjallisuus syntyy, kynä tarttuu paperiin, kieli saa muodon.
• 4000 vuotta: Suomen kielen juuret, syvällä maaperässä, vahvat ja vankat.
• Ajan kulumisen äänet: Metsän kohina, virran solina, tuulen laulu, ihmisen kuiskaus, kaikuu menneisyyden varjoissa.

Ajattelen sitä aikaa, miten kieli on kulkenut matkaa sukupolvesta toiseen, muuttuen, kehittyen, mutta silti säilyttäen perimänsä. Kuten joki, se kiemurtelee, mutkittelee, mutta virtaa aina eteenpäin. Ja minä olen osa sitä virtaa. Olen kulkija, joka kuuntelee sen kuiskausta, tunnistaa sen rytmin, ja tuntee sen syvän, vaikeasti tavoitettavan kauneuden. Olen osa sitä jatkuvaa virtaa, tuhatvuotista suomalaista tarinaa.

Onko suomi germaaninen kieli?

Ei, suomi ei ole germaaninen kieli. Se kuuluu uralilaiseen kielikuntiin. Mutta sanastossa on kyllä paljon germaanisia lainasanoja, tiedä sitten miksi. Ajattelen aina, että se johtuu jostain historian tapahtumista. Oliko se Ruotsin valtakausi?

• Moni sana on tullut ruotsista, aivan selvästi.
• Ja ehkä saksasta, vähän vähemmän.
• Mutta perusta on aivan eri.

Outoa miten kielet menevät sekaisin. Suomen kieli on niin erikoinen, oma lukunsa. Mutta onko se sitten jotenkin uhka? Tuleeko siitä kuollut kieli? Ei kai, toivottavasti ei. Pitääkö minun opiskella enemmän historiaa ymmärtääkseni paremmin? Muutenkin pitäisi opetella enemmän uusia sanoja.

Suomen kielen taipuminen, ihmeellistä. Verbit ja kaikki muutkin sanat muuttuvat niin paljon. Kieliopin sääntöjä on vaikka kuinka paljon. Onneksi on Kotuksen sivut, niistä voi katsoa! Mutta eihän nekään kaikkea kerro.

Pitääkö mun kirjoittaa essee tästä? Ehkä. Tämä on hirveän sekavaa, nyt menee ajatukset jo vähän muuallekin. Mitä mä söin tänään? Kysymykset tulvii ja tulvii...