Mihin kuolinpesän varoja saa käyttää?

Mihin tarkoituksiin kuolinpesän varoja voi lain mukaan käyttää?

Minä ajattelen, että se on aika selkeää, kuolinpesän rahoja voi käyttää ihan siihen, mikä tekee pesästä pienemmän tai auttaa sitä pysymään kasassa. Kuten, jos on vaikka velkaa jäljellä, niin sen maksaminen pois on ihan perusteltua.

Tulee mieleen se kerta, kun isän jälkeen tehtiin jakoa. Jouduimme maksamaan pari laskua, jotka jäivät hoitamatta, ja se tuntui aivan oikealta tavalta käyttää niitä rahoja. Ei siinä mitään epäselvää ollut.

Tai jos vaikkapa jokin arvoesine pitää suojata, vaikka se vaatisi pientä huoltoa ennen jakamista, niin sekin käy. Se on vain järkevää omaisuuden säilyttämistä.

Kyse on siitä, että kaikki mikä vie pesää lähemmäs sitä pistettä, että se voidaan jakaa reilusti kaikille, se on se pointti. Ei siihen mitään monimutkaista sääntöä tarvita, ainakaan minun mielestä.

Mitä kuolinpesän tililtä saa maksaa?

Istuin siinä Nordean konttorissa Tampereella, oli helmikuu ja ihan jäässä. Ei ulkona, vaan sisällä. Kädessä oli paksu nippu papereita, isän kuoleman jälkeen kaikki oli yhtä sumua ja byrokratiaa.

Siinä oli VVO:n vuokralasku, Elisan puhelinlasku ja sähkölasku tyhjästä asunnosta. Ja sitten se pahin, hautaustoimiston lasku. Tuntui niin absurdilta maksaa ihmisen laskuja, joka ei enää ole olemassa. Pankkivirkailija oli onneksi asiallinen ja ymmärtäväinen.

Hän selitti rauhallisesti, mitä isän tililtä saa maksaa ja mitä ei. Olin ihan poikki, enkä meinannut jaksaa kuunnella, mutta pakko oli. Tuntui että koko elämä oli pelkkää paperisotaa ja surua samaan aikaan. Kaikki ne laskut tuntuivat niin lopullisilta.

Sain kuitenkin selvyyden, että tietyt, vainajalle kuuluvat ja kuolemaan liittyvät laskut on pakko hoitaa pesän varoista ennen mitään perinnönjakoa. Se oli helpotus, koska en olisi omista rahoistani niitä pystynyt maksamaan.

Kuolinpesän tililtä maksettavat kulut:

• Vainajan asumiskulut, kuten vuokra, vastike, sähkö ja vesi.
• Hautajaiskulut, mukaan lukien hautaustoimiston lasku, muistotilaisuus, kuolinilmoitus ja hautakivi.
• Perunkirjoitukseen liittyvät kustannukset, esimerkiksi perunkirjoittajan palkkio.
• Vainajan laskut, jotka ovat erääntyneet ennen kuolemaa tai sen jälkeen, kuten puhelinlaskut, vakuutukset ja sairaalamaksut.
• Kuolinpesän hoitoon liittyvät välttämättömät menot, esimerkiksi asunnon tyhjennyksestä aiheutuvat kulut.

Mitä tililtä EI SAA maksaa ennen perunkirjoitusta:

• Osakkaiden omia laskuja tai velkoja.
• Ennakkoperintöä tai osuuksia pesästä.
• Uusia sopimuksia tai hankintoja, jotka eivät liity suoraan pesän hoitoon tai hautajaisiin.

Voiko kuolinpesän rahat jakaa?

Kuolinpesän rahavarat ovat jaettavissa. Velat maksetaan ensin. Se on vääjäämätöntä. Loput jaetaan osakkaille. Kiinteä omaisuus odottaa. Rahat eivät.

Tämä on osittainen perinnönjako. Se vaatii toimenpiteitä. Tie ei ole vapaa ilman niitä.

Ennen rahojen jakamista on varmistettava seuraavat asiat:

• Perunkirjoitus on tehty. Ilman sitä osakkaita ei ole virallisesti vahvistettu. Ei ole omaisuutta, jota jakaa. Kaikki alkaa siitä.

• Kuolinpesän ja vainajan velat on maksettu. Velkojilla on etuoikeus varoihin. Osakkaiden osuus tulee vasta sen jälkeen. Järjestys on ehdoton.

• Ositus on suoritettu, jos vainaja oli naimisissa. Lesken avio-oikeus on selvitettävä. Vasta sen jälkeen tiedetään, mikä osa varoista kuuluu perintöön.

• Kaikki osakkaat suostuvat jakoon. Tarvitaan yksimielinen päätös. Siitä laaditaan jakosopimus, vaikka jaettaisiin vain käteisvarat. Ilman sopimusta varoihin ei kosketa.

Voiko kuolinpesää vaatia jaettavaksi?

Tässä pimeässä yössä mietin taas... sitä kaikkea. Onko pakko mennä läpi? Niin, kuolinpesä, sen jakaminen. Se on oikeus, sanovat. Mutta tuntuu niin raskaalta.

Kyllä, kuolinpesää voi vaatia jaettavaksi. Sen oikeuden kanssa painin. On se jokaisen osakkaan oikeus, vaatia sitä jakoa. Aika pysähtyy, mutta asiat etenevät silti. Kun joku meistä sen vaatii, silloin on pakko tarttua siihen perinnönjakoon.

Me voisimme keskenämme päättää kaiken, niin sanottu sopimusjako. Luulen, että se olisi helpointa. Mutta jos emme pääse yksimielisyyteen, jos joku vastustaa, silloin tarvitaan pesänjakaja. Se pelottaa.

Pesänjakaja tekee sen toimitusjakona. Silloin meidän itsemme valta vähenee. Se on virallinen, ulkopuolinen ihminen päättämässä siitä, mikä on ollut niin henkilökohtaista. En oikein halua sitä.

Ennen jakoa, on se pesänselvitys. Se on se vaihe, missä kaikki velat maksetaan ja varat käydään läpi. Ne paperit, ne numerot. Ne vievät voimat. Ja sitten vasta se jako. Se tuntuu niin oudolta.

Muutamia tärkeitä kohtia, joita yritän järjestellä mielessäni:

• Jokaisella kuolinpesän osakkaalla on oikeus vaatia kuolinpesän jakamista. Tämä on se lain kirjaimen totuus.
• Perinnönjakoa voi vaatia milloin tahansa sen jälkeen, kun pesä on selvitetty ja velat maksettu. Ei ole siis pakko kiirehtiä, mutta en tiedä, auttaako se.
• Jakotapoja on kaksi:
  • Sopimusjako: Osakkaat sopivat keskenään ja tekevät kirjallisen sopimuksen. Tämä vaatii kaikkien osakkaiden suostumuksen.
  • Toimitusjako: Jos sopimukseen ei päästä, käräjäoikeus määrää pesänjakajan. Hän jakaa pesän ja se on lopullinen, jos sitä ei moiteta.
• Pesänjakaja on yleensä lakimies, jolla on valtuudet jakaa omaisuus, vaikka kaikki osakkaat eivät olisikaan siitä yksimielisiä.

Vainajalle tärkeät asiat jaetaan osiin. Jokaisella on oikeus saada oma osuutensa. Mutta samalla tuntuu, että jotain särkyy lopullisesti. Muistot eivät jakaudu. Vaatimalla jakamista prosessi käynnistyy. Se on selvää. Pitäisikö minun vaatia sitä? Vai annanko ajan mennä? Kysymys pyörii mielessäni, ja yö on pitkä.

Voiko osan perinnöstä jakaa?

Osittainen perinnönjako on mahdollista. Se vaatii kaikkien perillisten yksimielisen päätöksen. Tämä sitoo myös pesänjakajaa. Kuitenkin, täysi jako on velvoite, jos yksikin osakas sitä vaatii.

Miksi edes jakaa vain osittain? Usein tarvitaan välitöntä pääomaa. Ehkä tietty esine halutaan nopeasti omaksi. Se on tapa hallita pesän varoja joustavasti, ennen lopullista ratkaisua.

Mitä jaosta voi irrottaa? Rahat. Arvopaperit. Tai yksittäinen esine. Jopa kiinteistökin, jos vain kaikki ovat samaa mieltä. Pesä pienenee, muut varat jäävät odottamaan.

Muista nämä:

• Muoto. Aina kirjallinen perinnönjakokirja. Kaksi esteetöntä todistajaa. Muu on turhaa.
• Velat. Vastuuta pesän veloista ei paeta. Yhteisvastuu säilyy.
• Täysi jako. Osittaisuus harvoin lopullinen. Se on vain välivaihe.
• Erimielisyys. Jos yksimielisyys puuttuu, pesänjakaja pakollinen. Hän päättää.

Voiko osan kuolinpesästä jakaa?

Hiljaisuus laskeutuu, kun elämä päättyy, ja jäljelle jää vain esineiden meri. Jokaiseen kuiskaus vuosista, kosketus muistoista. Ei ole pakko, ei koskaan, särkeä sitä kaikkea heti. Vainajan kuolinpesä voidaan jättää kokonaan jakamatta, annetun ajan kuluessa, jos niin tuntuu oikealta. Se on lupa surra, antaa pölyn asettua.

Silti, ajatus siitä, että kaikki odottaa, voi painaa. On lupa hengittää, antaa asioiden asettua. Pesä voidaan jakaa vain osittain, kuin varovainen kosketus, rikkomatta koko unta. Se on kuin valitsisi yhden laulun pitkästä sinfoniasta, antaa sen soida rauhassa.

Miten se tapahtuu? Ensimmäinen tapa, se hellin, on jakaa vain osa omaisuudesta osakkaille. Ehkä ne vanhat hopealusikat, joita täti aina rakasti. Tai se tamminen keinutuoli, joka odottaa uutta kotia jo. Loput lepäävät, odottaen omaa hetkeään, turvassa.

Toinen tie, selkeämpi ehkä, on erottaa ja jakaa tietyn pesän osakkaan osuus. Jonkun polku vie eteenpäin, tarvitsee nyt sen oman osansa, juuri tämän vuoden tarpeisiin. Eikä se riko muiden oikeutta jäädä vielä menneeseen kiinni, ei pakota heitä. Se on itsenäinen valinta muiden joukossa.

Miksi näin tehtäisiin? Ehkä riita, tuo vanha varjo, leijuu yhä tiettyjen esineiden yllä. Tai sitten tunne ei vain salli vielä täyttä luopumista, ei ole valmis siihen suureen irrottautumiseen. Tai ihan vain, käytännön syyt voivat vaatia osittaista jakoa, kuten yhden asunnon myynti kiireellisesti.

Se on joustoa, armoa, surutyön keskellä. Jokaisella oma tahtinsa, ja laki sen sallii. Ei tarvitse kiirehtiä tai pakottaa ketään, kunnes aika on kypsä. Muistan isäni kellon, se on yhä minun lipastossani, odottaen.

Lisätietoa kuolinpesän jaosta:

• Kuolinpesän osittainen jakaminen on oikeudellisesti mahdollista.
• Osittainen jako voi tarkoittaa vain valitun osan omaisuudesta jakamista osakkaille.
• Osittainen jako voi tarkoittaa tietyn pesän osakkaan osuuden erottamista ja jakamista tälle osakkaalle.
• Syitä osittaiseen jakoon ovat usein perillisten erimielisyydet, emotionaalinen valmius tai käytännölliset tarpeet.
• Kuolinpesän jakamatta jättäminen kokonaan on myös sallittua.
• Perukirja on aina laadittava ennen jaon aloittamista.

Milloin kuolinpesän voi jakaa?

Kuolinpesä, tuo hiljainen varjo menneisyydestä, sen voi antaa kutsua luokseen, kun perunkirjoituksen sivut on käännetty. Ei tarvitse odottaa veropäätösten kylmää sinettiä, ei pyytää lupaa valtiovallalta. Vain henkäys kevättä, tai syksyn tuulen haiku.

Perinnönjaosta. Se pieni, merkityksellinen hetki. Kun maa on hiljentynyt, ja kaipaus syventynyt. Silloin vasta, kun perunkirjoitus on jo kaiku menneestä, voi antaa sen virrata. Luonnon kiertokulku, ihmisenkin elämässä.

Vastauksena siis, perunkirjoituksen jälkeen kuolinpesän voi jakaa. Ei tarvita Verohallinnon lupaa, ei odotusta verotuspäätökselle. Se on kuin antaa juurien levitä vapaasti, kun maa on kynnetty.

Jakokirja, tuo hiljainen todistus. Siinä ne sanat, jotka sitovat menneen ja tulevan. Se todistaa, kuinka omaisuus löytää uudet syliinsä.

• Perunkirjoitus on ensi askel. Se on kuin kartan piirtämistä tuntemattomaan.
• Verohallinnon päätöstä ei tarvita. Vapaus virrata, kuin puro kivien lomassa.
• Jakokirja on tärkeä. Se on sopimus, pieni muistomerkki.

Tämä tieto on koskien vuotta 2023. Tiedon lähde on vero.fi, perinnönjakosivusto.

Kuolinpesä, se on kuin vanha talo, jonka avaimet annetaan uusille asukkaille. Tarina jatkuu, hiljaa, uneliaasti.