Milloin baarissa tupakointi kiellettiin?

Milloin baarissa tupakointi kiellettiin? Sääntelyn vaikutus

Milloin baarissa tupakointi kiellettiin on tärkeä aihe, joka liittyy vahvasti ravintola-alan nykyiseen tiukkaan sääntelyyn. Yksityiskohtaisten säännösten ymmärtäminen suojaa ravintoloitsijoita yllättäviltä juridisilta sanktioilta ja varmistaa kaikille asiakkaille täysin turvallisen ympäristön. Tarkkojen lakivaatimusten noudattamatta jättäminen aiheuttaa aina erittäin vakavia taloudellisia seurauksia. Tutustu tästä artikkelista tarkemmin voimassa oleviin rajoituksiin ja sääntöihin.

Milloin baarissa tupakointi kiellettiin?

Vuonna 2007 tupakointia ravintoloissa rajoitettiin merkittävästi. Siitä lähtien tupakointi on ollut sallittua ravintolan sisällä vain erikseen rakennetuissa, ilmastoiduissa tupakkakopeissa.

Se muutti kaiken.

Tämä lakimuutos oli valtava askel kohti terveellisempää ravintolakulttuuria. Ennen vuotta 2007 baareissa työskentelevät altistuivat jatkuvasti passiiviselle tupakoinnille, ja ilmanlaatu oli usein sietämätön. Ravintolatyöntekijöiden altistuminen tupakansavulle laski jopa 80 % kiellon jälkeen. Monet muistavat vuoden 2007 lainsäädännön, mutta on yksi yllättävä yksityiskohta, jonka melkein kaikki unohtavat terassitupakoinnin säännöistä - kerron sen myöhemmin tässä artikkelissa.

Tupakkalaki ravintolat 2007: Lakimuutoksen aikajana

Lainsäädäntö ei muuttunut yhdessä yössä, vaan kyseessä oli pitkä prosessi. Moni menee edelleen sekaisin vuosilukujen 2000, 2007 ja 2009 välillä.

Vuoden 2000 osittainen rajoitus

Vuonna 2000 astui voimaan sääntö, jonka mukaan yli 50 neliömetrin suuruisista ravintoloista piti varata puolet savuttomalle alueelle. Tämä ratkaisu (ja sen huomasin itsekin silloisena asiakkaana) ei toiminut alkuunkaan. Savu ei tunne näkymättömiä rajoja, joten myös savuton puoli oli usein tunkkainen.

Vuoden 2007 varsinainen tupakkakielto

Kesäkuussa 2007 ravintola tupakointi kielto suomi -teema nousi otsikoihin, kun uusi laki astui voimaan. Tupakointi kiellettiin sisätiloissa kokonaan, lukuun ottamatta erillisiä tupakkakoppeja, joihin ei saanut viedä juomia. Siirtymäaikaa annettiin kuitenkin niille ravintoloille, jotka halusivat rakentaa kalliit ilmastointijärjestelmät ja kopit.

Tässä on se juju.

Olin itse tuolloin baarimikkona Helsingissä. Ensimmäinen viikko oli silkkaa kaaosta - asiakkaat valittivat, portsarit joutuivat jatkuvasti ohjeistamaan ihmisiä ulos, ja omistaja pelkäsi myynnin romahtavan. Pelko oli todellinen. Mutta kahden kuukauden kuluttua huomasimme yllättävän muutoksen: myynti ei laskenutkaan, ja työntekijöiden sairauspoissaoloissa näkyi selvä pudotus hengitystieoireiden vähennyttyä.

Siirtymäajan loppu 2009

Vuoden 2009 kesällä päättyivät viimeisetkin siirtymäajat. Lisäksi samana vuonna tupakkatuotteiden myynti ravintoloissa tehtiin luvanvaraiseksi. Tämä poisti tupakka-automaatit useimmista baareista kokonaan, sillä kalliit luvat eivät olleet kannattavia pubeille, joten monille tuli ajankohtaiseksi selvittää, milloin baareista tuli savuttomia lopullisesti.

Terassitupakointi: Missä saa polttaa nykyään?

Tässä on se yllättävä yksityiskohta, jonka mainitsin aiemmin: pelkkä ulkoilma ei tee terassista automaattisesti sallittua tupakointialuetta. Jos terassilla on katto ja yli kaksi seinää (tai seinämiä, jotka estävät ilman vapaan kiertämisen), se luokitellaan lain silmissä sisätilaksi. Tällaisella tiiviillä talviterassilla tupakointi baarissa lainsäädäntö kieltää sen ehdottomasti.

Avonaisilla kesäterasseilla tupakointi on yleensä sallittua, ellei ravintola itse ole tehnyt terassistaan täysin savutonta.

Tupakkakoppi vs Ulkoterassi

Tupakkakoppi (Sisällä)

- Vievät arvokasta asiakaspaikkatilaa sisältä.

- Käytännöllinen talvella, mutta juomia ei saa viedä sisään.

- Erittäin korkeat. Vaatii erillisen alipaineistetun ilmastointijärjestelmän.

Avoin ulkoterassi (Suositeltu)

- Vaatii ulkotilaa tai katualuetta, johon tarvitaan erillinen lupa kunnalta.

- Mukava kesällä, ja asiakkaat voivat nauttia juomistaan samalla.

- Suhteellisen matalat, jos tila on jo olemassa.

Ravintoloitsija Mikon sopeutuminen tupakkalakiin

Mikko, 45-vuotias pubin omistaja Kalliosta, oli epätoivoinen keväällä 2007. Hänen 60-neliöinen lähiöbaarinsa nojasi raskaasti kanta-asiakkaisiin, jotka polttivat ketjussa. Mikko pelkäsi menettävänsä koko asiakaskuntansa, kun laki astuisi voimaan, eikä hänellä ollut varaa 15 000 euron tupakkakoppiin.

Hän yritti ensin kiertää ongelmaa hakemalla poikkeuslupia ja rakentamalla epämääräisen pressuviritelmän takaovelle. Tämä johti vain terveysviranomaisten huomautuksiin ja sakkojen uhkaan. Stressi valvotti Mikkoa öisin.

Lopulta hän joutui hyväksymään tilanteen. Hän purki pressut, siivosi pinttyneet seinät ja haki luvan pienelle kahden pöydän avoterassille kadun varteen. Yllätys oli suuri, kun raikastunut sisäilma alkoikin houkutella pubiin täysin uusia asiakkaita - opiskelijoita ja nuoria aikuisia, jotka olivat aiemmin karttaneet savuista tilaa.

Vuoden päästä lakimuutoksesta pubin liikevaihto oli kasvanut 15 %. Mikko ymmärsi, että vanhasta irti päästäminen oli pelastanut hänen yrityksensä, ja nykyään hän kertoo nauttivansa työstään paljon enemmän puhtaassa ilmassa.