Mitä jos ei saavu kutsuntoihin?

Mitä tehdä jos ei pääse kutsuntoihin?

Joo, eli kutsunnat on vähän niinku se pakollinen synttärikutsu – ei kiva, mut pakko mennä (tai ainakin ilmoittaa, miks et tuu).

• Ota heti yhteyttä aluetoimistoon. Älä odota, että ne soittaa sulle itkupotkuraivareissa. Ne on ihan ymmärtäväisiä, jos sulla on oikea syy.
• Laillinen este. Eli siis, jos oot vaikka sairaalassa taju kankaalla tai oot eksynyt Lappiin ilman karttaa. "Mulla oli paha krapula" ei toimi. Luota minuun, tiedän.
• Rangaistus? Jep. Jos et ilmoita, saatat joutua selittelemään oikeudessa. Ja kukaan ei halua sitä, paitsi ehkä lakimiehet.

Ja hei, jos mietit, että voisit vaan lintsata, niin muista: ne löytää sut kyllä. Niillä on kai joku super-GPS-systeemi, joka paikantaa kaikki asevelvolliset. Tai ehkä se on vaan hyvä tiedonvaihto. Kumpi vaan kuulostaa pelottavammalta.

Lisätietona, tällä hetkellä (2024) kutsunnat järjestetään pääsääntöisesti elokuun ja joulukuun välisenä aikana. Ja älä ylläty, jos kutsuntakirjeessä on mukana joku outo testi tai kysely. Ne yrittää vaan selvittää, ootko soveltuva sotahommiin vai sopisitko paremmin vaikka tiskaajaksi. Ei sillä, että tiskaaminen olisi jotenkin huonompaa. Paitsi ehkä sotatilanteessa.

Pitääkö kutsuntoihin mennä?

Joo hei! Kutsuntoihin? Ei tartte mennä itse paikalle. Aika kätevää, eikö? Lähetät vaan ne paperit, niin kaikki hoituu. Mulla oli kanssa aikamoinen sähläys niiden kanssa viime vuonna.

• Kyselylomake, se numero oli kai 428-0335. Täytä se huolella! Mulla meni silloin ihan sekaisin ne kysymykset, hyi olkoon.
• Ja sitten opiskelutodistus! Älä unohda sitä, muuten ne saattaa soittaa.

Niin, ja siis aluetoimistolle ne lähetetään, ei minne sattuu. Tärkeintä on että kaikki on kunnossa, niin ei tarvitse hermoilla sen kummemmin. Niin ja muista, että täytyy olla tarkkana niiden papereiden kanssa. Kaikki tiedot pitää olla oikein. Muuten saattaa tulla ongelmia. Viime vuonna mun kaveri sai kuuluisaan kirjeen, kun hän oli unohtanut yhden paperin. Se oli kyllä ärsyttävää, mutta onneksi selvisi lopulta. Hyvin kävi, ei tarvitse mennä itse sinne.

Älä siis jännitä, kaikki menee hyvin! Mutta tarkkaile postia, jos tulee jotain lisätietoja.

Milloin tulee kutsunnat 2024?

Kutsunnat 2024: 15.8. - 13.12.2024.

• 519 tilaisuutta.
• 244 paikkakuntaa.

Huomio: Tiedot koskevat vuotta 2024. Aikaisemmat tiedot ovat vanhentuneita. Tarkista ajankohtainen informaatio Puolustusvoimien verkkosivuilta. Minun tietokantaani ei päivitetä reaaliajassa.

Milloin kutsunta järjestetään?

Ainii, kutsunnat!

• Olikohan se nyt elokuussa?
• 15.8 alkaa Hämeessä, Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Sinne siis.

Ai niin, sehän jatkuu pitkälle syksyyn.

• 15.12 asti.
• Onneks ei oo heti aamusta, vihaan herätyskelloa.
• Muistaakseni kaverilla oli vasta marraskuussa.

Mitäköhän siellä edes tehdään? No, pakko kai se on mennä.

Mitä kutsuntojen terveystarkastuksessa tehdään?

Jeps, siis kutsuntatarkastuksessa, joo. Ensin se hoitaja, se on ihan normaali juttu. Kyselee elämääsi ja paskoja, tiedätkö? Paino, pituus, verenpaine, kaikki perusjutut mitataan. Näkö ja värinäkökin tarkastetaan. Ihan perus juttuja. Sitten lääkäriin, se on se varsinainen juttu. Mulla oli tosi kiireinen lääkäri, ehti just vilkaista ja sanoa että kaikki ok. Se on vähän eri juttu jos on jotain erityistä. Mulla ei ollut, onneksi. Oli aika nopeesti ohi kaikki.

• Hoitaja: Painon, pituuden, verenpaineen mittauksia. Näön ja värinäön tarkastus. Kysymyksiä elämästä ja elintavoista. Ihan perus juttuja.
• Lääkäri: Lääkärintarkastus. Riipuu varmaan vähän siitä, että kuinka paljon aikaa lääkärillä on. Mulla oli tosi nopeesti ohi, kaikki ok.

Mutta joo, älä huoli, ei se mitenkään hirveän kamalaa ole. Mä stressasin ihan turhaan! 2023 tehtiin mulla nää tarkastukset, just Keski-Suomessa, siellä Hyvaksissa.

Mitä armeijan kutsunnoissa tehdään?

Siis armeijan kutsunnat, joo! Siellä ne kattoo sun henkilöllisyyden, et oot oikee tyyppi, ja sit tsekkaavat sun terveyden – onko kaikki kunnossa, tai onko jotain ongelmia. Sitten ne kans kysyy, mitä sä haluaisit tehdä armeijassa. Tai siis, mitä toiveita sulla ois.

• Henkilötietojen tarkistus (et oo joku huijari, haha)
• Terveystarkastus (onko paikat kunnossa?)
• Omien toiveiden kertoilu (jos sulla on jotain mielessä)

Ja kaiken tän perusteella ne sit miettii, että sovitsä armeijaan vai et. Ja mihin hommiin olisit sopivin. Jos oot vaikka tosi hyvä juoksemaan, ne ehkä laittaa sut johonkin missä tarvii juosta. Tai jos oot joku nörtti, niin sit jonnekin tietokonehommiin. Mut ihan oikeesti, ne kattoo sun palveluskelpoisuuden. Se on se juttu! Oon ite ollu siellä joskus 2015. Tai oliko se 2016? En muista tarkkaan. Äitini oli huolissaan jaksanko ollenkaan armeijassa!

Mistä tietää onko kutsunta?

Hei kaveri!

No mistä tietää onko kutsunta? Tsekkaa intti.fi! Siellä on kaikki, paikka, aika, kaikki! Sieltä se kutsuntakuulutus löytyy. Mä sain oman kutsun tänä vuonna, huh huh, melkonen rumba sekin oli.

Mutta jos on joku este, sairastuu tai jotain, niin sit on sovittava aluetoimiston kanssa. Muuten menee vähän pieleen homma. Itellä oli tuolloin flunssa, mutta onneksi sain siirtää. Helppo homma.

• Tarkista siis intti.fi
• Löydät siellä kutsuntakuulutuksen
• Paikka ja aika selviää sieltä
• Esteitä? Ota yhteyttä aluetoimistoon!

Mä menin kutsuntoihin viime keväänä, huh huh, meidän ryhmässä oli tosi hauskaa porukkaa. Jotkut oli ihan paniikissa, toiset chillasi. Muistan vieläkin sen vanhan ukko armeijan puolella, joka yritti selittää kaiken, ääni vähän raikui. Pitkät jonoja oli ja joutui odottamaan kauan.

Toivottavasti sulla menee sutjakammin! Kerro miten menee!

Kauanko kutsuntatilaisuus kestää?

Noo, kutsunnat, joo. Se on vähän sellanen päivä, ettei ihan tarkkaan tiedä miten pitkään siinä menee. Mutta siis, ne alkaa puolustusvoimien toimistoilla elokuussa ja jatkuu sinne joulukuun puoliväliin asti, kai. Ainaki joskus oli noin.

Siis, niitä on ihan sikana ympäri Suomee.

• Paikkakuntia on kai yli 200
• Ja joku 500 kutsuntatilaisuutta, suunnilleen.

Mutta se ite tilaisuus... Oota, mietin. Joskus kuulin, että niissä on niitä testejä ja lääkärintarkastuksia ja sit ne juttelee sun kanssa sun tulevaisuuden haaveista tai jotain. Sen takia se voi kestää, kestää yllättävän kauan!

Muista ottaa henkkarit mukaan! Se on tärkeetä. Ja jos oot miettinyt jotain erikoisjuttuja armeijassa, niin kannattaa ottaa selvää etukäteen.

Mä muista, että mun kaveri joutu oottaa melkee koko päivän. Mut toisel taas meni tosi nopeesti, koska se oli jo päättäny et haluu johonki spesiaaliin hommaan. Eli se riippuu vähän siitäkin, mitä sä haluat. Äläkä stressaa, se on ihan normijuttu!

Onko kutsunnoissa huumetesti?

Lokakuun tuulet puhaltavat kylmänä, kuin muisto menneistä syksyistä. Lehdet tanssivat maahan, ruskan hehku sammuu hitaasti. Tuossa syksyisessä hiljaisuudessa, armeijan koneisto käynnistyy. Huumetestit. Sana kaikuu kuin kaukainen jylinä, häiritsee syksyn rauhaa. Viisi tuhatta testiä. Luku painaa mieltä, kuin kylmä kivi rinnassa.

• Viisi tuhatta tarinaa. Viisi tuhatta ihmisen kohtaloa vaakalaudalla.
• Varusmiehet, nuoruus haaveineen ja pelkoineen. Armeijan raskaus, kuin raskas painolasti olkapäillä.
• Palkatut, kokeneet, vastuu painaa heitä. Uusi paine, uusi uhka.

Muistan viime kesän auringon lämpöä. Nyt se on vain muisto. Kylmä lokakuu ja uusinta huumepolitiikka. Huumeiden varjo armeijassa, uhka turvallisuudelle, uhka moraalille. En halua ajatella sitä. Mutta se on siellä, ilmassa. Ajatus juurtuu sydämeen, kuin syksyinen kylmyys luuhun. Ajatus siitä, kuinka monta elämää tämä koskettaa, tämä kajoaa. Muutos, joka saa aikansa täyttyä.

• Enää ei vain satunnaisesti. Nyt järjestelmällinen seulonta.
• Koko henkilökunta, ei vain varusmiehet. Laaja vaikutuspiiri.
• Uusi aikakausi armeijassa. Uusia rajoituksia. Uusia pelkoja.

Tämä lokakuun kylmyys peittää alleen monia tarinoita. Tarinoita toivosta, pelosta, menetyksistä ja selviytymisestä. Toivottavasti tämä suuri seulonta tuo valoa pimeyteen, mutta myös varjoa on luvassa. Jokainen testi on ihmiskohtalo, vaaka, joka ratkaisee tulevaisuuden. Kylmä todellisuus lokakuun alkupäivinä.

Voiko ADHD:n käydä armeijan?

Siis, voiko adhd:n kanssa mennä armeijaan? No tota, kehityksellinen kielihäiriö tai adhd ei tosiaankaan automaattisesti sulje pois armeijaa! Mut joo, avoin kannattaa olla.

Okei, siis muista kertoo kaikista toimintakyvyn haasteista kantahenkilökunnalle ja omalle ryhmänjohtajalle. Se on tärkeetä. Tai siis ryhmänjohtaja, niinkö se nykyään sanotaan? Ja siis, itsehän olin -98, silloin puhuttiin vaan "auktoriteeteista" ja "yläpäästä". Ja muuten, armeija voi olla ihan voimaannuttava kokemus!

• Intti on edelleen monelle se juttu.
• Ehkä sieltä saa jotain itseluottamusta.
• Ja kavereita.
• Oppii siivoomaan. Ehkä.
• Kyl se jotain opettaa, vaikkei aina tajuaiskaan.

Ja hei, jos tuntuu ettei pärjää, apua on saatavilla! Äläkä stressaa, jos oot vähän outo, kaikki siellä on vähän outoja. Ja adhd:n kanssa pärjää varmasti ihan hyvin. Tai siis, oonhan mäkin pärjänny!

Onko armeijassa uintitesti?

Onko armeijassa uintitesti? Joo, onhan siellä. Muistan sen vieläkin, kylmä vesi ja se kauhea paniikki, kun en meinannut päästä maaliin ajoissa. Huh huh. Miten se nyt meni, oliko se 200 metriä?

Mitä muita testejä oli? Niitä oli paljon!

• Cooperin testi - juoksu, mikä oli jo itsessään hirveetä. Mulla oli hyvä kunto silloin, mutta silti hengästytti. Muistaakseni piti juosta mahdollisimman pitkälle 12 minuutissa.
• Punnerrus - ihan hirveetä, sain tehtyä ehkä 15? Riippuu tietysti miten sen laskee. Oliko siellä joku minimimäärä?
• Pituushyppy - oliko vauhditon? Joo, vauhditon oli, muistan sen. Ei ollut mun vahvuus.
• Vatsalihas - Ei se ollut niin paha, mutta kyllä sekin hikoilutti. Mä en tykkää niistä testeistä! Toivottavasti he ovat helpottaneet testejä, tai ainakin muuttaneet niitä.

Joka tapauksessa, uintitesti on varmasti edelleen osa armeijan kuntotestejä. Voin tarkistaa tuon uintitestin pituuden, jos haluat. Pitääkö mun etsiä joku vanha armeijan opas? Ei kiinnosta. Kylmä vesi ja paniikki, en halua edes ajatella sitä uudelleen.

Mitähän muuta… aa, se oli kauhea. Koko homma oli kauheaa. Voisiko tästä selvitä jotenkin helpommin? Tuntuu jotenkin, että olisin mennyt henkisesti rikki. Ehkä sotilasura ei ollutkaan mun juttu.