Mitä kutsunta tarkastuksessa tehdään?

Mitä kutsuntatarkastuksessa oikeasti tehdään? Oliko se jännittävä? Minulle ainakin oli. Muistan sen päivän vieläkin, sydän hakkaamassa kuin hullun. En edes muista tarkkaan, mitä kaikkea siellä oikeasti tapahtui, sumussa se kaikki oli.

Kutsuntatarkastuksessa siis tarkastetaan, oletko fyysisesti ja henkisesti palveluskelpoinen. Tai ainakin se on se virallinen selitys. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa?

Ensin olin hoitajan vastaanotolla. Se oli yllättävän rento, vaikka en sitä itseäni edes uskonut. Kyseltiin kaikesta mahdollisesta; elämästä, töistä, harrastuksista, niin syvällekin mentiin. Mietin jo, kertooko joku leikkimielisesti heitämäni juttu hevosenkengän löytämisestä, olenko jotenkin psykologisesti epätasapainossa. Mitataan pituutta, painoa, verenpainetta – ihan tavallista hömppää. Näkö ja värinäkö testattiin, en muista, oliko se hirveän tarkkaa. Mutta se värinäkötesti… Se oli ainutlaatuinen! En ollut ennen nähnyt samanlaista.

Sitten lääkäri. Se oli jännittävämpi osuus, eikä suinkaan siksi, että olisin ollut huolissani terveydentilastani – ainakin uskoin itseeni silloin. Lääkäri katsoi, kuunteli, tunnusteli… Ei mitään erityisen ikävää, mutta tiedättekö, se tunnelma, se jännitys… Muistan, kuinka hän kysyi, onko minulla ollut aiemmin ongelmia polvien kanssa, josta tuli mieleen yksi tietty lumilautailukokemus, ja siitä jäi vähän sellainen epämiellyttävä fiilis. Ja tietenkin tehtiin tarvittavat lisätutkimukset, joista en nyt muista tarkkaan kaikkia yksityiskohtia – verikoe ainakin varmasti oli mukana. Oliko se kivaa? No ei, mutta kyllä se meni.

Loppujen lopuksi – mitä se kaikki sitten tarkoitti? Sitä en vielä tiedä, mutta kokemus oli joka tapauksessa aika ainutlaatuinen. Ja nyt muistan, miksi olin niin jännittynyt. Kyllä se oli jännittävää!