Mitä tarkoittaa positiiviset perusoikeudet?

Mitä tarkoittaa positiiviset perusoikeudet? Arviointi ja sisältö

mitä tarkoittaa positiiviset perusoikeudet on erittäin tärkeä teema, jonka puutteellinen tuntemus johtaa usein vakaviin oikeudellisiin epäselvyyksiin tai oikeuksien menetyksiin arkielämässä. Näiden periaatteiden oikea tulkinta suojaa yksilön etuja vahvasti ja ennaltaehkäisee tehokkaasti tarpeettomia väärinkäsityksiä viranomaistoiminnassa. Tutustu tähän teemaan tarkasti turvataksesi oman asemasi yhteiskunnassa täysimääräisesti joka tilanteessa.

Mitä tarkoittaa positiiviset perusoikeudet?

positiiviset ja negatiiviset perusoikeudet eroavat toisistaan sillä, että positiiviset perusoikeudet tarkoittavat yksilön oikeuksia, joiden toteutuminen vaatii valtiolta tai julkiselta vallalta aktiivisia toimia, taloudellisia resursseja ja palveluiden järjestämistä. Toisin kuin perinteiset vapausoikeudet, nämä oikeudet velvoittavat julkisen yhteisön tekemämään jotain konkreettista kansalaisten hyvinvoinnin eteen.

Käsitteen ymmärtäminen voi aluksi tuntua hieman lakitekniseltä pykäläviidakolta. Kun itse aloin syventyä valtiosääntöoikeuteen, minun oli vaikea hahmottaa, miten abstrakti oikeus muuttuu verorahoiksi ja konkreettisiksi teoiksi. Mutta kyse on lopulta hyvin arkisista asioista - siitä, että yhteiskunta rakentaa turvaverkkoja silloin, kun ihminen ei itse siihen pysty.

Suomessa perustuslain 22 pykälä säätää yksiselitteisesti, että julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä perustuslain 22 § julkisen vallan velvollisuus on koko hyvinvointivaltiomme oikeudellinen selkäranka. Se tarkoittaa, että lainsäätäjän on aktiivisesti luotava järjestelmiä, jotka takaavat nämä oikeudet jokaiselle, asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta.

Esimerkkejä positiivisista perusoikeuksista Suomessa

Positiiviset perusoikeudet eivät ole vain kauniita lauseita paperilla, vaan ne näkyvät suomalaisten arjessa joka ikinen päivä. Ilman valtion ja kuntien budjeteista ohjattavia miljardeja nämä oikeudet jäisivät pelkäksi sanahelinäksi. Tilastojen valossa sosiaaliturvan osuus kaikista julkisyhteisöjen menoista on noin 44-46 prosenttia, mikä tekee siitä ylivoimaisesti suurimman yksittäisen menoerän yhteiskunnassamme.

Tämä valtava rahamäärä selittyy sillä, että esimerkejä positiivisista perusoikeuksista ovat elintärkeät palvelukokonaisuudet: Oikeus perusopetukseen: Jokaisella on oikeus saada maksutonta perusopetusta, mikä edellyttää koulujen rakentamista ja opettajien palkkaamista. Koulutuksen osuus julkisista menoista on noin 11 prosenttia. Sosiaali- ja terveyspalvelut: Julkisen vallan on taattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Terveydenhuollon osuus vie noin 13-14 prosenttia julkisista kokonaismenoista. Perustoimeentulon turva: Valtion on taattava lailla oikeus perustoimeentulon turvaan esimerkiksi työttömyyden, sairauden, tapaturman tai vanhuuden aikana.

Muistatko, kun julkisessa keskustelussa puhutaan sote-alueiden rahoituskriiseistä tai jonojen pituuksista? Kyse on juuri tästä. Seuraavaksi katsomme, miten nämä oikeudet eroavat perinteisistä vapauksista.

Positiiviset ja negatiiviset perusoikeudet - Mitä eroa niillä on?

Helpein tapa ymmärtää positiiviset perusoikeudet on vertaisarvioida niitä niiden vastaparia, eli negatiivisia perusoikeuksia vastaan. Nimitykset voivat hämätä - kyse ei ole siitä, että toinen olisi hyvä ja toinen paha. Kyse on puhtaasti siitä, vaaditaanko valtiolta tekoja vai tekemättä jättämistä.

Negatiiviset perusoikeudet, joita kutsutaan myös vapausoikeuksiksi, kieltävät julkista valtaa puuttumasta yksilön elämään. Esimerkiksi sananvapaus tarkoittaa sitä, että valtio ei saa ennakkosensuroida mielipiteitäsi. Valtion rooli on siis passiivinen. Sen sijaan positiivisissa oikeuksissa valtion on pakko olla aktiivinen toimija, joka jakaa resursseja ja rakentaa palvelurakenteita.

Yhteiskunnan muuttuessa myös oikeuksien rajat hämärtyvät. Ajatellaanpa vaikka oikeutta elämään. Se on periaatteessa negatiivinen oikeus - valtio ei saa riistää henkeäsi. Mutta nykyään se nähdään myös positiivisena oikeutena: valtion täytyy ylläpitää poliisia ja pelastuslaitosta, jotta henkeäsi suojellaan aktiivisesti. Kaikki liittyy lopulta yhteen.

Positiivisten ja negatiivisten perusoikeuksien rinnakkaisvertailu

Oikeuksien luonnetta on helpointa tarkastella vertailemalla julkisen vallan velvollisuuksia ja konkreettisia esimerkkejä.

Positiiviset perusoikeudet

• Aktiivinen - Edellyttää palveluiden järjestämistä, rahoitusta ja lainsäädäntöä

• Hyvinvointivaltion perusta - Tasaa tuloeroja ja takaa peruspalvelut kaikille

• Maksuton perusopetus, riittävät terveyspalvelut, työttömyysturva, eläkkeet

• Erittäin suuri - Vaatii jatkuvaa verorahoitusta ja taloudellisia resursseja

Negatiiviset perusoikeudet

• Passiivinen - Julkisen vallan tulee pidättäytyä yksilön vapauden rajoittamisesta

• Yksilönvapauden suoja - Turvaa yksityisyyden ja suojan mielivaltaa vastaan

• Sananvapaus, uskonnonvapaus, liikkumisvapaus, omaisuuden suoja

• Vähäinen - Vapauksien kunnioittaminen ei sinällään maksa valtiolle mitään

Perusopetuksen toteutuminen käytännössä: Matin tarina

Matti, yksinhuoltajaisä Kajaanista, kantoi suurta huolta lapsensa koulutiestä syksyllä. Paikallinen kyläkoulu oli lakkautusuhan alla, ja Matilla ei ollut autoa eikä varoja maksaa kalliita koulukyytejä päivittäin.

Ensimmäinen yritys järjestää asia päättyi turhautumiseen, kun kunnan säästöohjelma uhkasi jättää pitkät koulumatkat perheiden omaksi murheeksi. Matin selkä ached stressistä, kun hän selasi lakitekstejä iltaisin keittiön pöydän ääressä.

Läpimurto tapahtui, kun Matti tajusi perustuslain takaaman oikeuden maksuttomaan perusopetukseen velvoittavan kunnan toimimaan. Hän vetosi virkamiehiin yhdessä muiden vanhempien kanssa muistuttaen positiivisesta perusoikeudesta.

Lopulta kunta järjesti lakisääteisen maksuttoman koulukuljetuksen kaikille alueen lapsille. Tämä ratkaisu takasi sen, että jokainen lapsi pääsi kouluun turvallisesti, ja Matin perheen talous säästyi kohtuuttomilta kustannuksilta.