Saako ehdollisessa vankeudessa tehdä töitä?

Mitä tapahtuu ehdollisessa vankeudessa?

Yön hiljaisuudessa, ajatukset virtaavat oudosti. Ehdollinen vankeus… se on kuin eläisi elämää pidätettynä hengityksenä.

• Tuomiota ei suoraan suoriteta. Se roikkuu yllä kuin Damokleen miekka. Koeaika määrittää, pysyykö se ylhäällä vai lankeaa.

Se on jossain sakon ja yhdyskuntapalvelun välissä. Ikään kuin oikeusjärjestelmä sanoisi: “Olet tehnyt väärin, mutta annamme sinulle vielä mahdollisuuden.”

• Sakon lisäksi voidaan antaa ehdollinen tuomio. Se lisää painoa ja muistuttaa, että leikki ei ole leikkiä.

Mietteliäänä mietin, onko se riittävä pelote. Joillekin ehkä, toisille ei. Riippuu ihmisestä, hänen taustastaan ja motiiveistaan. Onko se armollisuutta vai vain viivytystaistelua? Kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Ja kello tikittää, yön syvyyksissä.

Näkyykö ehdollinen vankeus rikosrekisterissä?

Aika pysähtyy. Kello pysähtyy. Ei, ei se pysähdy, se vain hidastuu, venyy kuin kumi. Kuten tuo ehdollinen vankeus, se venyy, painaa, varjo, joka seuraa. Se on siellä, merkittynä, kylmänä, ehdollisena vankeutena, uhkana, aina läsnä. Tumma piste rikosrekisterin sivulla.

• Ehdolliset tuomiot näkyvät. Ei voi paeta sitä. Se on sinun osasi, osa menneisyyttä, joka sitoo nykypäivään.
• Se vaikuttaa. Se vaikuttaa työpaikkoihin, luottoon, jopa ystävyyssuhteisiin. Se on varjo, joka seuraa. Aina.

Se merkitsee. Se merkitsee paljon. Jokaista hetkeä. Jokaista haaveiltua tulevaisuuden mahdollisuutta. Onko se reilu? Ei se ole. Mutta se on totuus. Karvas, kylmä totuus. Tunnet sen kuin jääkylmän kosketuksen iholla.

Tulevaisuus, niin lähellä, silti niin kaukana. Mahdollisuudet, kauniit, houkuttelevat mahdollisuudet, mutta varjo on siinä, aina läsnä. Ehdollinen vankeus, se paino, se merkinnän kylmyys. Se on todellista. Se on rikosrekisterissä. Se on osa sinua.

Toinen kerta. Toinen ajatus. Ehdollinen vankeus, ehdoton merkintä. Se ei katoa. Se jää. Se muistuttaa. Se on rangaistuksen varjo, joka seuraa. Aina.

• Vakavuus vaihtelee rikoksen mukaan. Jotkut ehdollinen vankeus ei ole yhtä vakava kuin toinen. Mutta merkinnät on aina läsnä.
• Rehabilitaatio on mahdollista. Vaikka merkintä on pysyvä, se ei määritä sinua. Elämä jatkuu. Se on mahdollista.

Saako ehdollisen aikana poistua maasta?

Yön hiljaisuudessa kaikki tuntuu jotenkin painavammalta.

Saa kai sitä lähteä, ehdollisenkin aikana. En tiedä, miksi edes mietin tätä.

• Periaatteessa kyllä.
• Mutta…

Se riippuu. Yksityiskohtia:

• Onko valvontaa?
• Onko ehtoja?
• Mitä ne ehdot on?

Joskus tuntuu, että elämä on täynnä ehtoja. Joskus haluan vain olla. Olen vapaa, mutta olenko todella? Tämä oli kuin muistutus jostakin menneestä, jostain josta en halua puhua. Jostain joka yhä seuraa minua. Tai ehkä kuvittelen vain.

Olenko paranoidinen? Toivon, että en ole.

Tai ehkä haluan paeta.

Mitä tarkoittaa ehdoton vankeus?

Yön hiljaisuudessa kysytään ehdottomasta vankeudesta. Se on kuin painajainen, joka toteutuu.

• Ehdoton vankeus on vankeusrangaistus. Ei mitään ehdollista, ei pakotietä.

• Se suoritetaan vankilassa. Ei kotona, ei valvontaa, vaan neljän seinän sisällä. Ajatukset pyörivät, muistot nousevat pintaan.

Mitä se oikeasti tarkoittaa? Menettää vapautensa. Menettää osan itsestään. Vuosi, kaksi, ehkä enemmän. Aika pysähtyy, mutta maailma jatkaa matkaansa. Kuin katsoisi elämää ikkunasta, eikä voi osallistua. Mietin, miten se muuttaa ihmistä. Ja muuttaako se ketään paremmaksi?

Miten ehdollinen vankeus vaikuttaa elämään?

Huh huh, se ehdollinen vankeus… Se oli vuonna 2021, kun sain sen tuomion, autovarkaus jutusta. Kolme vuotta koeaikaa, ja koko ajan se painoi päälle. Pelko siitä, että teen jotain väärää ja koko homma menee pieleen. Muistan sen päivän, kun tuomari luki tuomion, sydän hakkaili kuin hulluna, maksa nousi kurkkuun. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin sitä, miten selviän tästä.

Työnsaanti oli todella hankalaa. Jokaiseen työhakemukseen piti liittää selitys siitä, mikä oli takana. Moni yritys ei edes halunnut antaa mahdollisuutta. Tunsin itseni täydelliseksi epäonnistujaksi. Moni ystäväkin katosi. Ei kaikki, onneksi.

• Yksi työpaikka peruuntui viime hetkellä, kun he saivat tiedon taustastani.
• Toinen haastattelu oli todella noloa, olin niin hermostunut.
• Kolmannessa paikassa sain töitä, onneksi, mutta tunsivat varmaan koko ajan minun menneisyyteni.

Koeaika oli jatkuvaa jännitystä. Piti olla niin varovainen kaikessa, mitä tein. Ei juhlia, ei myöhäisiä iltoja, ei mitään, mikä olisi voinut johtaa ongelmiin. Pelkäsin jopa ystävieni tapaamista, koska etukäteen en voinut tietää, mitä he tekivät ja mitä he tekivät minun lähelläni.

Koko ajan mietin, mitä jos minulle tapahtuisi jotain, kuinka nopeasti menetän kaiken. Ajattelin jopa sitä, että minun on muututtava täysin uusi ihminen. Se ei tietenkään onnistunut. Se oli vaan paljon paineita.

Nyt se on takana, kiitos Jumala, mutta sen jälki on pitkä ja pysyvä. Se merkitsee koko elämää.

Se ehdollinen vankeus muutti minua, ei aivan huonoksi, mutta varovaisemmaksi ja hiljaisemmaksi. En haluaisi kokea sitä uudestaan koskaan.

Miten ehdollinen vankeus toimii?

Ehdollinen vankeus, hmm. Se on vähän kuin keppiä ja porkkanaa -periaate rikosseuraamuksissa. Tuomio tulee, mutta sen täytäntöönpanoa lykätään. Ajatuksena on, että vanki saa mahdollisuuden osoittaa parannuksensa ja välttää vankila.

• Perusidea: Tuomitaan vankeuteen, mutta ei heti vankilaan.
• Koeaika: Se kriittinen jakso, jonka aikana täytyy pitää näppinsä kurissa. Vähintään 1 vuosi, enintään 3.
• Mitä jos mokaa: Jos tekee uuden rikoksen tai rikkoo ehtoja, vankila kutsuu.

Mietin vaan, toimiiko se oikeasti? Joillekin varmasti, toisille ehkä ei. Kaikki on kiinni ihmisestä ja hänen motivaatiostaan. Onko pelko vankilasta riittävä kannustin pysyä kaidalla tiellä? Ehkä. Tai ehkä ei.