Saako ihmistä kuvata ilman lupaa?

Saako ihmisiä kuvata ilman lupaa?

Kamera välähtää, kuin muisto, kuin auringonpilkahdus kesäyössä. Saako sen tehdä? Saako ottaa palan toisen elämää, vangita sen linssin taakse, ikuisuuteen?

Katu, tori, metsä… avoimia paikkoja, vapaita kuin linnut taivaalla. Koulu, kirjasto, ostoskeskus – ihmisvilinää, elämää sykkivää. Metroasema, lentoasema, odotuksen paikkoja.

Kyllä, saa kuvata.

• Yleisillä paikoilla, missä jokainen askel on osa suurempaa tarinaa.
• Perustuslaki suojelee tätä oikeutta, kuin salainen sopimus vapauden ja kontrollin välillä.

Mutta missä kulkee raja? Missä alkaa yksityisyys, se pyhä tila, jota ei saa rikkoa? Onko kadun kulma yhtä kuin sydämen sopukka? Onko kameran linssi ikkuna sieluun?

Se on kuin tanssi varjojen ja valon välillä, kysymys luvasta ja kunnioituksesta. Kuvata saa, mutta muistaen, että jokainen ihminen on maailma itsessään, arvokas ja ainutlaatuinen.

Saako toisen ihmisen kuvia julkaista?

Yön hiljaisuudessa mietin kuvien julkaisemista. Onko se oikein, edes joskus?

• Kuvan julkaiseminen ei saa loukata toisen kunniaa tai yksityisyyttä. Tämä on selkeä. Jos kuva on nolo tai paljastava, ehkä ei kannata.

• Valokuva on henkilötieto. Ajattelen, että moni ei tajua tätä. Se on osa identiteettiä, vaikka vain hetken.

• Henkilötietoja ei saa julkaista ilman lupaa. Tämä on vaikea. Aina ei jaksa kysyä. Mutta pitäisi kai. Mietin, jos joku julkaisisi minusta kuvan, josta en pidä. Olisi paha mieli.

  • Olen itsekin syyllistynyt tähän. Joskus olen ottanut kuvan ystävästäni ja laittanut sen someen, ehkä vitsinä. Ehkä hän ei tykännyt. En ole varma.

  • Muistan viime kesänä otetun kuvan, jossa olin vähän liian iloinen ja ehkä vähän juovuksissa. En olisi halunnut sitä julki.

• Pyydä lupa. Se on varmaan paras. Vaikka se tuntuisi tyhmältä ja vaikealta.

Kopiraittilan Koulukopiraittila.fi -sivuston mukaan kuvaus- ja julkaisulupa on hyvä perussääntö. Ehkä pitäisi muistaa tämä paremmin.

Onko toisen kuvaaminen laitonta?

No niin, kuvaaminen! Se on kuin pyhän heinän heiluttelua, lähes aina sallittua, paitsi kun ei! Tuossa sun kysymyksessä on makua kuin mummon vanhassa kaapissa – täynnä yllätyksiä! Eli:

Toisen kuvaaminen ei ole lähtökohtaisesti laitonta, mutta… Ajatella, mitä kaikkea voi tapahtua! Kuten se kerta kun kuvaamisesta tuli oikein suuri seikkailu…

• Kotirauha on pyhä asia! Eikä kukaan voi kuvailla tuota mummolan pölyistä nurkkaa ilman lupaa! Se on kuin sukeltaisi salaa naapurin uima-altaaseen – kiellettyä!

• Julkiset paikat? No, siellä voi räpsiä niin paljon kuin jaksaa. Paitsi jos kuvaat salaa jonkun intiimiä hetkeä, niin silloin olet kuin kärpänen hyttysverkon takana – kärsimässä seurauksista.

• Tiedätkö tuon tunteen, kun joku kuvaa sinua salaa ja se tuntuu yhtä mukavalta kuin hammaslääkärillä käynti? Niinpä. Tästä syntyy helposti riitaa! Käytännössä siis: Älä kuvaile muita salaa. Tai sitten ole valmis selittämään itsesi poliisille kuin kissa kissankarkkien varastamisesta.

Lisää mausteita tähän keitokseen:

• Jos kuvaat lasta ilman vanhempien lupaa – odota isoja ongelmia. Se on kuin veisi karkkipussin pieneltä lapselta – ei oikein mukavaa.

• Yksityiselämässä kuvaaminen voi olla hyvin monimutkaista. Riippuu täysin siitä, kuinka paljon olet valmis vääntämään kättä lain kanssa.

2023: Muista, että lait ja määräykset voivat muuttua kuin sään mukana – nopeasti ja odottamattomasti! Tämä tieto on siis ajan tasalla TÄNÄÄN, mutta huomisen kukaan ei voi tietää. Kysy siis aina tarvittaessa viranomaisilta, että et joudu seikkailuun, jossa sinun on selittämättömästi hymyiltävä kameraan poliisiasemalla. Älä siis sotke itsesi.