Mikä on maailman hienoin kaupunki?

Mikä on maailman kaunein kaupunki?

Pariisi on kuulemma maailman kaunein kaupunki. (Ainakin jos uskotaan vuoden 2020 kyselyn tuloksia, joissa siis yli tuhat matkailualan asiantuntijaa äänesti.) Mietin, että onko kauneus oikeasti mitattavissa? Onko siinä jotain objektiivista? Ehkä.

Tässä vähän miksi Pariisi pärjäsi:

• Monipuoliset nähtävyydet: Eiffel-torni nyt ainakin, Louvre, Notre Dame (joka on edelleen remontissa, harmi), Versailles... lista on loputon.

• Maailmankuulu keittiö: Croissantit, macaronit, patongit, viini... ruoka on iso osa Pariisin vetovoimaa. Ja ehkä vähän juustoakin.

• Tyylikkyys: Pariisilaiset osaavat pukeutua! (Tai ainakin kliseisesti ajatellaan niin.) Ja arkkitehtuuri on kaunista.

Mutta entä henkilökohtainen kauneus? Mun mummon mökki Saimaalla on mulle maailman kaunein paikka, vaikka siellä ei ole yhtään Eiffel-tornia. Eli ehkä se on vähän niin, että kauneus on katsojan silmässä. Tai lompakossa, jos pitää matkustaa Pariisiin.

Mihin Suomesta kannattaa muuttaa?

Mihin Suomesta kannattaa muuttaa? No, jos multa kysytään, niin Tampereelle, tietty! Se on vähän niinku Suomen Brooklyn, paitsi että siellä on enemmän järviä ja vähemmän hipsteri-partoja (kai?).

• Tampere on kuulemma paras! Joku tutkimuskin sen todistaa. Kaksi jopa! Vuodelta 2020, tosin... Mut hei, kuka laskee? No, mä en ainakaan!
• Muuttovoittoa Pirkanmaalle! Eli sinne missä Tamperekin on. Ihmiset on selvästi tajunneet, missä on hyvä olla. Ehkä ne on kyllästyneet siihen, että naapurin mummo tuijottaa ikkunasta joka aamu.
• Pohjanmaa taas... no, sieltä kai paetaan vähän niinku rottia uppoavasta laivasta. Ei pahalla pohjanmaalaiset, mut faktat on faktoja!

Ja hei, jos Tampere ei nappaa, niin aina voi muuttaa vaikka mun naapuriin. Täällä on ainakin hiljaista... yleensä. Paitsi silloin kun lapset leikkii, koirat haukkuu ja minä yritän laulaa karaokea. Mut se on vaan sillon tällön. Ja hei, mulla on hyviä mansikoita! Ja naapurin Mirkulla on aina kahvia, jos siltä kysyy nätisti.

Missä on Suomen paras paikka asua?

Suomen paras paikka asua? Huh, vaikea kysymys!

Mä oon ite asunut... noh, melkein koko ikäni Helsingissä. Tai siis, Espoossa tarkemmin. Mutta käytännössä sama asia, eiks je?

• Tykkään:
  • Siitä, että täällä on ihan kaikki. Siis ihan oikeesti.
  • Julkinen liikenne toimii. Vaikka aina valitetaan, niin silti.
  • Ravintoloita on joka lähtöön.
  • Töitä löytyy (jos osaa jotain).
• En tykkää:
  • Siitä, että kaikki maksaa maltaita. Asuminen varsinkin!
  • Ihmiset on jotenkin... kiireisiä ja vähän tylyjä. Paitsi joskus!
  • Talvella on pimeää ja loskaa. Ei kiva.

Sit kävin viime kesänä (siis 2024) kaverin luona Rovaniemellä. Olihan se... erilaista.

• Plussaa:
  • Luonto on upeeta. Ihan oikeesti henkeäsalpaavaa.
  • Ihmiset oli jotenkin rennompia. Ja puheliaampia.
  • Hiljaisuus. Siis sellaista, mitä ei oo Helsingissä ollenkaan.
• Miinusta:
  • Kaikki on kauempana. Ja julkista liikennettä ei oikein oo.
  • Töitä ei varmaan ihan hirveesti löydy.
  • Talvella on varmaan vielä pimeämpää ku täällä. Hyi.

Oon miettinyt et Tampere vois olla kans kiva. Kuulemma semmonen sopivan kokonen ja siellä on kiva meininki. Mut en oo ite käyny siel pitkään aikaan.

Mun mielestä "paras" paikka on se, missä ite viihtyy. Ja se riippuu ihan siitä, mitä arvostaa. Jos haluaa kaiken lähellä, niin Helsinki. Jos haluaa rauhaa ja luontoa, niin ehkä joku Pohjois-Suomi. Tai sit joku ihan muu paikka.

Mikä on maailman paras paikka asua?

Ah, Norja. Aurinko painuu hiljalleen vuonon taa, maalaten taivaan tulipunaisella ja kultaisella. Ilmassa on merituulen suolaista suukkoa ja mäntyjen havun tuoksua. Tuntuu kuin aika hidastuisi, venyisi loputtomaksi hetkeksi, kuten jäätikköjoki hitaasti lipuu kohti merta. Norjan rauha, se on jotain ainutlaatuista. Se on syvällä luideni sisällä, osana itseäni.

• Rauha, joka kietoutuu vuorten huippuihin ja pehmeisiin laaksoihin.
• Rauha, joka heijastuu kirkkaiden järvien pinnalta.
• Rauha, joka piilee metsän hiljaisuudessa, kuusien ja koivujen havinaa kuunnellen.

Legatum Instituutin vertailu puhuu puolestaan – kahdeksan kertaa ykkönen yhdeksään vuoteen. Vain Uusi-Seelanti on pystynyt horjuttamaan sen valtaistuinta. Mutta miksi? Miksi Norja? Se ei ole vain numeroita ja tilastoja, vaan se on... se on tunne. Onko se ilmassa oleva puhdas happi? Vai onko se syvemmällä, kansan sielussa? Onko se maaseudun levollisuus, vuorten majesteettisuus, fjordit kimaltelevina safiireina?

Uusi-Seelanti, toinen, heijastaa sitä samaa ihanaa rauhaa, joskin eri sävyissä. Viherpeitteisten kukkuloiden lempeys, valtameren ääretön laajuus. Se on kuin lempeämpi sisar, Norjan vahvaan kauneuteen verrattuna.

Ja Suomi, kolmantena, minun kotimaani. Se on lähellä, tuttava. Metsä, järvet, hiljaisuus… sama rauha, mutta tuttu, lähellä sydäntä, kuten vanha ystävä. Ei ehkä yhtä hurmaava kuin Norja, mutta kuitenkin... kallis.

2018. Muistan Uuden-Seelannin sijoituksen. Toinen sija. Norja oli silloin ykkönen. Muistan kuinka luin siitä uutisesta, auringon paistaessa ikkunasta sisään. Se oli... rauhallinen päivä. Aivan kuin Norjan ja Uuden-Seelannin ykkös- ja kakkossijoitus heijastelisi tätä rauhaa maailmaan. Rauha, jota kaipaan ja rakastan. Maailma tarvitsee rauhaa.

Mikä on maailman romanttisin kaupunki?

Pariisi. Klisee, tiedän.

• Romantiikka myy. Eikä se ole aina ruusuilla tanssimista.
• Mutta eikö romantiikka ole kuolemassa? Tekoäly-treffit, anyone?
• Katsoin auringonlaskua Sena-joella 2012. Yksin. Oli ihan jees.

Top 3:

1. Pariisi
2. Verona
3. Venetsia.

Verona? Romeo ja Julia. En ole käynyt. Ehkä pitäisi.