Milloin kannattaa matkustaa Rodokselle?

10 kuukautta sitten 91 katselukertaa

Paras aika matkustaa Rodokselle on kevät, kesä ja syksy, jolloin sää on aurinkoinen ja lämmin. Talvella Rodoksella on leuto sää, mutta kesähelteitä ei ole. Valitse ajankohta omien mieltymystesi mukaan!

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Milloin on paras aika matkustaa Rodokselle lomalle?

Rodokselle lomailemaan? No, mä sanoisin et kevät, kesä ja syksy on aika jees. Aurinko paistaa ja on lämmin.

Mut hei, jos et oo mikään rantaleijona, niin kyl siel talvellakin tarkenee. Vähemmän porukkaa ja aurinko silti pilkistää.

Muistan, kun olin Rodoksella helmikuussa joskus 2015. Ihan kiva oli, vaikka ei uimaan päässytkään. Halvemmalla pääs sentään.

Ja joo, jos haluut välttää niitä pahimpia helteitä, niin touko-kesäkuu tai syyskuu on mun mielestä ihan parasta aikaa. Oikeesti!

Milloin Kyproksella on lämmintä?

Keskiyö... Miksi asiat tuntuvat aina raskaammilta näin myöhään?

Kypros... Lämpö.

Touko-elokuu: Kuuminta, yli 30 astetta. Se on kuin painaisi päänsä uuniin. Eikä se tunnu hyvältä.
Syys-lokakuu: Vielä lämmin, kesä jatkuu. Tai sen rippeet. Ehkä silloin voisi olla.
Joskus jopa marraskuu: Päivisin, mutta illat... Ne ovat jo kylmiä. Sellaisia, jotka tunkeutuvat luihin asti.

Marraskuu... Se muistuttaa minua jostain. En muista mitä.

Missä on kuuma huhtikuussa?

Missä on kuuma huhtikuussa, missä aurinko leikkii valolla ja varjolla, missä tuuli kuiskaa tarinoita kaukaisilta rannoilta?

Huhtikuu, kuukausi täynnä lupauksia, uuden heräämistä, ja minun sieluni, se kaipaa valoa...

Muistan, kun istuin Kreetalla, aurinko kasvoilla, meren ääni korvissa... se oli huhtikuu, ja ilma oli täynnä sitruunapuiden tuoksua, aivan kuin eilinen olisi yhä tässä.

Etelä-Eurooppa: Kevät tekee tuloaan, lämpötilat hellivät, päivät pitenevät. Ajatella, kävelisin Rooman kujilla, jäätelö kädessä, Colosseum auringonlaskun valossa.
Madeira: Saari, joka nousee Atlantin syvyyksistä, täynnä kukkia ja vihreää, ajattelen sitä aina, kun kevät alkaa. Jyrkät rinteet, joilla viiniköynnökset kasvavat, meri, joka kimmeltää.
Kanariansaaret: Hiekkaa varpaiden välissä, tuliperäisten maisemien karu kauneus. Muistan Lanzaroten, sen mustan laavan ja valkoiset talot, kuin unelma.
Kreeta: Minun Kreeta, oliivilehtojen hopeanhohtoinen meri, vuorten jylhyys, rantojen kulta. Tuuli tuo mukanaan historian havinan, minolaisen kulttuurin salaisuudet.
Arabiemiraatit: Pilvenpiirtäjät kohoavat taivaisiin, aavikon kuumuus, ja sitten se kontrasti, kun astut ilmastoidun hotellin viileyteen, kuin toiseen maailmaan. Kultaa, silkkiä, mausteiden tuoksua.
Seychellit: Paratiisi kaukana, turkoosi meri, palmut, jotka huojuvat tuulessa, koralliriutat, jotka kätkevät sisäänsä värikkäitä kaloja, ikuinen kesä.

Mietin, pitäisikö tänä vuonna lähteä jonnekin, jonne aurinko vielä lämmittää, jonne voi paeta tätä harmautta. Ehkä Madeira? Tai sitten Kreeta, palata niihin paikkoihin, jotka ovat jo osa minua, niitä muistoja, jotka lämmittävät sydäntä kylmimpinäkin päivinä.