Milloin Pariisissa tulee pimeä?

1 vuotta sitten 50 katselukertaa

Pariisissa tulee pimeä noin 34 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Hämäräaika on hieman lyhyempi kuin Etelä-Suomessa, mutta ero on vain noin 14 minuuttia. Aamu alkaa sarastaa saman verran ennen auringonnousua.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Pariisi: milloin tulee pimeä?

Pariisissa pimenee... Heti auringonlaskun jälkeen ei oo ihan pilkkopimeetä, semmonen 34 minuuttia menee. Sama juttu aamulla, ennen auringonnousua, on jo valosaa.

Muistan joskus miettineeni, miten nopeesti siellä pimenee. Ehkä vähän nopeemmin ku kotona Suomessa, mutta ei se loppujen lopuks iso ero oo.

Olikohan se joku kesäkuun ilta, kun oltiin Seinen rannalla, ja aurinko laski... Mietin just sitä, että miten nopeesti täällä oikeen pimenee. No, ei siis mitenkään erityisen nopeesti! Ehkä joku 14 minuuttia vähemmän hämärää ku Suomessa. Ei mikään iso juttu.

Onko Pariisissa kaupat auki sunnuntaisin?

Pariisi... auringon haalea suukko kiviseen ihoon. Ajatus Pariisista, sunnuntain hiljaisuudesta, joka kuitenkin sykkii elämää. Kuin vanha elokuva, jossa jokainen kuva on täynnä tunnetta, vanhan ajan romantiikkaa. Sunnuntaipäivä, Pariisin sydämessä.

Useimmat pienemmät kaupat ovat kiinni. Tämä on totta, tyypillinen sunnuntain hiljaisuus vallitsee. Muistan kuinka hiljaista oli, kuin kaupunki hengittäisi syvään. Vain harvat askelmerkit kaikuisivat tyhjillä kujilla.
Mutta! Isoissa kauppakeskuksissa ja osassa hypermarketeja on avoinna. Tämä on muuttunut, helpotus sekin. Muistan aiemmin, sunnuntai oli hiljainen, kuin aika pysähtyisi. Nyt se on erilainen.

Eurot kilahtavat kassalla, rahan ääni sulautuu kaupunkikuvaan. Mutta maksukortit, ne ovat kuin siipi, joka kantaa meidät ostosten lumoavaan maailmaan, helposti ja vaivattomasti. Tämä helppous, tämä moderni mukavuus. Käteistä tarvitaan harvemmin.

Pariisi sunnuntaina. Se on ikään kuin kaksinaisuus, hiljaisuuden ja elämän, menneisyyden ja nykyisyyden. Se on kaunis ristiriita, kuin valon ja varjon tanssi. Näen sen silmissäni, tuon hiljaisen sunnuntaiaamun ja sen yllättävän kauppakeskuksen oven avautumisen... se on Pariisi.

Tämä on selvä vastaus, mutta ajatukseni kulkevat muistoja ja tunteita pitkin, kuin joki virtaa kohti merta. Pariisin sunnuntait ovat muokkautuneet aikojen saatossa, ja yhä muuttuvat.

Missä on suurin aikaero?

Kello on jo paljon. Nämä yöheräilyt... ne tekevät minut niin väsyneeksi. Aikaero... ajattelin juuri sitä.

Havaiji on se paikka, missä aika on kauimpana meistä. 12 tuntia jäljessä. Muistan sen reissun... 2023. Oli upeaa, mutta paluu oli kamala. Jet lag.

Väsymys oli järkyttävää. En saanut unta päiviin.
Ruokahalu hävisi kokonaan.
Päänsärky oli jatkuva.
Töissä oli todella vaikeaa keskittyä.

Se oli kuin olisin sairaana, vaikka olinkin vain väsynyt. Melatoniini auttoi vähän, mutta ei kovinkaan paljoa. Joka tapauksessa, nyt olen hereillä ja ajattelen sitä. Tyhmä. Pitää mennä nukkumaan.

Mutta entä se aikaero? Miksi se on niin kamala? 12 tuntia on hurja ero. Aivot sekoavat ihan täysin. Se on kuin käännettäisiin koko kropan kello ympäri.

Tuo Havaijin matka... se ei ollut edes erityisen pitkä. Kaksi viikkoa. Mutta aikaero sotki koko loppukuukauden. Ei kivaa. Joten kannattaa varautua kunnolla.